perjantai 31. toukokuuta 2013

Mielensäilahduttaja vs. mielensäpahoittaja

Ihana aamu. Olen tehnyt lopullisen päätökseni, eli otan minulle tarjotun työn vastaan 100% varmuudella. Allekirjoitan työsopimuksen mahdollisesti jo huomenna! Se takaa palkan elokuusta aina seuraavan vuoden heinäkuulle asti! :) Ei vain riitä voimat kirjoitella hakemuksia hektisen kevään jälkeen, ja mitä nyt kuulin että vastaavaan paikkaan on Turun alueella ollut satoja hakijoita (huh huh), niin tässähän saa olla aidosti otettu että minua pyydettiin (useita kertoja) jäämään ja hakemaan paikkaa. Ainoa syy muihin hakuihin olisi siis ollut opetettava tuntimäärä (muutama viikkotunti lisää olisi ollut ihan ok.).


Erityisen ihanan tästä päätöksestä teki se, että se aiheutti aitoa iloa työpaikalla. Rehtori halasi aivan spontaanisti ilosta ja niin moni muukin työkaveri. Siitä tulee uskomattoman hyvä mieli. Tiedän että minulla on varmasti paljon piirteitä jotka vaativat kehittämistä, mutta jotain olen osannut tehdä oikein kun minut tuohon oikein ihanan oloiseen porukkaan otetaan niin avosylin vastaan (onhan tämä ihan uusi työympäristö minulle ja ehkä se lopullinenkin ellen päätä taas vaihtaa alaa). Toki heti iskee pelko, että mitä jos en ensi vuonna olekkaan heidän toiveidensa väärtti. Jos en esivuonna enää olekkaan se "piristysruiske" joksi he minua ovat nyt kutsuneet. Hassuja itseuskon notkahduksia, mutta ilmeisen terveitä kuitenkin.

Olen ollut aidosti yllättynyt siitä, miten monet ovat pitkin kevättä kyselleet suunnitelmistani ja toivoneet että voisin jäädä taloon. Minulla on jostain syystä ollut itsestäni kovin negatiivinen kuva työkaverina, ja tarkemmin ajateltuna en tiedä yhtään mistä se johtuu (jos ei lasketa nuoruuteen liittyneitä syitä aikanaan). Olemme viime viikkoina keskustelleetkin (vihaan sanaa terapia, se kuulostaa niin sille että minussa olisi jotain vikaa mikä pitäisi korjata) siitä miten minusta tuntuu että ihmiset saavat minusta aivan eri kuvan mitä itse päässäni ajattelen. Keskusteluni on painottunut kyllä lähinnä siihen, että minusta saadaan negatiivisempi kuva kuin mitä oikeasti olen. Tarkemmin ajatellen enhän minä tiedä mitä muut minusta ajattelevat, koska se ei ennen ole minua pätkääkään kiinnostanut. Mutta tälläinen mielikuva minulla silti jostain syystä on ja se on yksi asia jonka haluan itselleni avata. Voi tietenkin olla että tämä kuva koskee enemmän ihan lähipiiriäni kuin vähän etäisempiä työkavereita. Olen jopa alkanut miettimään kumpuaako nämä ajatukset Kalastajasta ja hänen suhtautusimesta aikanaan minuun työkaverina ja nyt kumppanina. Tai ne tätä joskus syntynyttä käsitystä yllä... (?)


