lauantai 9. marraskuuta 2013

Keittiö alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan... ainakin ajatuksissa


Siis ihan oikeasti, ulkona on pimeää jo klo 17. Murh. Ja tuo veden määrä täällä saaristokaupungissa, hohhoijaa! Viime yönä heräsin yhtäkkiä omituiseen ääneen, kuuntelin ja ihmettelin mikä minut herätti. Ränni ei kollissut yhtään, joten päättelin ettei se voi olla sadetta... mutta kohtahan se ränni sitten kolisi (vaimeasti tosin, koska minun tee se itse - vaimennusviritys toimii!). Taivas taisi jälleen kerran vain revetä, niin rytinällä sitä sieltä taivaalta alas tuli. Ja niinhän sitä tulee taas tälläkin hetkellä. Alkaa syömään naista tämä pimeys ja ainainen sade (vaikka sateesta pidänkin). Tämä on toinen syksy peräjälkeen, kun syksy tuntuu aidosti hieman masentavalta vuodenajalta. Täytyy toivoa viikonlopulle edes pilkahdus siitä auringosta, kirmaan kyllä maalipensselit lattialle lentäen heti pihalle (köh, ikkunanpesuun), lupaan!!

Kalastajalla on vuoden rankin työjakso juuri alkanut, joten olen koittanut omien työpäivieni päälle jaksaa remppailla olohuonetta (koska en luota viikonloppujen tehokkuuteen). Viime viikonloppuna revin vihdoin kaikki ison olohuonetilan tapetit alas. Tällä viikolla olen pohjustanut ja maalannut isojen ikkunoiden seinustaa ja vähän muutakin. Järki tuli käteen ja hylkäsin tasoitustapettiajatuksen ja kiikutinkin yhden rullan takaisin kauppaan. Laita(n)mme sitä vain sinne minne pakko. Aika hyvä tuntuu tulevan pelkällä maalillakin, kun pohjat on hyvät, ja onhan sitä myös helpompi paikata jos uudet tai vanhat lastulevysaumat alkavat jostain syystä elämään. Hyvin on kyllä saumat pysyneet, kun miettii että edellinen remontti on tehty 90-luvulla ja vain pari ulkoseinän vastaista saumaa oli lähtenyt aukeamaan. Niille seinustoille laitoimmekin ne saneerauslevyt.


Yllä kuva viime viikonlopulta. Sunnuntaina saan toivottavasti näytettyä astetta valmiimman olkkarin! :) Tämä kuvan halusin näyttää noiden valojen takia. Aika kivat, eikö? On ne ainakin mukavammat kuin se varmasti satavuotias humala joka siinä ennen kiemurteli (juuret on vielä paikoillaan, humalaa ei ole siis vielä täysin kuopattu). Olen ajastanut valot toimimaan siten että ne ovat päällä aina kun herään ja illalla myös sammuvat nukkumaanmenon aikaan. Ihana herätä kun valoa pilkottaa edes jostain, ja mukavaa että jokin muistuttaa että nyt on nukkumaanmeno aika. Näppäriä nuo ajastimet! Jouluvalojen ripustaminen lokakuun lopussa oli kyllä periaatteitani vastaan... mutta kun... nythän se pimein aika vuodesta on! :)

--


Mutta siis se keittiö. Miten voikaan olla niin vaikeaa sopeutua uuteen keittiöön? Vanha keittiömme oli kaikessa 60-lukulaisuudessaan todella toimiva L-muotoinen keittiö. Tämän keittiön suunnittelussa on käynyt pieni moka, sillä yläkaapit avautuvat eri suuntiin ja tiskikaapista tavaroiden pois ottaminen ja toiseen kaappiin siirtäminen vaatii inhottavan kaapinoven väistön. Tämä toki helpottuu kun hankimme tiskikoneen, joten nyt on vain kestettävä, sillä eipä sen oven kätisyyttäkään voi vaihtaa. Muuten Ikea keittiö vaikuttaa kyllä hyvälle! Ihanat nuo hitaasti sulkeutuvat ovet ja vetolaatikot. Saa nähdä miten kestävät käyttöä.

