lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kuvakulmia kotoa vol.2


Täällä ollaan vieläkin keuhkojen ja sisätilan vankina. Ehkä huomenna... tai ensi viikolla... En enää herättele liikaa toivoja, jottei tule uusia pettymyksiä. Optimistina varasin kuitenkin ensi viikonlopuksi pikkuisen reissun naapurimaahan. Saa nähdä pääseemmekö lähtemään.










Nautitaan silti kaikki auringosta!

Jou!


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kuvakulmia kotoa

Meidän tee se itse - remontti on jämähtänyt kyllä totaalisesti paikoilleen. 

A) ei ole rahaa (emme ota lainaa pintaremppaan, vaan teemme kun pystymme ja haluamme. Asuntohan oli ihan asuttavassa kunnossa alunperinkin, retrossa, mutta kunnossa). 

B) aivan liikaa ideoita (odottelu ei pelasta tässä, vaan ehkä pahentaa vain).

C) Tulee kesä ja rahat menevät ulkojuttuihin, kuten aidanpätkään ja kasvilaareihin. 

D) Mulla on TAAS flunssa. Hei haloo. Miten yksi ihminen voi imeä itseensä kaikki mahdolliset virukset? Minä kysyn vain. Töissä pystyn sentään käymään, sen verran laiska tämä versio nyt on, mutta keuhkoissa taas inhottavaa kipuilua. Mää en kestä enää... nyt ne lämpimät kelit tänne ja heti heti.

E) Mutta on täällä ihan kivojakin nurkkia jo, kun oikein tarkkaan ja läheltä katsoo... :)







....ja taimetkin voivat hyvin.




Kyllä se tästä kevät lähtee!





sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

tell the truth and run


Torstaina kävin isolla kirkolla. Kiukutti niin paljon, että kiertelin vähän ylimääräistä kukkuloilla ennen kuin suuntasin kotiin. Kai se vähän tasoitti. Ja mikäs muu syynä kuin väsymys. Ei siksi että elämäni olisi kovinkaan väsyttävää. En vain muistanut nukkua tarpeeksi (ja join liian myöhään kahvia useampana päivänä). Miten se voikin olla niin vaikeaa muistaa? Ja kun väsyttää, kaikki pienetkin vastoinkäymiset (tai niiksi tulkittavat tapahtumat) tuntuvat tuskastuttavan ylitsepääsemättömille.





Perjantaina suuntasimme moukujan kanssa mökille (vapaana vain turvallisen loppumatkan, koska en kestä sitä mourunaa kopassa yhtään enempää kuin pakko).






Kyllä alkaa neidillä olemaan ikää. Melko höppänäksi muuttui parin kissanmintun jälkeen. Olen miettinyt, onko siinä joku ikäraja minkä ikäiselle kissoille niitä saa edes antaa?

Yön aikana tuli talvi. Lauantaina ei sitten huvittanutkaan muu kuin kotiin siirtyminen. Ilta kului perustunnelmissa. Meidän uusi sänky on kyllä todella hyvä. Ensimmäiset yöt olivat vähän vaikeita, mutta nyt kuukauden käytön jälkeen huomaa, että paikat särkevät vähemmän!



Tänään sitten urheiltiin. Tunti kuntosalilla ja puoli tuntia vesijuoksua. Vesijuoksu yllättää kyllä aina pienen tauon jälkeen. Tällä kertaa oikein juoksin, pidin vauhtia jaloissa ja käsissä siis, ja kyllä tuli hiki. Yhtään pidempää en olisi jaksanut kuin sen puoli tuntia. Suosittelen kokeilemaan, ainakin jos uimaradat ovat tupasen täynnä, kuten meidän lähimmässä pikkuhallissa tuntuu aina olevan.


Ihana viikonloppu, leppoisa.
Mutta soisin sen toki vielä jatkuvan.

Ihan parasta kun päivän tärkeimmät osuudet ovat: urheilu, syöminen ja laiskottelu.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Minä näen valon ja mysteerikasvin

Eli pieni tunnistustehtävä. Mikä puska kyseessä? Moni tunnistaa varmasti heti täällä tai fb:ssa. Tuntuu että joskus ennenkin olen moisen nähnyt ja silloinkin asian selvittänyt, mutta ihmisen muisti on lyhyt.





