Vauvajuhlat

Voi pieni ahdistus! Olen aidosti iloinen ystävieni tulevista lapsista... mutta se naisten yleinen hysteriä... vauva, vauva, vauva... Olen maailman tylsin ihminen, koska mielestäni lapsi ja lapsen syntymä - elämä ja kehittyminenkin, ovat maailman luonnollisimpia asioita. Miksi pitää vohkata, tehdä asiasta jotenkin niin iso juttu? Sitä en tajua, en vain tajua. Mutta siis juhla kuin juhla, aina on syytä juhlia. Niinpä lauantaina oli vuorossa elämäni ensimmäise vauvajuhlat. Itselläkin tämä asia kävi mielessä, mutta onneksi lopullisen idean alkuunpani eräs toinen.

Hysteeristä iloittelua sitten tai ei, mutta itse halusin ehdottomasti tehdä vaippakakun! Ihan must! Mini-me:lle vähän vaippoja, talkkia ja rasvaa vaippaihottumaan. Sekä tietenkin lelu vaunuihin roikkumaan. Oikein ihanaa! Hyödyllistä ensihätään!

Muut tytöt hoitivatkin sitten tarjoilut... voin sanoa, että melkein nielin kielenikin mukana! Niin herkkua!

Kuvista huolimatta, mukana oli myös suolaista. Itse juuri syöneenä heräsin vasta jälkiruokien kohdalla.

En voi olla palaamatta ajatukseen, että ehkä olenkin vain puhtaasti kateellinen. :)

Pieni tyttö, voih!

Uusi mansikkamaa

Selasin ja selasin, etsin ja etsin... mutta ilmeisesti olin pitänyt vanhaa mansikkamaata niin kamalana, etten ole siitä yhtään kuvakaan ottanut. Mutta tässä epäselvässä kuvassa se hieman pilkistää, tuolla kissan ja puun takana. Tuollainen epämääräinen viritelmä ja vino (joka suhteessa). Mutta hyviä mansikoita siitä tuli, ei sillä mitään.

Toivottavasti tästä uudesta tulee kuitenkin vielä parempia. Noin puolet vanhoista taimista oli niin hyvässä kunnossa, että ne koitetaan saada uudessa penkissä vielä kasvamaan. Osa taimista uusistaan.

Tuonne jorpakon reunaan teimme tason, jossa voi säilyttää vähän piilossa jotain pikkutavaraa ja sieltä voi toki myös satoa poimia. Tuohon eteen ja tuonne laatikon ja puun väliin tulee tiilipohjainen taso (hiekalla peitetään tiilisen kolot, siksi sitä nyt on tuossa noin paljon). Tälle tasolle laitamme sitten kasvatussäkeissä kasvamaan mitä milloinkin huvittaa. Vanha kasvimaamme on toisen mökkimme edessä, joten tästä tulisi sellainen käyttökasvimaa mistä ehkä jaksaisi jotain joskus hakeakkin. Vanhaan kasvatuslaatikkoon laitan sitten tillitä ja persiljaa, ne mitä sitten pakastamme ja käytämme läpi talven.

Aamulla tämän projektin päätin toteuttaa ja tänään se pientä jatkokehittelyä vaille on valmis. Melko tehokasta toimintaa sanoisin. Tässä vielä näkymä mökin terassilta. Kyllä siitä kiva tulee sitten kun on vihreää! Ja punaista!! Supikoirien takia pitää tähän joku verkkosysteemi sitten marjojen kypsyessä kehitellä, mutta sen aika on sitten.

Kasvimaan taakse kasvaa hyvin tiivis vihreä ryteikkö. En ole tutustunut vielä mikä kasvi on kyseessä, mutta hienon näköinen se on kaikessa pusikkoisuudessaan. Siksi koko kasvimaa on todella hyvin suojattu alta päin... kovasti oli levinnyt ryteikkö vanhalle kasvimaalle, juuria sai kaivella urakalla.

Kuvissa näkyviin kaivonkansiin ajattelin kokeilla sitä sammaloittamista. Riippukeinun ripustamista noiden kahden puun väliin harkitsen myös tosissani. Ensimmäinen kuva on muuten tuosta vasemmalla olevan puun vierestä. :)

Että juu... sellanen selitys ja sunnuntai!

