maanantai 26. elokuuta 2013

Yllättäviä uutisia?

Taas on elelty hiljaiseloa, mutta siihen on ollut syynsä. Nimittäin suuret suunnitelmat, joita ei oikeastaan edes ollut, mutta välillä tulee tilanteita jolloin ei kannata kävellä onnensa ohi. Viikko sitten tämän kaiken pistin alulle kömpiessäni raskaan päivän jälkeen vähän väkisinkin katsomaan erästä asuntoa, ja nyt viikon päästä siitä...

Ostotarjouksemme meni läpi! :D Enä tarvitsee löytää yhteisymmärrys pankkineidin kanssa. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta koskaan ei voi tietää ennen kuin nimet ja ehdot on paperissa. Jos kaikki menee kuitenkin hyvin, ja talo todetaan vielä rakenteellisestikin terveeksi (ei todellakaan mitään diipadaapa kuntotarkastusta, vaan 70-luvun talojen tyypillisten ongelmien kunnollinen tutkiminen - erityisesti perustusten), niin sitten voikin pohtia mistä nurkasta aloittaisi 123 + 83 neliön projektin. Vai pesisikö sitä vain Kalevia kahden auton autotallissa, vai istuisiko vasta remontoidussa puusaunassa, vai makaisiko sitä x-asennossa aurinkoisella etupihalla... vai ihailisiko miten maalämpöpumppu pumppaa ekologista lämpöä asuntoon. Ei tule tekeminen loppumaan, mutta mitään ei myöskään ole pakko ennen muuttoa tehdä. Win win -tilanne. Asunnossa pystyy elämään hyvin vaikka jossain nurkassa pöllyytettäisiin. Ja ne pahimmat pöllyytykset on jo tehtykin, loppu on pelkkää sisustamishimoa.

Ja mikä kai herralle onnellisinta, hänen ei tarvitse sanoa itseään muutamiin vuosiin turkulaiseksi. :b

Mutta mikään ei toki ole varmaa ennen kuin kaikki on varmaa. Ensi panikoinnin jälkeen alan olemaan jo fiiliksissä! Sillä hän on aika söpö talo ikäisekseen... ja ainakin pinnallisesti myös todella hyvässä kunnossa. Suurimmat remontit on tehty (keittiö, kylppäri, sauna, maalämpö, käyttövesiputket - ammattilaisten tekemänä). Pintaremontti ja kattoremontti on to do -listalla lähivuosina. Eikä ole edes tasakatto, joskaan ei kunnon harjakaan, mutta peltikatteinen sentään. Ei ehkä kaikkein tyylikkäin vuosikymmen tuo 70-luku, mutta tällä talolla on selvästi sielu. Ja vain yhdet omistajat ennen meitä. En kuitenkaan viitsi esitellä tönöä ennen kuin kaikki on varmaa. Ja toisaalta halusin kertoa tästä nyt, koska jos joku menee kaupassa pieleen, on kiva kertoa sekin mikä se on. :)

Olisimme jättäneet tarjouksen jo eilen, mutta rapujuhlista pökertyneinä päätimme että on turvallisinta nukkua vielä yön yli.



Mutta ai että oli hauskat bileet! Parhaat kaverit mulla! Ensi vuonna sitten ehkä ihka omassa talossa ja sen puutarhassa! EHKÄ!


Tätä riskiä ei siis edes oteta: http://remontoiville.blogspot.fi/ Valesokkeli mahdollisuus on sisäänkäynti seinällä ja sen kunnon haluan erityisesti selvittää. Tai selvittää joka tapauksessa. Tämä on ainoa selkeä kohde, mihin kosteutta on voinut päästä kerääntymään huomaamatta. Ja ehkä jopa kuivahtaakin jo...
Mutta väittävät että 70-luvullakin on rakennettu hyviä taloja, varsinkin jos ne on rakennettu kymmenen vuotta vanhoja menetelmiä kunnioittaen rauhallisesti paikallaan. Onneksi kaikki on selvitettävissä. :)

tiistai 20. elokuuta 2013

Kukkaniittyjen kautta kotiin...











Jähjäh... kävi moka ja pari irtosi... mutta kyllä siellä punertaakin! :D



Lähes hypin tänään  innosta tajutessani, että työpäiväni päättyvät tiistaisin jo puoleltapäivin.
On rutkasti aikaa pyöriä vaikka pelloilla!
Korostan edellisen postauksen otsikkoa. Paras aika vuodesta!

Nyt jumppapumppaamaan! Ja sitten tuleekin kaveri yökylään! Aivan kuin viikonloppu arjen keskelle.