Tänään kävi nimittäin niin, että hän piti itsestään selvyytenä erästä asiaa. Minä ehkä hieman ärsyttävään sävyyn laitoin hanttiin, koska en voi sietää sitä että minua määräillään tai minun oletetaan tekevän asioita käskystä. Teenhän minä paljon asioita jos pyydetään tai vaikka ei pyydettäisikään, mutta käskien (edes kiertäen) en kyllä edes laula. Ja vitsilläni minä siinäkin asiassa hanttiin laitoin, toki olisin helposti tehnyt asian jota minun oletettiin tekevän. En asiaa edes tajunnut kuin vasta kotiin lähtiessämme kun huomasin toisen olevan vihainen. Ei paljoa enää lohduttanut, kun sanoin että vitsillänihän minä ne sanoin. Sieltä tuli taas täys laidallisella, no okei, yhdellä lauseella "no sinä olet aina tuollainen että muiden pitää sinua passata, mutta itse et tee mitään". Fiksu olisi siinä vaiheessa toki sanonut, että olisinhan minä tehnyt jos et olisi pitänyt minua niin itsestäänselvänä vaatimuksessasi ja yleensäkin, ja että se tuntuu minusta pahalle. No en ollut niin fiksu vaan pahoitin aidosti mieleni ja turvauduin siihen perinteiseen eli hiljaa olemiseen. Ja siitähän minulle tulee entistä pahempi mieli.


Ja kuinka paljon minä olen hänen vuokseen asioita kuitenkin tehnyt, ja kuinka paljon teen niitä myös muiden vuoksi. Välillä tulee sellainen olo että ei vain jaksaisi, kun tuntuu että toisella junnaa sama negatiivinen kuva minusta aina vain. Eipä tätä ole pitkään aikaan tapahtunutkaan ja siksi se ehkä harmittaakin kaksiverroin. Vuosi sitten kuulin tätä lähes viikottain ja silloin siihen ehkä oli vielä aihettakin. Eniten harmittaa etten taaskaan osannut käsitellä tunteitani ja puhua niistä siinä hetkessä... tätä siis koitan aidosti harjoitella, omien tunteiden ilmaisua oikeaoppisella tavalla (vastahyökkäys on harvoin hyvä puolustus). Vain sitenhän voi saada toisen ymmärtämään, että hänen toimintansa tuntuu minusta pahalta ja siksi reagoin siihen "negatiivisesti", koska en ole kypsempi vielä muunlaiseen reagointiin vaikka kuinka haluaisin. Mutta näin se varmaan menee aina jos on jotai kahnausta, toinen on se joustavampi osapuoli... harmi että olemme molemmat sellaisia hiilihankoja, että tässä pitäisi molempien nyt vähän notkistua jotta näistä turhista mihinkään liittymättömistä kahnauksista päästäisiin eroon. Mieluummin minä otan pari isoa riitaa kuin paljon pikkukahnausta...

Mutta iloisempiin asioihin! Huomenna alkaa loma!

Tänään allekirjoitin elämäni ensimmäiset todistukset luokanopettaja tittelillä! JEI! 10 viikon vapaus, täältä tullaan! :) Onneksi meidän perheessä ei vielä ole alkanut lomakatkeruus... se nimittäin iskee silloin tällöin varmasti kaikissa perheissä joissa vain toinen on opettaja (tai muuten "pitkillä" lomilla - kaikki on oikeasti suhteellista). Tosin meillä on aika samanpituiset lomat, harmi vain että ne on eri vuodenaikoina. :D Joten enköhän se lopulta kuitenkin ole minä, joka kiroan kun pitää pimeinpään vuodenaikaan jaksaa olla pirteä ja aikaansaava. :D 

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Maalausoperaatio vol2., Kesä 2013

Tiistaina uuden värin sai kummitytön leikkimökki (oli ennen keltainen). Melkonen iltaurakka sekin 7h työpäivän päätteeksi, mutta mitä sitä ei tekisi ihanan ystävän ja hänen lapsensa eteen. :)


Nimim. suti kädessä syntynyt.

Ja ruokapalkalla tässä joutuu elämään kun tili näyttää taas näin huimalta... toivon todella että 1,5 kk palkka tipahtaisi vihdoin perjantaina tilille... :) Olen tässä kuussa saanut palkkaa huimat 300 euroa. JEI! On kyllä tehokas tapa säästää tämä sijaistaminen, kun koskaan ei tiedä milloin se palkka tulee (tässä vai seuraavassa kuussa.)