Viikonlopun toinen ilonaihe oli avoin meri. Kevät tuli todella kohisten. Viime viikolla pystyin kävelemään vielä toisesta rannasta toiseen jäätä pitkin. Näin nopeaa sulamista en muista koskaan vielä nähneeni. Mutta kyllä se vain tuntuu heti kesäisemmälle!

Onnen varastajat

Iltasanomien sivuilla oli listattu neljä asiaa jotka varastavat onnellisuuden. Niinhän se varmasti menee, että ihmiset tekevät usein itse itsensä onnettomiksi kuvittelemalla että heidän pitäisi olla jotain muuta kuin ovat.

Uskomus 1. Kun siivoan vielä tään ja suoritan vielä tuon, onni tulee. Itse en ehkä ajattele niin, että siitä onni tulisi, mutta jotenkin paremman olon kuvittelen siitä tulevan kun hommat on hoidettu. Täytyy myöntää, että eihän se mene edes niin. Aina on jokin uusi homma hoidettavana. Itse en muita enää hetkeä kun minulla ei olisi ollut mitään hommaa tekemättä. Miksi siis kiirehtiä tekemään niitä vähemmän tärkeitä asioita, kun ei ne kuitenkaan lopu. Ylimääräinen suorittaminen, miten siitä pääsisi eroon?

Uskomus 2. Onni pitää ansaita. Tätä ajatusta olen aina itse vierastanut. Onni syntyy sisältäpäin, mistä se siis pitäisi ansaita? Taitaa olla kiihkouskovaisten peruja tämä ajattelutapa.

Uskomus 3. En voi olla onnellinen ennen kuin olen tehnyt jotain suurta ja hienoa. Kyllä, kuka meistä ei olisi sortunut tähän? Itse ainakin kuvittelin, että sitten olen onnellinen kun olen koulutukseni hankkinut ja pääsen työelämään. Noh... mikä on lopulta muuttunut ajattelussa? Ei mikään. Se mitä naivisti arvostin etukäteen ei osoittautunutkaan niin mahtavaksi ja hienoksi (yliopistokoulutus nimittäin). Vaikka olen saavuttanut sen mitä olen halunnut, en enää koe että se olisi mitään suurta ja hienoa! Uskon että näin käy useimmille kaikkien tavoitteiden kanssa. Kuinka moni kilpaurheilija mahtaa suuren voiton jälkeen todeta, että no, olihan se hienoa mutta... eipä se elämä tästä ihmeellisemmäksi muuttunut.

Uskomus 4. Minun pitää olla hyvä ihminen. Niinpä. Kukapa meistä ei ajattelisi myös näin? Itse koitan nykyään ajatella, että minun on tavoiteltava sitä että olisin hyvä ihminen. Onnellisuus taitaa kuitenkin olla pitkälle siitä kiinni miten hyväksyy oman keskeneräisyyden ja sen, että välillä ei onnistu tai tulee lipsautetuksi suustaan jotain mitä ei oikeasti tarkoita.

Kuvat Jurmosta lähes tasan parin vuoden takaa. Onni on saaristo. Onni on kesä. Tänä vuonna lupaan että vietän enemmän aikaa saaristossa. Siellä en osaa olla muuta kuin onnellinen. :)

P.S. Mitä tuli niihin tekemättömiin tehtäviin: tulevien viikkojen tunti/viikkosuunnitelmat, parin kokeen laatimista, arvioinnin pohtimista, kolmen oman kouluraportin kirjoittaminen, n.1000 sivua tentiin ja kurssitöihin luettavaa tekstiä, likaiset ikkunat... Ja kaiken tämän työn ulkopuolisen homman pitäisi olla paketissa parissa viikossa. Huoh. Melkein salaa toivon runsaita kevätsateita. :)

Mutta ei, mikäs tässä, linnunlaulua aamulla ja viimeiseksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Kyllä kelpaa. Kevät on hienoa aikaa! Ja jotten antaisi itsestäni liian imelää ja positiivista kuvaa, niin kerrottakoon että eilen ärsyynnyin oikein kunnolla kun jouduin kuuntelemaan miestä joka nauroi puhelimeen kuin nainen... sellaista kikatusta, you know. En oikein ymmärrä miksi se minua niin ärsytti... Teki mieli sanoa hänelle, että yritä edes olla mies. Mutta miksi? Miksi hän ei saisi olla sellainen kuin on? Kas siinä taas pohdittavaa seuraavalle sessiolle. :) Onneksi pysyin hiljaa.

