torstai 31. lokakuuta 2013

Ankea bloggaaja

Heissan pitkästä aikaa.

Nyt on tullut bloggailutauko ihan vahingossa ja osittain pakosta, ja se jatkuu kunnes energisoidun tänne koneelle hieman useammin eksymään ( ja muistan ottaa edes vähän enemmän kuvia, kuin nämä pari hassua jotka olen kuluneen kuukauden aikana ottanut). Aika ei vain riitä kaikkeen, ei edes kuvaamiseen nähtävästi, niin pimeääkin täällä "korvessa" koko ajan. :) Nyt elämme vain kännyköiden nettien varassa ja se vähentää mukavasti nettiaikaa. Hyvinhän nämä toimii, mutta kyllä tuo yksi lisäklikkaus vaan näyttää vähentävän netissä käyntiä (jostain syystä en vain saa toimimaan sitä automaattista liittymistä, ja joudun aina hakemaan erikseen puhelimeni tuolta valikosta). Hassua miten pienestä se voi olla kiinni.

Pari viikkoa sitten muutettiin ja kaikki on mennyt hyvin. Viikon totaalinen remonttitauko on nyt vietetty ja kolmen viikon flunssastakin toivuttu (nyt tuntuu että uusi olisi iskemässä taas päälle, mutta taistelen vastaan). Eli tapetin repiminen jatkuu, jonka jälkeen vähän lastulevysaumojen täyttöä, tasoitustapettia ja maalia pintaan. Marraskuun loppuun mennessä siis olohuonealua pitäisi olla seinien osalta kunnossa, toinen asia on sitten se, koska sinne saisi ostettua jotain kalusteita... hmm... onneksi on tori.fi. Tämän jälkeen keskitymme varmasti työhuoneen lattiaan ja vaatehuoneisiin... ja niin tuolle omalle ankealle vessallekkin pitäisi pikapikaa jotain tehdä.

Tässä telkkarisyvennyksen etenemisestä ne huimat kolme kuvaa jotka olen ottanut. :)



ja tässä tämän hetken tilanne suojamuovin takaa kuvattuna. Seinät on pohjamaalattu kahteen kertaan ja lopuksi vedetty maalarinvalkoisella. Pitää ajan kanssa miettiä niitä lopullisia sävyjä... niin isoja päätöksiä ei kyennyt vielä tekemään (eihän niistä kalusteistakaan ole vielä hajuakaan). Mutta kyllä tuolla verhon takana jo telkkaria katsoo, vaikkei ympäristö vielä parasta a-luokkaa olekkaan.


Nyt ollaan siirrytty siis isomman olohuoneen puolelle ja kaikki avoimet aukot on peitetty muovein.



Kiva olisi saada projektia eteenpäin nopeammin, mutta olen kuitenkin harjoitellut armollisuutta itseäni kohtaan. Klo 19:30 loppuu joka päivä itselläni remppahommat. Välillä en ehdi tekemään mitään ennen sitä, välillä taas paljonkin. Tässä joutuu todella harjoittelemaan rentoutumisajan ottamista, välillä pitää vain olla. Onneksi töllöstä tulee vielä hyviä ohjelmia, joten hetki päivästä menee vain sitä tihrustaessa. Meillähän ei täällä ole antennia, mutta jotain piuhaa pitkiin antenniverkko taloon kuitenkin tulee, koska kuva ruutuun ilmestyy. Tämä on täysi mysteeri meille, mistä se kuva tulee, kenen antennissa mahdamme olla kiinni... mutta ehkä parempi pysyä hiljaa niin kauan kun kaikki toimii. ;D Kaapeli tämä ei ole, koska meillä on antenni digiboxi.

Tuntuu todella utopistiselta yhä edelleen, että meillä on nyt näin paljon tilaa ja oma pihakin vielä. Ei tästä oikein ole ehtinyt iloitsemaan, kun kaiken näkee vain työmaana joka pitäisi jonain kauniina päivänä saada kuntoon. Mutta ajoittain on niitä välkähdyksiä että WAU, tämä on oikeasti meidän ja Wau, saatiin se oikeasti ihan kohtuuhintaan.

