sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Käpälämäkeen

Lauantai kului värikkäissä merkeissä töissä, materiaalit keräsin itse viime viikolla onnellisena metsästä. Niin paras aika vuodesta, luonto tarjoaa kaikki kauniit värinsä! Uimahallissakin kävin harjoittelemassa rintauinnin oikeaa potkutekniikkaa ja kyllä oli jalat tänään kipeät. Oppii se vanha kettukin nähtävästi, olin jo melko varma että tulen aina uimaan rintaa ihan väärällä "omalla" tekniikallani.



Tänään sunnuntaina aurinko suorastaan säteili ja mustat vaatteet päällä tuli oikein kesäinenkin olo. Tämän kunniaksi päätin polkea Käpälämäkeen. Reilut parikymmentäkilometriä myötä- ja vastatuuleen teki hyvää. Päälle vielä sauna ja mereen pulahtaminen. On tämä elämää isolla E:llä. Meressä mietin Estoniaa, miten ihmeessä näissä lämpötiloissa on kukaan voinut selvitä yli 5 tuntia. Ihminen on kyllä ihmeellinen olio.












 ja iltapalaksi toki herkkua, onhan se sunnuntai!


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Sumuisten aamujen ja väsyneiden iltojen sankarit

Joukossa myös todiste siitä, miksi tilata ulkomailta. Suomalaisilla vielä paljon petrattavaa asiakaspalvelussa. Ei ne suuret tulot, vaan pienet teot.








Ja sieltä ne syyssateet sitten tulivat...



Melko päheät home-evakko maisemat mulla. Ei passaa valittaa eikä rutkuttaa. Mutta oishan se oma kotikin ihan kiva.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Rapurallaa juhlien herkkuja

Oli niin veikeä ilta, ettei kuviakaan herunut tällä kertaa.

Suomenruotsalaiset sivistivät ystävääni, että kunnon rapujuhlissa pitää aina olla Västerbotten-juustopiiraakkaa tai kanttarellipiirakkaa. Ja kyllä vain oli naminamia tuo edellinen. Vielä muikeammaksi pisti suun toisen ystäväni maailman helpoin (ja herkuin) jälkiruoka. Tässä herkkuohjeet, jos ovat jollekin muullekin vielä uusia:

VÄSTERBOTTEN-JUUSTOPIIRAKKA

AINEKSET:

Pohja

3 dl     vehnäjauhoja
½ tl     suolaa
125g  voita
1         kananmuna

Täyte

3        kananmunaa
300g raastettua Västerbotten-juustoa
2dl     kuohukermaa
1dl     kevytmaitoa
1tl      suolaa
½ tl    jauhettua mustapippuria

NÄIN ONNISTUT:

Sekoita jauhot ja suola. Nypi huoneenlämmin voi jauhojen joukkoon. Lisää lopuksi kananmuna ja sekoita taikinaa varovasti niin, ettei se sitkisty. Anna taikinan levätä puoli tuntia jääkaapissa.

Painele taikina noin puolen sentin kerrokseksi voidellun piirakkavuoan pohjalle ja pistele siihen haarukalla reikiä. Esipaista piirakkapohjaa 200 asteessa 10–15 minuuttia. Taikina riittää 24 cm piirakkavuokaan.

Raasta juusto. Sekoita täytteen muut ainekset keskenään. Lisää juustoraaste ja sekoita täyte tasaiseksi. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Piirakka on valmis, kun täyte on jähmettynyt ja kauniin ja tasaisen ruskea.

MAAILMAN HELPOIN JÄLKIRUOKA

pieni herkku 8 hengelle tai isompi herkku 4 hengelle

Lisää tarjoilukulhoon tässä järjestyksessä:

1 purkki (2,5dl) vanilla vispiä vaahdoksi vispattuna
100g                  marenkia murskattuna
n. 1/2                 LU Bastogne keksipaketista murskattuna
2 dl                    mustikoita
2 dl                    vadelmia

Koristele

JA NAM!


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kasvimaan perkaus
Puolukkametsä
Lehtien prässäystä
Auton pesu ja vahaus
Piirakan leipomista
Vaatekaapin tyhjennys ja täyttö
Sauna
Uuno


Kun lauantaina on oikein tehokas, on melko varmaa että sunnuntaina onkin sitten kipeä. Eilen oli niin lämmintä, puolukkamestässä tuli oikein hiki. Ehkä sitten vähensin liikaa vaatteita, tai sitten kyseessä on viirus. Buranan voimalla on menty sohvanpohjalla, mutta huomenna tunnollisena taas töihin. Josko ne päivän unet olisi riittänyt, olen NIIN kyllästynyt kaikkeen sairastamiseen.