Hitaasti laskeutuva

Puutarhakeskiviikko. Sellainen ei ollut täällä, vaikka chilit kasvavatkin hyvin. Mutta samanniminen ohjelma (yle fem) on hyvä. Jotenkin paljon hauskempi kuin Stömsö. Ruotsalaiset osaavat tehdä mielestäni viihdyttäviä televisio-ohjelmia, ilmomielisiä. Vanhempani innostuivat betonivalamisesta muutama vuosi sitten, itse ajattelin innostua tänä vuonna, jos vain ehdin... tuntuu että kesälle on taas niin paljon innostumisen aiheita, että se on kohta ohi. Ei saa liikaa ähkiä Suomen parhaaseen vuodenaikaan.

Mitäs mieltä olette. Hitaasti laskeutuva wc-pytynkansi, tarpellinen vai yleellinen turhake?

Onpa kumpaa tahansa, niin hullujen päivien nettimyynnistä sellaisen ostin. Koin sen hyvinkin tarpeelliseksi kapistukseksi, mutta nyt muutaman päivän käyttökokemuksella voin sanoa että hmm... ehkä olisin pärjännyt ilmankin. ;) Uuden hankkiminen oli tosin väistämättä edessä, joten ei kaduta tämä ostos yhtään. Uskon että tuo hitaasti laskeutuminen on todella hyvä pienten lasten kanssa, jotka keksivät sen kannen rämppääminen. Nuo nykyään muotia olevat puukannet kun ovat kovin painavia ja siinä voi tulla nopeasti itku. Saattaa se osaa miehistäkin auttaa, kun ei tarvitse rinkulaa alas asti laskea? ;) Itse kuitenkin totesin, ettei se kannen alas asti laskeminen niin rankkaa ole ettenkö sitä jaksaisi tehdä. Mutta nautitaan tästä pienestä arjen luksusksesta nyt kuitenkin. Vaikea vain tottua, että tumman kannen sijasta kansi on nyt valkoinen.

 

Siinäpä alkuviikon suurimmat uutiset. Eilinen meni JÄLLEEN kirppistavaroiden hinnoitteluun ja tänään niitä sitten sinne kirpparille kanniskelen. Viikon otin tähän väliin vain, sen verran työllistävää tuo myynti kuitenkin on, kun päivittäin pitää käydä paikkaa siivoamassa. 

Aika on vähän kortilla, työt vievät nyt todella paljon aikaa. On paljon uutta opeteltavaa, mutta uskon että ensi vuosi on helpompaa jos nyt opettelen asioita kunnolla. Koko kevään sijaisuus varmistui tällä viikolla ja tämä tietää mm. arviointien tekemistä (ja mutamaa korvaavaa tehtävää opinnoista lisää). Toki teen tämän yhteistyössä vakituisen opettajan kanssa, mutta toteutus jää kuitenkin minulle. Kiehtovaa silti, en valita vaikka välillä väsyttääkin. :)

Pyykit ulos koneesta ja menoksi.

Mukavaa loppuviikkoa.

Ikioma luurankopuuni

Mari A:n kirjablogin kirjoittaja haastoi minut. Koska haasteissa ajatus on aina hyvä, koitan niihin osallistua vaikka välillä ne tuntuvat kauhean työläille. Eli eipä muuta kuin suoraan asiaan... tein tämän nähtävästi hieman eri tavoin kuin Mari, mutta hyvähän se vain että sääntöjä tulkitaan eri tavoin. :D Kuvituksena kuvia viikonlopulta.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. Säännöt ovat tässä: 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.




11 asiaa minusta:

1. Olen löytänyt sisäisen tasapainoni kuluneen pari vuoden aikana. Olen aidosti onnellinen elämästä jota elän. Olen ymmärtänyt, että elämästä pitää nauttia nyt. Jälkikäteen se on mahdotonta. Kaikki on muuttunut tämän jälkeen helpommaksi. Vain itseensä pystyy vaikuttamaan. Toki välillä ärsyttää ja kovasti voi ärsyttääkin.