* SMILE *

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Paras aika vuodesta

Kuluneeseen puoleentoista viikkoon on kuulunut ystävien kanssa päivällistämistä, liikuntaa, kuivuneen luonnon ihmettelyä, sadetta, kukkaniittyjä, auton puunausta... ja jaksosuunnitelmia.






Ilmassa on jatkuvasti omituisen paljon kosteutta, kirkkainakin päivinä. Kuten sumusta huomaa, välillä tuntuu kuin eläisi todellakin pysyvässä sumussa.




Olen ollut jo pidempään tietoinen Turun kaupungin auringonkukkapelloista (meinasin kirjoittaa voikukka. *tirsk*), mutta näistä niittykukkapelloista minulla ei ole ollut mitään hajua. Ajelin pyörälläni kohteesta a kohteeseen b ja ihmettelin miten vastaan tulevilla pariskunnilla oli kaikilla kukkakimppu kädessä. Ajattelin aluksi että ovat tulossa jostakin tapahtumasta... mutta sitten näinkin pellon ja paljon takapuolia pystyssä. Ja kyllä, kukkapelto oli perustettu vanhalle niitylle ja kukat olivat kaupunkilaisten poimittavissa. Kuinka pienestä ihminen voikaan tulla onnelliseksi? Rakastan tätä ilmiötä! Kauneus tuodaan kaikille ja kaupunkien omistamille tonteille!





Osaisiko joku kertoa minulle mitä lajiketta tuo vasemman reunan kellomainen(?) kukka edustaa? Aluksi se oli mielestäni todella ruma, niitä oli paljon myös poimimatta. Mutta kuten yleensä, ihastun siihen vähän hyljeksittyyn... nyt mietin että pitäisi ehkä hakea kimpullinen pelkästään niitä.





Tässä myös vähän todisteita (lähinnä itselleni), että hiljaisuudestani huolimatta en ole enää laiskotellut! :)


On se ihanaa että alkoi "syksy". Tuntee taas elävänsä kun on pakolliset menot (työt) ja jaksaa siksi tehdä myös sitä ei pakollista (liikkua). Ihan näin aktiivisesti en kyllä ajatellut jatkaa, mutta alussa aina innostuu ja tekee mieli käydä testaamassa kaikkia tunteja. Kyllä sen vain jo viikossa huomaa kuinka paljon paremmalta kropassa tuntuu kun nesteet on lähtenyt liikkeelle ja lihakset herätelty koomasta. Tuo pyörällä töihin kaipaa tosin vielä vähän tehostamista. ;)

Ja ainiin. Töissä on kivaa! Hommat on sujuneet kuin rasvattu, ei tunnu työltä laisinkaan! :) Ehtii ottamaan kavereita yökylään viikollakin. Sitä odotellessa. Ja ensi viikonlopun kestejä! JEE! On tulossa hyvä viikko. Toivottavasti sinullekin!

maanantai 12. elokuuta 2013

Arki polkaistiin käyntiin oikein vauhdilla

Laiska loma on lopetettu. Miten sitä väsähtääkään kun "ei tee mitään". No, ensi kesänä ei saa laiskistua yhtä pahasti.

Loppulomasta hemmottelin itseäni oikein urakalla. Kävin kampaajalla, kasvohoidossa ja pedikyyrissä. Kyllä nyt on niin freessiä. Ja kaiken laiskuuden olen nyt korvannut (saa nähdä kuinka kauan) salikortilla. Koska pelkkä salilla käyminen ei herättänyt pitkäkestoista liikuntaintoa vaikka pariinkin kertaan sitä yritin kuluneen vuoden aikana, niin nyt sitten koitetaan ryhmäliikuntatunteja. Vaihdoin myös saliin, joka on 10 minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Alku vaikuttaa hyvin lupaavalta! :) Jos tämä into nyt pysyisi. Ja siis kyllähän se pysyy vähintään siihen asti, että paino on palautettu lähtöpisteeseen. Lopulta ihme, etten tämän totaalilaiskan kesän aikana lihonut kuin 2-3kg. Mutta eihän tuo lähtökohtahtakaan nyt mikään ihanteellinen ollut.

Joskos tämän työelämään pysyvästi siirtymisen kautta saisin nyt opeteltua myös VIHDOIN pysyvän liikunnallisemman elämäntavan. En jaksa enää edes toivoa ihmeitä, mutta ehkä se silloin onnistuu. On se vain käsittämätöntä kuinka paljon parempi olo on, kun on käynyt hikoilemassa tunnin tai puolitoista. Miksi sen aina lopettaa? Miksi Miksi Miksi?