Teetä, suomalaista hunajaa ja ihanan lämmin aurinko. Niistä oli tämä sunnuntai tehty.


Syksy


perjantai 5. syyskuuta 2014

Blogitauolla on seuraksensa

Minulla on käänteinen ongelma. Haluaisin lukea taas blogeja, saada hyviä vinkkejä ja vain avartaa maailmankuvaa. Mutta tiedättekö mitä. Koko kesän blogitauko on tehnyt totaalisen kiinnostuksen lopahtamisen blogien lukemiseen. Ei siis tarvitse ehkä pelätä, että olisin mitenkään netti/blogiriippuvainen jos parin kuukauden tauko sai jo näin hyvin irtautumaan nettimaailmasta. Edelleen on monia monia päiviä kun en edes avaa omaa konettani. Töissäkin luen vain pakolliset viestit ja teen tuntisuunnitelmia. Mites tässä nyt näin kävi. Face kyllä yhä koukuttaa. ;D


Totuus kun kuitenkin on se, että nykyajan opettajan pitää pysyä kärryillä kaikista netin ihmeellisyyksistäkin, kohtahan meidän pitää jo opettaa koodaamistakin (luultavasti ilman minkäänsortin koulutusta). Joten tämä antikiinnostukseni tietokoneeseen ja internetsisältöön tuntuu hieman ahdistavalle. Toisaalta se tuntuu upealle, että on niin paljon muuta tekemistä, ettei ehdi konetta avaamaan.


Kirjoittelin tämän ylös oikeastaan siksi, että saas nähdä missä pisteessä olen esim. kahden kuukauden päästä. Roikunko silloin kaikki illat taas lukemassa blogejanne. :D Voipi olla niin. Toki blogeissa on sekin ongelma, että jos ihminen kirjoittaa päivittäin, niin minulla on hirveä työ että pääsen kärryille mitä oikein on tapahtunut. Moni tuntuu repineen ja rakentaneen kotinsa lähes kokonaan uudelleen tässä parissa kuukaudessa. :D Eli ehkä suurin ongelma onkin luettavan tekstin määrä, koska kaikkihan on luettava! Ja itsellähän ei ole mitään sanottavaa, kun kaikki tämä levoton elämäni tuntuu taas sille ainoalle pysyvälle joka on aina, asun missä tahansa. :D


Pienet on ihmisen murheet. Jatkan kissan rapsuttelua ja takkatulen katselua. Kyllä vain kelpaa kun on evakkopaikkana mökki. Mielenkiinnolla odotamme, vastaavatko myyjät lakimiehemme neuvotteluehdotukseen, määräaika on 9.9. Sen jälkeen vaadimme suoraan kaupanpurkua. Onneksi ei tarvitse itse pohtia, vaan ammattilainen tekee mitä ammattilainen tekee (toivottavasti ammattitaidolla - vähän vaikea luottaa vaan siihenkään enää kun skeptisyys on noussut potenssiin satatuhatta).




Ja töissäkin pöhisee hyvin. Mitä nyt perjantain kunniaksi tuli vähän säädettyä.


Ihanaa viikonloppua!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lapinlomalla tapahtunutta vol 1. Puukko voittaa sormen





Viiden tunnin venematkan päätteeksi päätimme kalastaa ja grillata makkarat. Tarvitsihan sitä varten tikut. Ei, ei ollut minun kesäni, kun ei puukkokaan hallussa tänä kesänä pysynyt. Pari viikkoa sitä kipua kirosin. Nyt on sormi ollut jo pari viikkoa uintikunnossa. Elämä on. :) Kyllä ihmiskeho on käsittämätön parantamisvoimassaan. 






P.S. lääkäriinhän mentiin vasta parin päivän päästä kun kipu vei yöunet. Kuka sitä nyt saaresta lähtisi kun oli sinne juuri vasta päässyt. Sekin oli varotoimi, kun pari vuotta sitten ne palohaavat tulehtuivat. Nyt selvisin ilman pahempaa tulehdusta vaikka hellekin puskin päälle. Ihminen oppii siis!