2. Suurena apuna tässä prosessissa on viime vuoden lopulla aloittamani kognitiivinen psykoterapia. Psykoterapia oli omalla kohdallani ratkaisu kohdata n. 10 vuotta vanhat tapahtumat. Kuvittelin pitkään että olen asioiden kanssa sinut, mutta pikkuhiljaa huomaan että olen vaiennut pahan oloni kuoliaaksi ja tappanut samalla jotain itsessäni. Tärkein ratkaistava ongelma on herkkä ärsyyntymiskynnykseni, joka osittain liittyy tempperamenttiin, mutta uskon että taustalla on muutakin. Sen jonkin elvytysyritys on nyt alkanut ja alku ainakin vaikuttaa todella positiiviselta! Rakastan itsetutkiskelua, mutta olen liian levoton luonne keskittyäkseni ajatuksiini tai oikeammin niiden loppuun saattamiseen. Siksi olen nääääääääääin onnellinen, että olen löytänyt ihmisen jonka kanssa minulla synkkaa ja joka jossain vaiheessa aikansa kuunneltuaan antaa konkreettisia ratkaisuehdotuksia ongelmatilanteissa toimimiseen joista sitten ajan kanssa etsin niitä omia toimintatapoja. Psykoterapiaa minulle ehdotettiin jo 6 vuotta sitten, koska kieltäydyin mielialalääkkeistä... mutta nyt olin siihen vasta kypsä. Näen tämän koko prosessin myös todella mahtavana tukena työlleni.  Eheäksi kasvattaminen on aina ollut suuri intohimoni. Miten löytää keinot, joilla kasvattaa lapsi tasapainoiseksi ja itseensä luottavaksi, erilaisuutensa hyväksyväksi yksilöksi. Miten opettaa ihmistä tulkitsemaan omia tunteitaan kehittävässä ja positiivisessa mielessä? Salaa olen haaveillut myös psykoterpiakoulutuksesta eli ammattiin valmentautumisesta itse. Tätä tosin epäilen jo suuresti, taidan olla parempi puhumaan kuin kuuntelemaan. But never say never.

3. Olen alkanut hamstraamaan kirppareilta lautapelejä. Saattaa olla että oppilaani joutuvat tulevaisuudessa pelaamaan paljon! ;)

4. Olen niin löytänyt oman alani. Työ tuntuu yhtä aikaa haastavalta ja todella helpolta. Työssäni ei voi koskaan olla tarpeeksi valmis (eikä täten siihen voi kyllästyä) ja voin keskittyä yhtä aikaa moniin asioihin. Olen huomannut että teen sitä jatkuvasti. Moneen asiaan keskittyminen yhtäaikaa on todella turhauttavaa, jos sillä ei ole mitään tavoitetta tai merkitystä. Työssäni tästä taidosta on suunnaton apu ja se tekeekin työn itselleni tietyllä tapaa kovin helpoksi. Voi olla, että tulen aikanaan saamaan maineen ihmisenä, jolla on silmät selässäkin. Ja tietenkin ihmisenä joka puhuu eri asiaa mitä kirjoittaa, ja kirjoittaa eri asiaa mitä puhuu. :D Ja toivottavasti myös ihmisenä joka osaa nauraa itselleen, ihmisenä joka näyttää että auktoriteettejä kuuluu kunnioittaa, mutta heitä ei saa pelätä.

5. Olen auttamattoman koukussa Salkkareihin. Olen jättänyt kuluneella viikolla yhden jakson katsomatta ja se kalvaa mieltäni. S-A-I-R-A-S-T-A. Miranda (tv2) on vähän järkevämpi intohimoni. :) Ihmisen kuuluu leikkiä.

6. Tyylitajuni on kadonnut. Ottaisin sen mielelläni takaisin!

7. Olen käyttänyt kohta vuoden samaa huivia lähes päivittäin... se alkaa näyttää sille.

8. En tykkää kalaruuista. Söisin mieluummin aina lihaa. Sattuneista syistä syön silti paljon kalaa.

9. Jos haluan jotain, teen yleensä töitä sen eteen että saan sen.

10. Opin vasta tänään tarkistamaan autonrenkaiden ilmanpaineet.

11. Juhlin ihan liian vähän!!!

Marin kysymykset:

1. Suosikki näyttelijäni... hmm... minulla ei aidosti ole. Ihailen kuitenkin suuresti näitä jo reilusti eläkeiän ylittäneitä naisnäyttelijöitä. Tätä näyttelijäsukupolvea ei enää koskaan tule, he ovat aidosti ainutlaatuinen joukko näyttelijöitä tässä maassa.