No, ei saa olla itselleen liian ankara. Tässä myös kovasti odotan, että työt pääsisivät kunnolla käyntiin. En mitenkään suurella uuden opettajan innolla (mitä lehdet tuntuvat hehkuttavan - ainakin opettajalehti), vaan että pääsisi oikeasti jo asiaan ja opettamaan. Nämä pyöritään ja katsellaan päivät ovat itselle vähän hankalia. Mutta eiköhän kaikki tällä viikolla selviä. Nyt on jo työpuhelin kourassa, oujee! :) Huomennahan ne lapsukaiset jo saapuvat. Hauskaa alkaa seurailemaan opettajien toimia ja ihana päästä tekemään yhteistyötä kokeneempien kollegoiden kanssa. Asiahan on minua vähän ahdistanut, mutta nyt olen tajunnut kuinka hieno mahdollisuus tämä on. Ja riittähän minulla niitä omia tuntejakin ihan kivasti.

Sunnuntai kului vielä Airistolla tyynestä merestä nautiskellen. Moista tyyneyttä ei ihan joka päivä näe merellä. Illalla palkitsin lötköilyn bodypumpilla ja bodybalancella. :) 


Kalastaja opetti, että minun puhelimessa on panoramakuva ominaisuus. Ei ole helppoa pyörittää kameraa niin että horisontti pysyy samassa tasossa. :) Mutta pitääpä alkaa kuvailemaan enemmän tuolla omaisuudella. Ja ehkä muutenkin tutustua tähän kalliiseen teknologiaan jota on tullut hankittua.


Mutta sellaista tänne. Uutta aktiivisempaa arkea odotellessa. Ehkäpä aktivoidun samalla bloginkin kanssa. Ja se Kreikan loppulomakin on vielä esittelemättä! :)

perjantai 9. elokuuta 2013

Kambodza

Anthony Bourdain ei todellakaan listaudu niihin ihmisiin, joiden matkailuohjelmat olisivat mielestäni millään sortilla hyviä. Mutta Kambodza-jakso minun oli pakko katsoa. Anthony on kuvannut jakson samana vuonna kuin itsekin kävin maassa ja kaikki samat paikathan siellä tuli koluttua. Samoissa ravintoiloissakin tuli syötyä mitä jaksossa näkyy (Kampotin pippurirapu-ravintola mm.). Maa on kummitellut mielessäni siitä asti, mieleni tekisi kovasti sinne takaisin. Mutta kuten Anthonykin jaksossa sanoo, maa muuttuu hirveää vauhtia ja muutokset ovat voineet olla todella suuria näiden kolmen vuoden aikana. Vanhojen torien sijalle on tullut varmasti lisää "kauppakeskuksia" jne. 2010 Kambodzan tunnelma oli jotakin, mitä ei oikeasti pystynyt kuvailemaan. Suunnaton usko parempaan, mutta punakhmerien kauhuteot olivat kuitenkin vielä vahvasti läsnä. En tiedä tulenko koskaan kokemaan niin voimakasta murroskautta turistin silmin. Ja kannattaako once in the lifetime kokemusta yrittää toistaa? Tai eihän sitä voi, ne tunnelmat ja hetket menivät. Ihmiset ovat jo menneet eteenpäin, kambodzalaisella positiivisella elämänasenteella.

Anthonysta huolimatta suosittelen katsomaan jakson ja näkemään vielä palan "alkuperäistä" tai 2010-luvun Kambodzaa.  Siellä näkyy myös niitä ihania länsimaisia yöasuja, joita naiset käyttivät päivävaatteina (rantamarkkinoilla). Ja pakkohan minun on taas kerran mainostaa maata matkailukohteena, nyt jos koskaan kannattaa viimeistään lähteä! :)


Olen aloittanut edellisen blogini näillä kuvilla Cambodia ja Vietnam, mutta tässä nyt kuitenkin uusintana Kambodzan kuvia. Jotakin Anthonyltakin nimittäin jäi näkemättä...



Ihmettelen rätti päässä suolan "kuivatusta".




Tämä kirja kannattaa lukea. Saattaa löytyä suomennettunakin.


Eipä nähnyt Anthony norsua kaupungin keskustassa yksinään tallustelemassa. ;)

rapumertoja, verkkoja...

Kalastajia





Ravinto kuljetettiin tuoreeltaan, jätin suosiolla pois kuvan jossa näkyvät ne elävät siat jotka roikkuvat tuolla takana :(






Polttoaineasema!!!!!

Kuuluisat viherpippurit. Niin namia!