Kuvat tältä päivältä, eli täällä etelässä kevät jo melko pitkällä. Pihahommiksihan se siis on mennyt. Tai pihan purkamiseksi lähinnä ja liuskekiviaarteiden etsinnäksi. Niitä on tuolla etupihalla hautautuneena vaikka kuinka ja paljon. Mikä ihanuus, sillä niitä halusimme, mutta rahallinen panostus olisi tänä kesänä mennyt joka tapauksessa muuhun. Mutta eipä tarvitsekaan ostaa. Hienoa!

Oli ihan pakko laittaa tämä pottunarsissikuva, ihan perus "talviasetuksilla" otettu kuva, mutta jo ylivalottuu. IHANA VALO! Ja katsokaa mitkä etupihalla jo nousevat mullasta.





Tauluprojektini otti takapakkia, sillä olen melko vakuuttunut että haluankin olohuoneen ruokapöydän taakse jotain värikästä "taidetta". Nyt mietin kovasti miten yhdistää kalastusteema (verkko) ja nämä Villa Idurista voittamani/saamani verkkokohot värikkyyteen. Tai sitten teen vain alkuperäisen suunnitelman, mutta vaihdan "teoksen" sijoituskohdetta. KYLLÄ on vaikeaa. Mutta hyvälle ne näyttävät tuolla takkahuoneen kirjahyllyn päälläkin... kunhan eivät jää siihen asumaan. :) Projekteillani on tapana kestää, ja se jos mikä ärsyttää itseäni ihan simona. Koska sitä pääsisikään siihen moodiin, että kun aloittaa tekee samantien myös loppuun... räyh.



Meillä on ollut vieraita koko pitkän viikonlopun, appiukko ja "wanna be-anoppi (oikea kuoli valitettavasti pari vuotta sitten). En tiedä kumpi on raskaampaa, aito anoppi vai "anoppi" jota ei todellakaan valinnut. Rauha alkuperäisen anopin muistolle, me olimme niin samanlaisia, että ikävä on häntä kova. Hänellä oli nimittäin hiljaa olemisen taito, jota arvostan KOVASTI! Tai en tiedä itseasiassa oliko, mutta jutun aiheet olivat ehkä enemmän sellaisia mihin oli itselläkin jotain sanottavaa (tai aika on ehkä kullannut jo nyt muistot). Mutta eikä mitä, antaa kaikkien kukkien kukkia. Meitä tarvitaan moneen junaan. Tätä se teettää, kun saa niin paljon olla omissa oloissaan. Siitä alkaa nauttimaan! ;)


maanantai 3. maaliskuuta 2014

Vintti

Vuosi sitten kävin eräällä vintillä. Osa tavaroista on vieläkin noutamatta... mutta eiköhän ne siellä odota. Ne noudettavat tavarat eivät tosin ole kuvissa...








Oikeastaan tämä oli ihan vain täytepostaus. :) Tyhjensin tänään sanaisen arkkuni töissä ja facebookissa. Halusin kuitenkin linkata Pihin naisen mukavasta kevätarvonnasta. Niin hieno avainmenperä. Ja kaipaan hyvää karmaa. ;)

Klik Klik



Öitä, huomenta ja mukavaa päivää!


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Olen suomalainen, vai olenko?



Tämä musiikkivideo on pyörinyt paljon sekä blogeissa että facebookissa. Itsekin olen sitä katsellut ja kuunnellut useasti. Mielestäni video on kaunis. Tänään huomasin kommentit videon yhteydessä:

"Se että oleskelee Suomessa ei tee suomalaista. Suomalaiset ovat suomen kieltä puhuva suomalais-ugrilainen kansa. Tämän videon tekijät pitäisi pidättää vihapuheesta suomalaisia kohtaan. Tietääkö kukaan tekijöiden nimiä?"

"Ja maamme puolesta kaatuneet kääntyisivät haudassaan (rauha heidän muistolleen), jos näkisivät tämän pelleilyn."


Hohhoijakkaa. Surullista.

Mielestäni video on silmiä avaava kannanotto sille, että suurin osa maahanmuuttajista haluaa aidosti olla suomalaisia. He sanovat maailmalla matkatessaan tulevansa Suomesta. Varsinkin lapset ja nuoret haluavat olla kuten kaikki muutkin ympärillään, tasavertaisia. Maahanmuuttoakin on niin monen tasoista, vapaaehtoista tai pakolaistaustaista.