2. Tykkään sekä kahvista että teestä. Useimmiten valitsen kyllä sen kahvin.

3. Suosikki vaatemerkkini tai kauppani. Voiko tähän vastata Citymarket? :D Tai kirpputori? :) No vastasin jo. Minulla ei ole mitään hajua mistä vaatteeni ovat. Ostan jos nään kivan. Aika vähän ostan vaatteita (minkä seurauksena olen huomannut kuinka nopeasti nykyvaatteet kuluvat!).

4. Mihin genreen kuuluvia kirjoja luen... ööö... mites kirjat luokitellaan? Tykkään lukea todellisesta elämästä, realistisia kirjoja. En ole siis fantasian ystävä. Kaikkia itseäni miellyttäneitä kirjoja yhdistää se, että ne voisivat kertoa suoraan jonkun ihmisen elämästä, mutta ovat kuitenkin usein kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta jostakin ajankohtaisesta teemasta. Viime aikoina kirjoissani on käsitelty kuolemaa. Prosessoin siis asioita lukemalla niistä. Ehdottomasti paras kirjasarja on silti edelleen mielestäni Untinen-Auelin maanlapset sarja. Sekoitus historiallista faktaa ja fiktiota jääkauden jälkeisestä (ja aikaisesta) elämästä euroopassa. Aivan huippu!

5. Julkkis, johon sinua on joskus verrattu. Brooke Logan kauniista ja rohkeista (olin itse silloin 10v). Kaksi viikkoa sitten eräs oppilas katsoi minua pitkään ja sanoi minun näyttävän Anna Puulta. En allekirjoita. Tai no, 15 kg laihempana ehkä jotain yhtäläisyyttä saattaisi  löytyä. Tai sitten ei. Monen mielestä näytän tutulta. Minun mielestä harva näyttää tutulta. :D

6. Pidätkö itseäsi keskiverto älykkäänä, keskivertoa älykkäämpänä vai keskivertoa vähemmän älykkäänä? Hah, yhdyn Mariin itseensä. Siis minähän olen reippaasti siitä keskivertoa älykkäämmästä päästä. No ei vais. Siis pidän itseäni älykkäänä. Ennen pidin itseäni paljon älykkäämpänä kuin mitä pidän nykyään. Tietyllä tapaa tämä taitaa olla ihan oikea suunta. Olen myös huomannut, että aivoni ovat vähän väsyneet. En jaksa enää opetella jatkuvasti uutta. Kaipaan nyt sellaista tasapainoista kautta... kautta jossa minun ei ole pakko opetella koko ajan jotain uutta (jota ei tule, koska tuntuu etten kykene siihen, olen liian tiedonjanoinen). Uskon vakaasti siihen, että jokaisella meistä on jokin asia jossa olemme huippuälykkäitä. En ole vielä keksinyt mikä se itsessäni olisi, mutta toivottavasti keksin vielä joskus. ;) Tai joku muu keksii sen puolestani. Toivottavasti sillä asialla tienaa sitten hyvin. :D:D:D Tai tekee vähintään monta ihmistä onnelliseksi.

7. En usko että e-kirjat ovat minua varten. Rakastan kirjan pitämistä kädessä. Jos minun pitää lukea yli 2 sivua kirjallista tekstiä joudun aina printtaaman sen. Jossain tilanteissa e-kirja on varmasti paikallaan, mutta itse en ole siihen vielä valmis.

8. Vihaan päämäärättömyyttä, joten en osaa kävellä ulkona päämäärättömästi. Tämä on taito joka pitäisi opetella. Olen harjoitellut ja kameran kanssa hallitsen tämän taidon jo melko hyvin. Ilman kameraa joudun ottamaan tavoitteen, eli määrittämään kohteen, jotta pääsen eteen päin. :) Elämän katsominen kameran linssin läpi on tehnyt elämästäni ihanan määrätietoista päämäärättömyyttä.

9. Elämäntapani asteikolla 1-10. Lähden liikkelle pisteitä karsivalla metodilla. -1p. syön ja juon liikaa herkkuja, -1p. nukun liian vähän (kausittain), -1p. liikun liian vähän (tai kausittain liikaa). En siis ole löytänyt tasapainoa liikkumiseeni. -1p. olen korjannut ruokatottumuksiani, mutta vielä on tsempattavaa. Tämän perusteella siis arvosanani olisi 6. Haluan nostaa sen kuitenkin 7:aan, sillä osa ongelmista on  hoidon alla ja kausittaisuus on jo sentään puolet hyvään suuntaan.