Ja niin... laskin aivan itse, että tässä talossa on 25 ikkunaruutua, ellei enemmänkin. Ja kaikki tietenkin pitää pestä molemmilta puolilta, osa vielä välistäkin... ei ihan mene yhdeltä pesuistumalta se. Viime viikonloppuna aloitin ja nyt pyhäinpäivänä ajattelin yrittää saattaa projektini loppuun... saa nähdä onnistuuko.

Mutta on meillä yksi kohtuu siistikin huone olemassa, nimittäin makuuhuone!


Palataan asiaan parempien kuvien kera lähiaikoina. Sitä ennen toivotan oikein rauhallista viikonloppua teille kaikille! :) Nauttikaa lauantaipyhästä!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Syksyn merkit remontissa ja ulkona

Aijai. Remppa päässyt vihdoin vauhtiin. Kyllähän minä heti syysflunssaan sairastuin, mutta onneksi jaksoin silti remppailla viikonloppuna. Saatiin maalailtua työhuoneen kattoa, revitty tapetteja ja asennettu ulkosisäseiniin saneerauslevyt. Maanantaina se kostautui ja jouduin jäämään sängynpohjalle. Mutta tänään olin taas terve. Jippii!

Tänään kävin talolla maalailemassa työhuonetta. Katto on nyt sudittu kolmeen kertaan ja on valmis. Seiniin vielä toinen pohjamaalikerros ja sitten pitäisikin miettiä jäävätkö valkoiseksi vai tuleeko jotain muuta. Tuo syksytapetti jätetään toistaiseksi, ruskan värit toimivat ja ah kuinka raikkaalle se näyttää valkoista vasten!



Tältä näytti ennen...


Kännykässä oli paljon muitakin kuvia lähiviikoilta, jotka on jäänyt julkaisematta. Joten tässäpä vähän syksyfiilareita lisää! Työpäivän jälkeisellä lenkillä Aurajoen rannalla.










Ja pieni nokipoika vaan, piipun nokkaan katoaa... eikun... Tässä kolmannen mökin rännejä putsaamassa pari viikkoa sitten (joo, meillä on vähän liikaa mökkejä, tästä kyseisestä pitäisi päästä eroon, mutta se ei olekkaan ihan niin helppoa kuin voisi kuvitella). Ehkä jonain päivänä on kuitenkin yksi työmaa vähemmän. :) EHKÄ! Kiva tönö, iso ja kaikkea, mutta niin väärässä paikassa. :(



Diu diu.

Huomenna pääsee taas maalaamaan ja repimään tapetteja. Vitsi tykkään tuollaisesta puuhastelusta missä näkee heti työnsä jäljen! Ja kyllä. TAPETIT LÄHTEVÄT IRTI KUIN UNELMA! Edellinen remontti on tehty todella hyvin ja huolella, mikä on hirveän lohdullista. Seinät voisi suoraan maalata tapetin irroittamisen jälkeen, niin tasaista jälkeä alta löytyy. Täytyy nyt pohtia mitä tässä tekisi. Osa lastulevysaumoista kun on ollut pakko repiä auki ja mietin ettei ne loputkaan välttämättä seuraavaa kymmentä vuotta enää kestä... ehkä laitan ne kokonaan uusiksi, niin ei tarvitse murehtia sitä sitten.

perjantai 4. lokakuuta 2013

JEE!

Talokaupat tehty! Vihdoin!

