maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tykkään susta niin että halkeen...








Täällä sitä kömmitään ehkä vihdoin pois sairaiden kirjoista (kop kop) kuin sammakko keväällä kolostaan. On kyllä ollut raskaat ajat. Ajatukset on heiluneet sairastelun takia jo vainoharhaisilla tasoilla. Poskiontelot on punkteerattu turhaan ja pari antibioottikuuriakin on syöty. Viimeisenä tuli kurkkukipu ennen pääsiäistä. Päättelin sen johtuvan kortisonitipoista ja päätin lopettaa kaiken lääkityksen. Ja kas, olo on selvästi parantunut tämän teon jälkeen. Saa nähdä mitä tästä tulee, tulisko vaikka terve kevät jo. :) Välillä pitää kai olla vain vähän kärsivällisempi. Mutta joskospas kaikki olisi nyt jo paremmin. Ulkona on ihanan keväistä. Ja ajatuksetkin paljon positiivisemmat ja luottavaisemmat. 

7 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Hellyyttä pursuavia kuvia!

petrabar kirjoitti...

Hu huu! Mitäs tänne kuuluu??!!

Jovelan Johanna kirjoitti...

Onko siellä kaikki hyvin kun olet ollut niin hiljakseen, vaiko elämä vaan täynnä kaikkea muuta mukavaa?

Hönkäise jotain taas kun joudat ;)

Saariston kasvatti kirjoitti...

Ei ole kaikki hyvin. Oikeastaan mikään ei ole hyvin (paitsi että sain töitä puoleksi vuodeksi). Tiivistetään tarina: hometalo ja sisäilmasta sairastunut. Evakossa jo kuukauden ja rahat loppu. Tulevaisuudesta ei tietoa, joutuu vielä odottamaan. Eniten pelottaa oma terveys, joko se ei kohene tai päässäni alkaa viiraamaan. Läheisten tuki ja ymmärrys ei ole liioitellun hyvää, tilannetta ja sairastumista ei kai voi ymmärtää kunnolla kuin sairastunut itse. lääkärit ei ole löytäneet vielä mitään mitä hoitaa, mielialalääkkeitä vain tuputtavat, mikä masentaa entisestään ihmistä joka oli saanut itsensä henkisesti kasaan. Tämä väliinitämättömyys tuntuu palauttavan lähtöpisteeseen. Toisaalta olen optimistinen, vielä toivon että myyjät ei jaksa riidellä ja toivon että löydän homeettoman kodin jossa aloittaa elämän taas kerran alusta. Joko yhdessä tai yksin. En tiedä. Ainoa mikä on säilynyt on itsekunnioitus, onneksi uskoin itseeni ettei kaikki ole hyvin ja ryhdyin tarvittaviin toimenpiteisiin vaikkei kukaan ympärilläni uskonut. Surullista että tilanne oli vielä huonompi kuin olin osannut pelätä. Ehkä joskus kerron koko tarinan, toivottavasti sitten kun se onnellisesti on ohi. Nyt olen liian väsynyt ja rikki siitä netissä kirjoittamaan.

Jovelan Johanna kirjoitti...

Eikä! Kuulostaa aivan karsealta tilanteelta ja kun siinä on itse fyysisesti, on taatusti haastavaa saada otetta mistään. Toivottavasti homeasia on korjattavissa, useinhan ne ovat ja toivottavasti myyjätaho ottaa asian asiallisesti ja ryhtyy toimeen sen mukaan.

Mielialalääkkeet voivat tilapäisesti helpottaa sitä asioiden kestämistä silloin kun tilanne on akuutti, mutta eivät ne homeesta aiheutuneita ongelmia korjaa, eivätkä tarjoa ratkaisua ongelmaan. En ole tainnut mainita aiemmin, mutta olen alunperin mielenterveyshoitaja koulutukseltani ;) Ei ole paha asia ottaa jotain lääkettä, joka helpottaa olotilaa, oli se sitten fyysiseen tai henkiseen kipuun. Joskus se tilapäinen henkipilleri tuo tosiaan pienen hengähdystauon, jonka turvin voi sitten saada hieman etäisyyttä omaan tunnemyllerrykseen ja sen kautta jaksaa sen hetken yli.

Onneksi nyt olet evakossa, se varmaan antaa merkkejä siitä, miten homeelle altistuminen vaikuttaa elimistöösi.

Sanat ei riitä kertomaan miten pahoillani olen puolestasi. Harkitsit vielä talon ostamista niin monelta kantilta, että tuntuu extrakurjalta teille käyneen noin. Vika ei ole teissä, huono tuuri. Kaikki peukut sille, että tilanne ratkeaisi niin nopeasti kun se vaan on mahdollista ja tavalla, joka ei syö ihmistä ihan muruseksi.

Täällä ollaan jos tuntuu siltä, että haluaa päästellä höyryjä. Joskus sekin auttaa hetkeksi, kun saa purettua asioita sanoiksi ruudulle.

Pelkkää hyvää sinne toivotellen kera sen ärsyttäv'äksi määritellyn jaksuhalin <3

Anonyymi kirjoitti...

Voi kurjuus ja hurjuus! Monet kerrat käyneenä, kiitos että jotain infosit vaikket olekkaan siihen velvollinen. Aikamoista elämäsi nyt. Voimia ja uskoa itseesi. Kukaan muu ei usko sinuun niinkuin sinä itse. Luota siihen, selviydyt kyllä, kävi miten kävi. Toivottavasti kuulemme sinusta.

Terv. Vakkarilukija

Anonyymi kirjoitti...

Voi kurja! Olin tulossa täältä kommenteista kyselemään, mitä kuuluu, mutta täällä olikin jo selitystä. Oletko pystynyt aloittamaan töitä? Toivottavasti pian tilanne paranee!