10.Tämän tyyppiset haasteet... ovat oikeastaan ainoita joita siedän (muodossa jos toisessa). Niistä I love your blog jne. en niin pidä. Toivon että haaste mahdollistaa sen, että kirjoittaja voi aina antaa itsestään jotain muutakin kuin vain listan uusia blogeja. :)

11. Lapsuudessa vaikutuksen tehnyt kulttuurielämys. Kyllä se ehkä kuitenkin on se näytelmä, jonka teimme luokkamme kanssa opettajan ohjaamana alakoulussa. Tämä esitettiin kerran koululle ja kerran maksavalle yleisölle. Koko ison liikuntasali oli aivan täynnä yleisöä. En nauttinut näyttelemisestä yhtään, mutta jälkikäteen ajatellen tuo prosessi on ollut todella opettava ja vaikuttanut minuun paljon. Kiitos siitä opettajalle, josta en muuten sanottavasti pitänyt, vaikka hän oli aidosti hyvä opettaja.

Ja sitten minun kysymykseni seuraaville blogeille (haasteen saa olla ottamatta vastaan, halusin vain mainita blogisi). Hauskaa toki on kuulla vaustauksesi, vaikka et haastetta eteenpäin jatkaisikaan. Ei sillä, että kysymyksissäni järkeä olisi, paitsi ehkä muutamassa. :)

http://hahmakettu.blogspot.fi/

http://craftersdaily.blogspot.fi/

http://villaidur.blogspot.fi/

http://www.peltotienpaassa.com/

http://ainutlatuinen.blogspot.fi/

http://loppuunpalaneenkarya.wordpress.com/

http://katriinanpuhdistus.blogspot.fi/

http://hemmahossagolik.blogspot.fi/

http://pihinnaisenelamaa.blogspot.fi/

http://jovelassa.blogspot.fi/

http://hexunblogi.blogspot.fi/

http://wanhanwallankumous.blogspot.fi/

1. Tämän hetken mieluisin televisio tai radio-ohjelma?

2. Perennapenkkisi kaunotar (todellinen tai haave)?

3. Yrtti jota ilman et tulisi toimeen

4. Huonekalu josta et haluaisi luopua

5. Rakkain esineesi

6. Jos saisit ilmaiseksi käyttöösi sisustusarkkitehdin, minkä nurkan asumuksessasi laittaisit hänen avullaan kuntoon?

7. Mikä maa, mikä valuutta?

8. Lapsuuden haave joka ei toteutunut (ainakaan vielä).

9. Haave jonka olet toteuttanut parin viime vuoden aikana, iso tai pieni - mieluiten joku pieni.

10. Koulutus, terveydenhuolto vai vanhustenhuolto - päätä itse millä perusteella valitset jonkun näistä

11. Velaksi vai käteisellä?

Viimeiseksi haluan vielä näyttää oman luurankopuuni. Jovelan emäntä omaansa hehkutti ja siihen jo hienot lyhdytkin valmisti. Saa nähdä josko minäkin tähän omaamme samanmoiset saisin tehtyä. Niitä olisi ihana saunasta tullessa sitten ihailla. Taustalla näkyvän talon paikalle rakennan minä toivottavasti joskus samantyylisen majani. Nykyinen on jo semisti homeessa ja pahasti vino, lähdekin taitaa pulputa suoraan talon alta. Jotta kyllä, hän on söpö. Hän olisi ihana. Hänet olisi pitänyt vain pelastaa jo yli 10 vuotta sitten. :( No okei, 20-vuotta sitten.

 

Nautitaan viimeisistä jään rippeistä! Kohta niitä ei enää ole. Tuntuu hassulle. Miten tämä kevät tuli näin nopeasti, lumet katosivat viikossa, merikin on meidänkin poukamassa jo lähes avoin. On se ihmeellinen tuo lämpö!

Tutkimusetiikka?

Ihan sellainen pieni välihuomio ihanasta opinahjostani.

Tutkimukseen osallistumisen tulee olla AINA vapaaehtoista. Mutta näin meillä Raumalla...

MO0 monialaisten päätöspäivän METAFORAKYSELY

Linkkinä olevasta osoitteesta löydät METAFORAKYSELYN.

Kyselyn vastaukset tulevat tutkimusaineistoksi, joten kirjoitathan vastauksesi huolellisesti! Aineisto tulee vain tutkimusryhmän käyttöön.

Kyselyyn vastaaminen on osa MO0 päätöstapahtuman ohjelmaa. Vastaukset meille = hyväksytyt merkinnät teille!