On hieman surullista, että Suomessa olet maahanmuuttaja, vaikka olisit jo toisen polven suomalainen. Tätä esiintyy varsinkin nimeltämainitsemattomaan uskontoryhmään kuuluvien keskuudessa (tai jos olet tummaihoinen). Tietyn uskonnon piirissä pidetään lapset väkisin oman kulttuurin piirissä (tai sinut lähetetään opettelemaan sitä entiseen kotimaahasi) ja suomen kielitaito ei ole pääse kehittymään kunnolla lapsuudessa, koska kotona ei puhuta suomea. Olen kuullut useistakin perheistä, missä nuori on lähetetty vanhaan kotimaahansa kun on alkanut liian suomalaiseksi. Mutta onko se lapsen itsensä vika, tai ihmisten joilla ei ole riittävästi rohkeutta irtautua, koska eivät voi tietää seurauksia? Tässä ovat toki avainasemassa vanhemmat, jotka toimivat osan kantasuomalaisten mielestä väärin ylläpitäessään omaa kotikieltä ja kulttuuriaan. Tämä on myös se tekijä, mikä saa monet kyseenalaistamaan koko maahanmuuton ja maahanmuuttajien auttamisen, vaikka kyse on vain pienestä osasta kaikkia maahanmuuttajia. Niin kauan kun Suomessa on uskonnonvapaus, asialle ei voi tehdä mitään. Samat lait on kuitenkin kaikilla ja se on sitten taas suomalaisten oma asia miten tarkkaan he näiden lakien noudattamista seuraavat. Ja kun katsotaan toisesta vinkkelistä, kuinka moni suomalainen haluaisi muuttaa omaa tai lastensa identiteettiä muuksi kuin suomalaiseksi muutettuaan ulkomaille? Osa ehkä, mutta suurin osa ei varmasti halua.

Yhtä kaikki, yhtä erilaisia me kantasuomalaisetkin saamme olla. En todellakaan ole samanlainen kuin naapurini, enkä todellakaan haluaisikaan olla (tosin haluan kyllä olla kuin naapurini, niin rempseä nainen että). Miksi siis maahanmuuttajien pitäisi olla jotakin muuta kuin mitä he ovat?

Olen ollut onnekas ja saanut työskennellä kohtuullisen paljon maahanmuuttajataustaisten ihmisten kanssa. Voi olla että ilman näitä kontakteja oma maailmankuvanikin olisi hieman rajallisempi. Monet entisistä työkavereistani ovat sanoneet, että he haluaisivat olla paljon enemmän suomalaisia mitä ovat. Heidän mielestään suomalaisessa kulttuurissa kaikkine varjopuolineen on paljon hyvää. Varsinkin naiset ovat välillä kyllästyneitä oman kulttuurin sosiaalisuuteen, ja kaipaavat sitä että voisivat huolehtia vain omasta perheestään.

Se säilyykö Suomi suomalaisilla, on lopulta meistä suomalaisista itsestämme kiinni. Välillä tuntuu että me suomalaiset olemme melko hukassa suomalaisuutemme kanssa, ja juuri siksi maahanmuutto tuntuu enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta. Yhdenkään maahanmuuttajan (naisia ovat toki kaikki olleet) en ole kuullut pahaa sanaa sanovan Suomesta. Päinvastoin, he ovat aidosti onnellisia siitä että ovat nimenomaan Suomessa ja toivovat että voisivat olla enemmän suomalaisia.

Olkaamme siis kaikki onnellisesti suomalaisia. Sillä maahanmuuttajat eivät todellakaan vie meiltä mitään pois. Itse me omat asiamme olemme sössineet, jos tarvitsee sormella osoitella muita kuin itseämme. Nih.

Mutta miten sinä määrittelet suomalaisuuden? 
Mitä on suomalaisuus? 
Mitä muuta se on, kuin yhteinen kielemme?

Ei olekaan niin helppo kysymys miltä ensialkuun vaikuttaa, eihän? :)
On paljon helpompi miettiä mitä suomalaisuus merkitsee minulle itselleni, eikös?

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Jussi Vatanen on sitten kaunis mies ja muita elämän tosiasioita!