P.S. Ja nyt kun palkkakuitin puuttumista ihmettelin ja asiaa selvittelin, niin eihän sieltä mitään rahaa ole tulossa. Ilmaisin kriisitilanne vastalauseeni ja niin sitä sitten luvattiin palkat tilille ensi viikolla tiputtaa ettei ihan kesäkuun viimoselle päivälle tarvii odottaa (johon se automaattisesti olisi jäänyt, kun tänään oli viimonen palkkojen syöttö). :D Joku oli vaan unohtanut kuitata... tää on niin tätä. Mutta en ees hermostunu!

Paritellen





maanantai 27. toukokuuta 2013

Maalausprojekti vol.1, kesä 2013



Ennen...



Ja jälkeen...


p.s. kaappi on suorassa, mutta lamppu vinossa...
En jaksanut sitä alkaa irroittelemaan ja isälläni ei aikanaan tainnut olla vatupassia. ;D





Kyllä nyt kelpaa taas käydä asioilla, ei tunnu pytyn kokoinen koppi enää yhtä ahdistavalle kuin ennen.
Päivä siihen meni, mutta voittaa mielestäni vanhan! :)

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

P.S I love you, summer















Enää 6 aamua maailman kauneimpiin sanoihin: 

"Jo joutui armas aikaa ja suvi suloinen..."

Tästä tehdään kyllä kaikkien aikojen suvi!

Ja nyt kaikki huutaa...

JOO!


Telkkarista tulee juurikin nyt mielestäni 2000-luvun kaunein elokuva. P.s. I love you. Itken joka kerta. En ole koskaan ollut rakkauselokuvien saati rakkausromaanien perään, mutta tämän kirjan luin aikanaan kannesta kanteen lähes yhteen putkeen. Ja luulen että tämä on Myrskyluodon Maijan lisäksi kirja, jonka joskus vielä luen uudelleen. Kaipa se kiehtovuus omalta osaltani johtuu tarinan traagisuudesta ja käsittelehään se myös tätä iätöntä kiinnostuksen kohdettani kuolemaa. Mutta tässä jopa minä hyväksyn onnellisen lopun. :D

Tämän kirjan/elokuvan kohdalla taas muistaa sen ikävän tosiasian, että luettuasi kirjan luot itse mielikuvissasi hahmot ja heille ulkonäön. Minulla oli tämän kirjan luettuani vahva mielikuva hahmoista ja olosuhteista jossa kirjan tapahtumat tapahtuvat. Elokuva ei tietenkään vastannut niitä yhtään ja vasta toisella katselukerralla opin yleensä hyväksymään koko elokuvaversion. Tämä taitaa olla nyt kolmas kerta kun katson elokuvan ja kauhukseni huomaan etten enä muista miltä mielessäni kuvittelemani hahmot näyttivät... mutta ei se mitään. Elokuvan visuaalinen ilme kelpaa minulle oikein hyvin. Nyt se jopa tallentuu boxille. Voin sitten tasaisin väliajoin tirautella kyyneleistä ja muistella mikä elämässä oikeastaan olikaan tärkeintä. :)


torstai 23. toukokuuta 2013

Newborn baby and kitchen

Vihdoin ehdin morjenstamaan uutta naapuriani (alkuviikolla morjenstin kummityttöä kahtena iltana). Kyllä ne vastasyntyneet vain ovat ihania. Niin pieniä. Miten sen aina unohtaakin kuinka pieniä ne lapset ensimmäiset pari viikkoa ovat. On se hämmästyttävää! Ja niin suloista.




Kortti käsin tehty, tekijänä äitini. Aivan ihana. 


Pienet täydelliset sormet!


 Onnellisten vanhempiensa rakkauspakkaus!
Onnelliset ihmiset ovat ilo silmälle!