Tällä viikolla sain ommeltua verhokapan. Ikkunalautahärpäke on maalauksessa puutyöhuoneessa ja pääsee toivottavasti paikoilleen lähiaikoina. Olisin itse laittanut vanhat keittiön verhot, mutta kalastaja ei jostain syystä halunnut niitä. Marimekon uusi mustavalkoinen kuusi-kuosi olisi ollut ihan suosikkini, mutta printti olikin niin iso, että kohdistamisesta olisi tullut liian hankalaa. Törmäsin onneksi Jätti-Rätissä tähän pilvikankaaseen ja se sopi hyvin ajatukseeni mustavalkoisesta keittiöstä. Haaveilen hieman marimekon ruutukaavatapetista tms. tuohon keittiön ikkunaseinustalle. Tällöin ei tarvitsisi sivuverhoja ollenkaan, vaan tapetti toimisi verhoina. Näin pääsisin maalaamaan myös patterin mustaksi (pakkomielle). Jään makustelemaan ajatusta... nyt keittiössä on ihan liikaa valkoista... ja tuo vanha lamppukin... plääh...




  



Toimme olohuoneen vitriinit keittiöön evakkoon. Vitriinin tilalle on jossain vaiheessa tulossa kapea taso , jonka tarkoitus on syödä sisäänsä käyttöastioita. Sen yläpuolelle haluan avohyllyjä, joihin voin laittaa valmiiksi lasipurkeissa olevat päivittäiskäytössä olevat elintarvikkeet. Toivottavasti saisimme jo joululahjaksi ostettua se kokonaisuuden!


Kyllä se tästä... onneksi en ole miljonääri... ehtii (joutuu) ottamaan aikalisää ennen kuin pääsee shoppailemaan. Mutta ihanaa kun edes yksi huone alkaa olemaan edes visiona päässä valmiina! :) Keittiö on kuitenkin kodin sydän, vaikka ruokailutilamme tuleekin muualle. Keittiöön jää vain  aamupala/arkiruokapöytä.

Sellaista. Jos ensi kerralla päivittäisin joskus muulloin kuin perjantai illalla silmät ristissä!  Kauniita unia ja rauhaisaa viikonloppua! Muistakaa isiä! Minä kudoin tässä kaiken kiireen keskellä isukille villasukat (roikkuvat tuossa kuvalla penkillä).

6 kommenttia:

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Ihanaa, vaikkain toisaalta raskasta, aikaa elätte...kiva saada uutta...:)
Nuo valot ON hienot!

Pieni Lintu kirjoitti...

Noi välitilan kaakelit on kivat!!

Heli kirjoitti...

Ihanat on noi keittiön kaapit! Onko välitilassa kaakelia vai sellasta levyä? Tsemppiä rempan jatkoon!

petrabar kirjoitti...

ai että, ihana koti teillä!

ens vuonna täytyy kyllä toteuttaa kyläilyt puolin ja toisin.

mä en ole vielä lämmennyt jouluvaloille, monilla kyllä näyttää jo olevan...

Jaana kirjoitti...

Tsempit sinne. Kun síihen rempan makuun pääsee, niin on vaara että vaihde jää päälle. Meillä on haissut maalit jo toista kuukautta, kun ryhdyttiin uusimaan pintoja.. piti vain siistiä poikien huoneet, mutta sitten käytäväkin tuntuu tarvitsevan uudet maalit, ja olkkari, ja kylppäri, ja tässä sitä ollaan;)

Saariston kasvatti kirjoitti...

Kiitos! Keittiön kaapistot on kyllä kivat. Kyllä tässä lähtökohta on se, että kaikki pinnat pitää laittaa jollakin tavalla kuosiin. Vähän turhan 70-lukua, aitoa alkuperäistä. :D Onneksi tuo raha on sellainen tuote, jota ei kasva puussa, niin joutuu hetken vetämään henkeä tässä välissä... ehkä... oman vessani ajattelin tässä ennen joulua vielä tuunata (kun ei tarvitse kysellä toisen mielipiteitä). :D