Viisi lääkärikäyntiä myöhemmin... Tautini kesti koko helmikuun. Tuli melko usein lainattua Antskun sanoja "nyt mie romahan". Mutta ehkä en sitten romahtanutkaan. Keuhkoihin sattuu yhä vaihtelevasti, mutta jatkuva kipu on onneksi kadonnut. Maksoin kiltisti keuhkoekspertille lausunnosta ja nyt olen vähän rennommin mielin (sitä kun ehtii tietenkin pelkäämään aina pahinta). Mutta saas nähdä, voi olla että se ei ihan ole vielä tässä... koitan olla stressaamatta siitä ja nauttia lähestyvästä keväästä. :) Tiistainahan sitä taas tohtorinnalle pääsee. Onneksi on sentään töissä voinut käydä, vaikka välillä päästä onkin vähän vipannut.


Mutta hei, sairastamisen lopputuloksena meillä on nyt vihdoin uusi sänky! Ihan perusjenkki, kova sellainen. Tuo väliosa on käännettävissä kuten kai näissä aina ja toinen puoli on hieman pehmeämpi. On kyllä hyvä sänky, mutta siihen kovuuteen on vaikea tottua. Itselleni olisi kelvannut pehmeämpikin, mutta Kalastaja halusi kovan. Hyvin olen kuitenkin nukkunut... mitä nyt sekaisin oleva kehoni ei muuten ole uniani häirinnyt.


Minulle tuli vahingossa viikon tietokonetaukokin tässä, siksi täällä on ollut niin hiljaista. Etsiskelin konetta torstaina jo vähän huolissani, mutta löysin sen lopulta käsityöhuoneesta. Siellä se oli nököttänyt kokonaisen viikon. Hyvin sitä ilman konetta näyttää pärjäävän, jos ei tarvitse tehdä työjuttuja (työkonetta en koskaan tuo kotiin, koska windows ja minä emme ole enää ystäviä). Kaikissa blogeissa tuntuu olevan vähän väsähtänyt vaihe tähän aikaan vuodesta (tai sitten lukija itse on väsähtänyt niiden lukemiseen), joten eipä tuo netitön aika pahaa todellakaan tehnyt. Lohdutukseksi ostin kuitenkin sen kotiblogit-lehden. Nimi on kyllä tyhmääkin tyhmempi, mutta oli ihan kivasti koottu sisältö lehdessä. Toisaalta en myöskään ymmärrä lehden ideaa, tuntuu että sen ainoa idea on markkinoida blogeja ja tuoda näille blogeille lisää mainosrahaa. Mutta eihän se väärin ole. Tiedän kyllä parikin blogia jotka ehkä ilmiannan lehdelle. ;D

Blogihiljaisuudesta huolimatta täällä on heräilty kevääseen. 

Ensimmäiset kylvöt on intopiukassa tehty, ehkä osa jopa turhan aikaisin. Eniten odotan toki taas chilejä, mutta muutamia uusiakin kokeilen, mm. tomaattia ja uusia yrttejä.



Kevät tuodaan sisään hempein kukkasin...


likaisin ikkunoin...


ja vitamiinein.



Ulkona ihaillaan ikivihreitä...


sekä sulavia jäitä....


ja jokakeväiseen tapaan tehdään löytäjä nurkista...


En tiedä missä nämä laatat ovat alunperin olleet, mutta pintapuolisesti olivat hyvässä kunnossa. Näistä saa tehtyä jotain 70-luvun tyyliin sopivaa helposti. Ehkä kynttilänalustasoja tms. Saviastiaan ajattelin tehdä sipulikukka-asetelman pihalle. Mutta eipä se tähän jäänyt, meillä oli kaksi farmariautollista tavaraa kun mökiltä aamupäivällä lähdinne. :) Pihajuttuja, pihajuttuja...



Meri on täällä pysynyt monin paikoin auki koko talven. Mökillä väylä on auennut ja rantajäiden alla kuului ihana toiverikas pulputus. Kissakin oli sitä mieltä, että kunnon keväträäkäisyt ovat nyt paikallaan. Sillä nythän on virallisesti kevät. Jee! Koko päivä menikin ulkohommissa, ensin mökillä ja sitten kotona.



Ja kyllähän se Putouksen voitto todellaki todellaki todellaki meni oikeaan osoitteeseen, vaikka itse ehkä enemmän Ymmistä pidinkin. Mutta hyvä silti, että uudet kuviot edessä silläkin poppoolla. Siinä loppukaronkassa todellakin haluaisin olla mukana. ;)

Kevät keikkuen tulevi ja minäkin koitan taas aktiivisemmin langalla roikkua. Kyllä on kivaa olla taas elävien kirjoissa.