Iltapuhteeksi hieman arkisempaa. Olen jo aikapäivää sitten hankkinut saumafixiä keittiön kaakeleiden sauman uudelleen värjäämistä varten. Tänään päätin operaation vihdoin suorittaa. Ja kyllä oli helppoa ja näppärää. Tässä himoiten jo mietin, minkä laattojen kimppuun sitä seuraavaksi hyökkäisin. :) Kuva siis saumavärin levityksen jälkeen. Laattojen päälle levittynyt väri hingataan mukana tulleella sienellä 15-30 minuutin kuluessa levityksestä. Näppärää. Kokeilkaa ihmeessä varsinkin kellastuneisiin, mutta muuten hyväkuntoisiin saumoihin. http://www.pintanikkarit.fi/kauppa/index.php?tid=352



P.S. Tämäkään ei ole sponsoroitu mainos. Olisikin. ;)



keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Viimeiset sanani

Oletteko katsoneet ylen ohjelmaa viimeiset sanani? 

Ohjelma ei varmasti ole kaikkien mieleen, tai ei muuten vain sovi kaikille. Osa ihmisistä haluaa työntää kuolemasta puhumisen totaalisesti taka-alalle ja se heille sallittakoon. Itse en halua (eikä siihen minulle kyllä ole annettu viimeiseen 12-vuoteen mahdollisuuttakaan). En ole niinkään kiinnostunut kuolemasta itsestään (en toistaiseksi usko kuoleman jälkeiseen elämään), vaan kuolevista ihmisistä ja siitä mitä heillä on sanottavana.

En väitä että ihmiset kuuntelisivat toinen toisiaan liian vähän, enkä väitä että ihmiset eivät ottaisi oppia toisten ihmisten kokemuksista, mutta aina sitä voisi tehdä myös enemmän. Itseäni kiehtoo ihmisten "viimeiset sanat", niissä kiteytyy kaikki se oppi jonka he ovat elämässään oppineet, kaikki ne elämänkokemukset jotka he ovat kokeneet itselleen tärkeiksi. Viimeisissä sanoissa toistuu tietyt yleiset teemat, mutta niissä myös heijastuu ihmisen oma persoonallisuus, tempperamentti tai opittu elämänasenne. Yleensä tässä vaiheessa elämää muistetaan niitä hyviä asioita, mutta osalla katkeruus tai menneet kolhut painavat kuolemaan asti. Itse haluaisin välttyä aikanani tältä, ja siksi tämä aihe minua varmasti kiinnostaakin. Mikään ei ole niin surullinen ajatus, kuin kuoleva ihminen joka ei ole tyytyväinen elämäänsä.

Viimeisen jakson päähenkilö on yhä elossa, joten viimeinen jakso sopii niillekkin, jotka eivät niitä viimeisiä sanoja halua kuulla. :) Tässä jaksossa tuli puheeksi myös se, miten nuoret eivät halua keskustella menneistä tai välttämättä siitä kuolemastakaan. On itseasiassa todella kiehtovaa huomata myös itsestä se, että vaikka kuolevien viimeiset sanat ja sanomat minua kiinnostavatkin, niin enpä minä osaa kuolevien kanssa mitenkään hyvin keskustella. Tai ollakseni rehellinen en osaa keskustella heidän kanssaan ollenkaan. Muistan että anoppinikin näkeminen viimeistä kertaa (tiesin kyllä että se on viimeinen kerta) oli todella vaikeaa. Ei sitä niistä syvällisistä asioista sitten kuitenkaan osaa jutella läheisten kanssa, vaan helpompi on puhua siitä arkisesta elämästä vaikka tietäisikin että yhteinen elämä on kohta ohi. Välillä se harmittaa todella paljon ettei ole kerännyt rohkeutta enempää keskustella kuolevan tunteista ja ajatuksista.

Mutta liian ankara ei saa olla itselleen, harvaa minun ikäistäni nämä asiat kun varmasti näinkään paljoa kiinnostavat.

Yle areenalla näkyy viimeisimmät jaksot: http://areena.yle.fi/tv/1869973

Nyt löysin myös tuon erilaiset äidit sarjan katsomosta, kyllä sekin kiehtova on.