Välittäjä veti alta riman, loppuun asti. Eikä edes ymmärtänyt mistä kiikastaa, vaikka olen hänelle sen lähes tavuttaen kirjoittanut. Luovutin. Nielin kiukkuni. Käänsin selkäni. Annoin olla. Lue: kiukuttelin oikein kunnolla, ja hermostuin vielä enemmän kun tajusin ettei toinen TODELLAKAAN tajua. Voi eläkeikä. Ihmiset eivät huvikseen joudu eläkkeelle, jossain vaiheessa se vain on parempi vaihtoehto. Ja asiakaspalvelu on väärä ammatti, jos koskaan ei tajua tehneensä väärin. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos saisit vastauksia kysymyksiisi 5 minuuttia ennen papereiden allekirjoitusta, vaikka olet pyytänyt vastauksia monta päivää ennen? NIINPÄ!

Mutta ei välitetä.

Meillä on talo! Hieno talo! Hienoilta myyjiltä!

Kävimme siellä kaupan jälkeen ja kaikki tuntui niin oikealle!

Olemme innoissamme!

Jee!

Pitää pyytää myyjät joskus kahville.

Esitellään tähän väliin tuleva puutyökellarihuone! Josta olen ekstra innoissani!


Kävimme myös ostamassa erinäisiä koneita, kivaa! Huomenna joko saneerauslevyä tai tasoitustapettia... ollaan vieläkin vähän auki tästä. Kastelin tapettia, ja kestää hyvin kosteutta... joten voidaan ehkä tapetoidakkin suoraan vanhan päälle. Pitää katsella... testaamme...


torstai 3. lokakuuta 2013

Rutkuti rutkuti putkuti putkuti

Stressi iskee! Tai iski jo. Sen huomaa siitä, että heräilen aamuisin ihan liian aikaisin.

Mun V-käyrähän kiepsahti taas oikein korkealle ja kovaa tässä eilispäivänä, tänään olen sen alas laskeuttanut, mutta jäljelle on jäänyt toispuoleinen niskajomo ja päänsärky. Ei kiva.

Noh. Kaikki sai alkunsa siitä, että tämä meidän ah niin rakas kiinteistövälittäjä (ei mikään Kaisa Liski todellakaan) oli unohtanut, SIIS UNOHTANUT, toimittaa myös meille kauppakirjaluonnoksen. Pankin täti siitä minulle sanoi, että olette varmasti lukenut sen... ja minähän siinä sitten heti kiivastuin että emmehän ole sitä edes vielä saaneet. No miehen asialle pistin, jotten itse olisi lankoja pitkin naisen korvaan kävellyt.

No, tipahtihan se anteeksipyyntöjen kera sitten sähköpostiini. Viestinä oli: Tässä tämä luettavaksi. Nähdään perjantaina. Ei mitään muuta. Lienikö hänellä oletus että me suorilta käsiltä hyväksymme sopimuksen? Siellä oli muun muassa lause: Myyjät saavat jättää asuntoon kaiken haluamansa irtaimiston. Huhheijaa. Eli luottamus koko hemmetin paperin oikeellisuuteen on aika hiuskarvan varassa.

No, minä sitten pitkän korjauslistan kirjoitin ja monta tarkentavaa kysymystä hänelle sovitusti sähköpostilla laitoin. Vastasiko nainen eilen. EI. Vastasiko hän tänään? Ei. Tässä vaiheessa käyrä oli aika korkealla. Soitin firmaan ja kas kummaa, hän on eläkepäivillä nämä pari päivää.

Minä ihan kevyesti tästä hiillyin ja kevyesti firman toiselle työntekijälle tunteeni ilmaisin ja kysyin onko tämä teidän mielestänne hyvää asiakaspalvelua, että kysymyksiin saa vastauksen vasta kauppakirjojen allekirjoituspäivänä. No eihän he olleet sitä mieltä tietenkään itsekkään...

Jos emme olisi alunperin olleet itse tekemisissä myyjien kanssa, niin koko kaupat eivät olisi varmasti vieläkään missään vaiheessa. Tuntuu että välittäjä on ollut koko ajan enemmän tiellä kuin että hänestä olisi ollut hyötyä. Voipi olla että hän on myyjiä palvellut, mutta ostajien palvelu ja informoiminen on kyllä mennyt niin perseelleen kuin olla ja voi.

