Taas on elelty hiljaiseloa, mutta siihen on ollut syynsä. Nimittäin suuret suunnitelmat, joita ei oikeastaan edes ollut, mutta välillä tulee tilanteita jolloin ei kannata kävellä onnensa ohi. Viikko sitten tämän kaiken pistin alulle kömpiessäni raskaan päivän jälkeen vähän väkisinkin katsomaan erästä asuntoa, ja nyt viikon päästä siitä...
Ostotarjouksemme meni läpi! :D Enä tarvitsee löytää yhteisymmärrys pankkineidin kanssa. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta koskaan ei voi tietää ennen kuin nimet ja ehdot on paperissa. Jos kaikki menee kuitenkin hyvin, ja talo todetaan vielä rakenteellisestikin terveeksi (ei todellakaan mitään diipadaapa kuntotarkastusta, vaan 70-luvun talojen tyypillisten ongelmien kunnollinen tutkiminen - erityisesti perustusten), niin sitten voikin pohtia mistä nurkasta aloittaisi 123 + 83 neliön projektin. Vai pesisikö sitä vain Kalevia kahden auton autotallissa, vai istuisiko vasta remontoidussa puusaunassa, vai makaisiko sitä x-asennossa aurinkoisella etupihalla... vai ihailisiko miten maalämpöpumppu pumppaa ekologista lämpöä asuntoon. Ei tule tekeminen loppumaan, mutta mitään ei myöskään ole pakko ennen muuttoa tehdä. Win win -tilanne. Asunnossa pystyy elämään hyvin vaikka jossain nurkassa pöllyytettäisiin. Ja ne pahimmat pöllyytykset on jo tehtykin, loppu on pelkkää sisustamishimoa.
Ja mikä kai herralle onnellisinta, hänen ei tarvitse sanoa itseään muutamiin vuosiin turkulaiseksi. :b
Mutta mikään ei toki ole varmaa ennen kuin kaikki on varmaa. Ensi panikoinnin jälkeen alan olemaan jo fiiliksissä! Sillä hän on aika söpö talo ikäisekseen... ja ainakin pinnallisesti myös todella hyvässä kunnossa. Suurimmat remontit on tehty (keittiö, kylppäri, sauna, maalämpö, käyttövesiputket - ammattilaisten tekemänä). Pintaremontti ja kattoremontti on to do -listalla lähivuosina. Eikä ole edes tasakatto, joskaan ei kunnon harjakaan, mutta peltikatteinen sentään. Ei ehkä kaikkein tyylikkäin vuosikymmen tuo 70-luku, mutta tällä talolla on selvästi sielu. Ja vain yhdet omistajat ennen meitä. En kuitenkaan viitsi esitellä tönöä ennen kuin kaikki on varmaa. Ja toisaalta halusin kertoa tästä nyt, koska jos joku menee kaupassa pieleen, on kiva kertoa sekin mikä se on. :)
Olisimme jättäneet tarjouksen jo eilen, mutta rapujuhlista pökertyneinä päätimme että on turvallisinta nukkua vielä yön yli.
Mutta ai että oli hauskat bileet! Parhaat kaverit mulla! Ensi vuonna sitten ehkä ihka omassa talossa ja sen puutarhassa! EHKÄ!
Tätä riskiä ei siis edes oteta: http://remontoiville.blogspot.fi/ Valesokkeli mahdollisuus on sisäänkäynti seinällä ja sen kunnon haluan erityisesti selvittää. Tai selvittää joka tapauksessa. Tämä on ainoa selkeä kohde, mihin kosteutta on voinut päästä kerääntymään huomaamatta. Ja ehkä jopa kuivahtaakin jo...
Mutta väittävät että 70-luvullakin on rakennettu hyviä taloja, varsinkin jos ne on rakennettu kymmenen vuotta vanhoja menetelmiä kunnioittaen rauhallisesti paikallaan. Onneksi kaikki on selvitettävissä. :)