T: Aerila, Asanti, Hoikkala, Lehti & Rönkkö :)

Ei paljon järki päätä pakota. Onneksi monet ovatkin kirjoittaneet vastaukseensa, että sitä ei saa käyttää tutkimustarkoitukseen. Itse taas vastasin kysymyksiin niin, että he eivät halua ottaa niitä tutkimuskäyttöön. :D Toivon toki että haluavat, jotta joutuvat arvioimaan koko kyselyn (ja koulutuksemme) järkevyyttä. Ymmärrän tutkimusten tarpeellisuuden, mutta miksi niin paljon tehdään ihan turhaa pilipalitutkimusta? Oi miksi?

Hävetkää Aerila, Asanti, Hoikkala, Lehti & Rönkkö. Ei näin.

P.S. Vapaaehtoisesti olisin tähän kyselyyn voinut osallistuakin kunnolla, mutta pakotetusti en. Tätä nimittäin tapahtuu paljon ja tähän pitäisi tulla loppu.

Kuluneen viikon aikana...

Olen parannellut kättäni...

No tämä suuri reikä kädessä on jo parantunut suurimmaksi osaksi, mutta tämän jälkeen oppilas sahasi sormeeni. :D Sellaista se on... mitäs pienistä.

Tehnyt lapsuuden luokkakavereiden kanssa hamppareita ja istunut iltaa! Kivaa! (Olenkohan ainoa ihminen joka EI tiennyt, että tuollaisia hampurilaisen sämpylöitä myydään erikseen kaupassa? Luulin että on vain niitä, missä on se pihvi mukana. No aina oppii uutta!) Päättelin tästä myös sen, että syön oikeasti kohtuu terveellisesti koska olen autuaan tietämötön eineksistä. :)

Tehnyt tarkat ohjeet sijaisen (eli minun) sijaiselle... sillä yksi päivä kului liikkuen ja lukuteatteria esittäen ja toinen Itämeren aaloilla "uudella" Viking Grace aluksella seilaten. Ja kyllä, olen positiivisesti yllättynyt. Ehkä osasyynä on myös se, että tuohon risteilyyn kului varmasti yli kaksi kertaa enemmän rahaa kuin koskaan ennen risteilyllä. Rahalla siis ilmeisesti saa enemmän tunnelmaa? Saimme ko. reissun joululahjaksi. Ja onnistunut lahja olikin. Ihanat ystävät vielä kyyditsivät meidät laivalle!

Hytissämme oli parivuode ja ikkuna. Pientä, mutta tuntuvaa luksusta.

Iltabuffetin jälkeen kävimme katsastamassa baarin meiningin ja sehän oli ihan mahtavaa! Viihdepuolen henkilöstö esitteli laivan päällystöä, tämäkin oli jo itsessään hauskaa. Sitten tämä sama viihdepuolen henkilöstö esitteli itsensä ja veti kunnon alkushow:n. Jäivätpä vielä bilettämäänkin parin ensimmäisen kappaleen ajaksi. Tarkkaan harkittua tai ei, niin juuri sellaista työlle omistautumista mitä kaipaan ja mikä ainakin itselle tuo hyvän mielen ja paremman tunnelman.

Aamulla ikkunasta avautui harmaa Tukholma. Ja sittenhän se paatti jo lähtikin takaisin. :)

Kivaa uudessa laivassa oli täysin uudenlaiset kokolattiamatot. Muutenkin uusi moderni väritys oli miellyttävä. Paljonhan siellä oli lasia ja vaihtuvia värivaloja. Täytyy myöntää että illalla pienessä päänsäryssä ne valot tekivät pahaa ainakin omille silmilleni, mutta ehkä se johtui siitä päänsärystä. Kokonaisuudessaan tunnelma oli aidosti sellainen, että kyllä tuolle laivalle voisi uudestaankin lähteä. Ennenhän en ole voinut sietää risteilyjä ja vähän naureskelimme tällekin reissulle... melkein jo peruimmekin sen.

Onneksi emme kuitenkaan peruneet. Aamupalan nautimme Sweet & Saltyssa. Mozarella-pesto-aurinkokuivattu tomaatti-ilmakuivattu kinkku leipä, kahvia ja smoothie. Namskus.

