keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Lähestyy luoteesta


Jos blogia ois nykyään vain uskominen, olisin sen perusteella aina lomalla. :)
Eli lomalla taas.

Alku menee aina hermoja keräillessä - ei töistä - vaan talosta.
Välillä tuntuu ettei hermot ihan aidosti kestä, siis sitä että joutuu odottamaan muiden mokien takia yhä vain. Anteeksi pyyntö sentään tuli, mutta alkaa anteeksipyynnötkin jossain vaiheessa menettää merkityksiä.

Noh, ehkä pääsiäislomalla ois jo enemmän tietoa kuinka suuri taloudellinen katastrofi onkaan käsillä.





Mutta tässäpä ihana kirja kaiken ikäisille. En tiedä lukeako sitä ihan alkuopetuksen lapsille - keskittymiskyvyn takia - mutta kaikille muille vanhemmille sitten lukisinkin tai laittaisin lukemaan. Tarina outoudesta ja erilaisuudesta. Tarina siitä, miltä tuntuu kun erilaisuutta ei hyväksytä ja siitä miltä tuntuu kun hyväksyy itse oman erikoislaatuisuutensa.







Tässä sitten loppulomalle. Kyrön kirja oli pettymys. Sokeat linnut taas on koukuttanut jo pahasti!


Kevättä kohti sanoi mummo lumessa!