Mutta siis kuten rakkaat seuraajat olette saaneet huomata, jostain syystä minulla on taipumus tähän, että mikään homma ei vain suju sutjakkaasti. Välillä mietin onko vika oikeasti minussa, mutta ei se kyllä tässä tapauksessa ole. Eikä ollut edellisen pankinkaan ongelmat. Nykyinen pankkinaisemme on sitäpaitsi oikein mukava ja hommat sujui hyvin. Ja toisaalta, onko siinä jotain väärää, jos olettaa saavansa asikaspalvelijalta (ammattinimikkeen nimi kertoo kuitenkin jo jotain työnkuvasta) palvelua? Ehkä ei.

Mutta jottei eilinen olisi ollut liian helppo, niin olemme sopineet vakuutusmyyjäni kanssa kommunikaatiosta sähköpostitse, koska tuo puhelimessa roikkuminen päivisin on vaikeaa enkä muutenkaan tykkää noiden asioiden hoitamisesta puhelimitse. Esitin hänelle korjauksia tarjouspyyntöihimme, mutta hänestäkään ei kuulunut mitään. Noh, onneksi hän tänään heräsi ja pahoitteli ettei ollut laittanut poissaoloviestiä lähtiessään matkalle. DAAA! Melko ärsyttävän alkeellinen moka. No ne tarjoukset on nyt saatu ja se asia on kunnossa, rauha hänen työlleen tästä eteenpäin.

Ja positiivista palautetta minä oikeasti annan aina kun aihetta, todellakin osaan kiittää. Mutta kyllä se fakta vain tuntuu olevan, että enemmän tässä nähtävästi joutuu antamaan negatiivista palautetta vaikka kuinka haluaisi antaa positiivista.

MIKSI, OI  MIKSI NÄIN?

Mutta arvatkaa vain. Asuntokaupan pitäisi olla jännittävä tapahtuma elämässä, mutta minusta tämäkin on lähinnä ärsyttävää! Toivottavasti huominen on pian ohi ja pääsee kilistelemään skumppaa ja olemaan taas vähemmän ärtynyt, ehkä vaikkapa onnellinen ja innoissaankin kaikesta uudesta!

Voi minua! Välillä tekee mieli halata itseään lohduttavasti.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Pankin vaihtamisen murheet...

Kyllä taas revitellään harmaita hiuksia! Joudutaan tosiaan vaihtamaan pankkia. Tai joudutaan ja joudutaan, mutta vaihdetaan.

Kuinka tuskaista onkaan uuden tilinumeron ilmoittaminen työnantajalle? Ei siis prosessina, vaan siinä kun tarkistat ja tarkistat moneen kertaan että menihän se nyt oikein.

Sitten on vielä nämä isommat tilisiirrot. Huoh. Meillä pitäisi olla rahat lainannosto- ym. kuluihin uudenpankkimme tilillä kauppapäivänä, eli ehkä perjantaina (kuinka kauan tämänkin varmistuminen voi viedä?). Olemme molemmat maksaneet omat summamme sovitulle uudelle tilillemme, kalastaja perjantaina ja minä sunnuntaina. Omia rahojani en vielä odotakkaan näkyvän, mutta kalastaja hieman ihmettee mihin hänen iso summansa on kadonnut. Hän siirsi köyttötileilleen hieman pienempiä summia ja ne näkyivät heti maanantaina uudella tilillä, mutta tämä suurempi summa on jäänyt jonnekin leijailemaan. No ei tänään ole vasta kuin tiistai, mutta silti... olisihan se kiva tietää tarkasti kuinka monta päivää siinä menee vai onko rahat kadonnut bittiavaruuteen. :) Ja hassua tuo, että pienet summat on jo tulleet, mutta se isompi ei.

Uskon että tähänkin on jokin järkevä selitys, haluaisiko joku kertoa sen? :D