Ihmiset on kiehtovia!

maanantai 20. toukokuuta 2013

Sunday chilling






Yksi historiankurssi olisi vielä loppuun saattamatta... saa nähdä ehdinkö, deadline pukkaa enkä jaksaisi stressata. Kirjan lukemisen lisäksi tästä pitäisi kirjoitta 10 sivun essee... huoh. Ehtii sen ensi vuonnakin, mutta koitan silti tsempata (pari sateista iltapäivää nyt kiitos!). 

Ja mikä tulee ajatukseeni parvekekukkien istuttamiseen siemenistä, niin kyllähän se oli hyvä. Tosin ajatukseni siitä, että versot puhkeaisivat jossain siinä kreikan matkani puolivälissä ei onnistunut... siellähän sitä sirkkalehteä pilkottaa jos toistakin joka purkissa. Pitää siis kuitenkin saada loman ajaksi kastelija (sillä jostain syystä en luota Kalastajan muistiin tässä tuikitärkeässä tehtävässä).

P.S. Otin työpaikan vastaan. Olen aika onnellinen! Tai onnekas! Tai ehkä molempia! ;) Vielä 9 aamua tätä kevättä ja sitten alkaa LOMA LOMA LOMA!

lauantai 18. toukokuuta 2013

Kuralan kylämäki

Kalastaja potee auton ilmastoinnin aiheuttamaan vilustumista (kyllä siis saa olla taas onnellinen, että itsellä on auto jossa EI ole ilmastointia... eikä ohjaustehostinta... eikä oikein mitään muutakaan edistyksellistä). :) No tästä petiin vajoamisesta johtuen sain viihdyttää tänäänkin itse itseäni. Otin suunnaksi siis Kuralan kylämäen ja kauhukseni siellä kujia kulkiessani totesin, että edellisen kunnon vierailun paikkaan olen tehnyt mummi vainaani kanssa. Eli aika monta vuotta sitten. Tämä ei tule toistumaan, jopa jo meinasin itseni vapaaehtoistyövoimaksikin tarjota... mutta hillitsin vielä.


Kuralan kylämäki on yksinkertaisesti vain ihana, kirjaimellisesti elävä historallinen kylä. Toivoa sopii että ehec-bakteeri kohusta selvitään ja joskus siellä taas eläimetkin kirmaisivat. 


Kuralan kylämäki koostuu neljästä tilasta, joiden rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan. Alueella on ollut asutusta rautakaudelta lähtien. Nykyään Kuralassa voi tehdä aikamatkan 1950-luvun varsinaissuomalaiselle maatilalle, sen tuoksuihin ja tunnelmaan. Kesäisin tuvassa voi seuralla arkisia askareita, mm. hilloamista, mehustamista jne. Askareisiin pääsee myös itse osallistumaan. Itse harkitsenkin heinäntekoon osallistumista tänä vuonna, olen aina halunnut koittaa onko se niin helppoa mitä sanonta väittää. :)


Kuralan kokeiluverstas taas tarjoaa monipuolisia työpajoja- ja kurssituksia. Tänään kokeiluverstaan miehet rakentelivat lasten kanssa jousipyssyjä suoraan ehdasta aidosta käsittelemättömästä metsän tavarasta. Vähän tässä harkitsen, josko raahaisin oppilaanikin moiset väsäämään, keväisin kuulema käy todella vähän koululaisryhmiä! Outoa.


















Muistan miten isoäitieni liinavaatekaapitkin olivat aina näin tiptop...
Ei ole periytynyt taito ei...


Ahkera ja reipas etsii tointa... hän oli mahtava opas!


Tee se itse: Kuinka moni muistaa, että näin yksinkertaisilla välineillä voi tehdä saippuakuplia? Kokeilkaa!













Ja kaikki tämä ihanuus vain 20 minuutin pyörämatkan päässä kotoani (ja Turun keskustasta).

Käykää Turun visiitillänne ihmeessä piipahtamassa, se on jopa ilmaista! :)

Turku


Kesäkaupunki!

Ja nyt ihan ding dong!
Pärjää Krista miten tahansa, hän on silti IHANA!
Energinen, positiivinen, kaunis ja vain yksinkertaisesti ihana!