Aamupalan sulattelimme kylpyläosastolla. Hinta oli suolainen, 19€/hlö, mutta ehkä se oli sitten kuitenkin sen arvoinen. Pyyhkeen ja kypytakin sain paikanpäältä. Juoman kanssa ei saanut mennä poreisiin, mutta saunan ovella ei ollut kieltoa, joten nautiskelin siideriä höyrysaunassa. :) Hyvin ja todella nopeasti kului sallitut 2h. Kokonaisuus oli siisti, pieni mutta siisti. Ihmismäärän rajoittaminen on ollut todella hyvä ratkaisu. Koko reissun ainoa negatiivinen osuus tosin liittyi tähän kylpylä reissuun. Meille ei mainittu että paljon mainostettu lumiluola oli epäkunnossa (tämähän meitä juuri kiinnosti) ja yksi henkilökunnan naisista oli kuin persiiseen ammuttu karhu. No, suun avaamisella tienasin meille lohdutukseksi 12€ edestä drinkkikuponkejä. Tämä lohdutti ihan aidosti. Tästä negatiivisesta asiakaspalvelijasta vaan joutuu antamaan palautetta. :( Ei sellainen sovi tuollaiseen "nautiskelupaikkaan", tunnelma lässähtää niin herkästi jo yhdestä nyrpeästä naamasta. Onneksi muuten pystyy antamaan vain positiivista palautetta.

Lounaan söimme Oscar á la cartessa. Palvelu oli hyvää, ruoka erinomaista. Joimme aperatiiveiksi sampanjaa (jota minä lipitin sitten myös ruokajuomaksi) :). Alkuruokana valkosipulietanoita, pääruoaksi ankkaa kahdella eri tavalla (taivaallista!) ja jälkiruoaksi suklaavaahtoa ja vaniljajäätelöllä täytettyjä tuulihattuja. Ateria maksoi yhteensä n. 100€, mutta meillä kävi sinällään hyvä tuuri tämänkin kanssa että lahjamme sisälsi 70€ lahjakortin ko. paikkaan ja Maarianhaminasta laivaan hyppäsi myös isäni joka oli saanut työnsä puolesta 30€ lahjakortin ja lahjoitti senkin meille. Saimme siis täydellisen ilmaisen kolmen ruokalajin lounaan. Aaah. Luksusta!

Ruoan sulattelimme katsellen erinäistä ohjelmaa. Club Voguen tekniikka isolla lavan takaisella videotaululla oli ihanan modernia. Ilolla tuonne menisi katsomaan jonkun mieluisan artistin keikan. :)

Jäitä ei paljoa enää näkynyt, paitsi tietenkin täällä kotinurkilla. Lupaavalta kuitenkin näyttää... viikon kahden päästä voi mökin edusta olla jo avoin.

Onnistunut viikko siis tämäkin!

Rakas mieheni uuvahti jo, ja on jo nukkumassa. Minä ajattelin aika monen Iris coffeen piristämänä katsella kaikki rästissä olevat televisio-ohjelmat netin ihmeellisestä maailmasta. Ihanaa, vielä on koko viikonloppu edessä! Jee.

P.S. Yhtä asiaa hieman tuossa uudessa laivassa ihmettelin. Kansilla oli monin paikoin maalit jo irronneet. Meidän hytin ikkunanpielet olivat ulkopuolelta jo ruosteessa (!). Myös saunaosastolla oli maali irtoillut katosta. Luulisi ettei moista enää tällä vuosituhannella tapahtuisi (3-4kk vanhalla laivalla), vaan tiedettäisiin oikeasti mitä ollaan tekemässä. Eiköhän ko. laivalle tule vielä takuuhuolto, mutta SILTI! Tätä asiaa pienessä päässäni pyöritellessäni muistin erään insinöörin lopputyön jonka kerran oikoluin. Se liittyi juuri tuollaisiin laivojen ikkunoihin. Silloin jo ajattelin, että jos tämän kirjoittajan kaltaiset ihmiset noita hommia tekevät niin on ihme että koko ikkunat pysyvät paikoillaan... joten enpä enää ihmettele pientä ruostetta. Olenkin siis hieman pettynyt Turun telakan laatuun. Tuntuu että vaikka sisustukseen ja arkkitehtuuriin on panostettu (ja onnistuneesti), niin rakenteellisesti monessa on taidettu mennä siitä mistä aita on matalin tai sitten työmiehet ovat olleet todella hutiloijia ja unohtaneet suojamaalit?

No, tämä pitää kestää. Eipä se meidän veronmaksajien rahoista ole pois. Eihän?

:)