keskiviikko 15. lokakuuta 2014

A negative mind will never give you a positive life

Pohjoisessa astellaan jo talven ensiaskelia. Ihanaa.














Aamulla aloitin näistä...



ja illalla oltiin tässä...


Kyllä kelpasi sitten saunoa.





Tämä pitäisi jaksaa muistaa. Valitettavasti mieleni on myrkyttynyt negatiivisilla ajatuksilla ja pahasti, olo ei tunnu helpottuvan edes näissä mahtavissa ja levollisissa maisemissa. Hometalon tilanne, tai oikeastaan sen etenemättömyys painaa mieltä matalaksi. Ainoa positiivinen asia on hyvä lakimiehemme, jonka takia esityö tehdään todella tarkkaan ettei oikeudessa tule häviötä. Mutta homeammattilaisen (luotettavan sellaisen) löytyminen tuntuu olevan ihan mahdoton tehtävä. Luotto rakennusalaan ja insinööreihin on mennyt ihan totaalisesti. Kesällä teettämämme 4500 euron tavarantarkastus on osittain merkityksetön, koska heppu on menettänyt maineensa jo oikeudessa olemalla aina asiakkaan puolella ilman todellisia faktoja (mistä tämänkin olisi voinut arvata?). Mutta onneksi tuli vastaan lakimies, joka sanoi, että hänen luettelemat faktat pitää vahvistaa näytteillä ja toisella arvioitsijalla. Se siitä tulee kun miehet kuvittelee liikoja itsestään ja jauhavat paskaa minkä kerkiävät. Tämä tosin tarkoittaa sitä, että lopputulos voi olla vain hinnanalennusvaatimus, mikä tarkoittaa sitä, että edessä ihan jumalaton ja kallis remontti. Ei nappaisi sitten yhtään. Mutta uskon kyllä, että tämän lakimiehen kanssa homma menee niin oikein kuin voi vain mennä, se lohduttaa.


Tällä hetkellä mielessä pyörii upean luonnon lisäksi mahdollinen sijaistaloni (sillä evakkoretkestä on tulossa tilanteessa kuin tilanteessa pitkä). Kovasti on remonttijuttuja jo mielessä, mutta mitään ei uskalla oikeasti miettiä, sillä asumallahan se vasta näkee onko talo homepuhdas vai ei. Mutta jos tapettien alla on pinkopahvit (yhdestä repsottavasta reunasta näin), voi olla että talo on vanhaa hyvää laatua! :) Eikä tilanne vielä ole edes sellainen, että voisin taloon muuttaa... mutta toivo elää. Pitää kai pistää rattaita pyörimään kotiin palattua. Töitäkin pitäisi kevääksi saada, kyllä kahden tönön lämmityskulut syö lompakkoa. uuh... Ei tämän elämän ihan näin pitänyt mennä. Mutta onneksi sitä on joukossa näitä pieniä positiivisiakin juttuja, kuten loma ja tuo talo.


2 kommenttia:

Sar P kirjoitti...

Aivan upeat kuvat.
Niistä ei heijastu vaikea tilanteesi.
Jaxuja. Hankalien asioiden kanssa painit, mutta vuoden päästä ne tuntuvat jo pienemmiltä. Tätä lohdutuslausetta käytän itse kun arki ja elämä on ahdistavaa. Voithan kokeilla toimiiko sinulla. Aurinkoa elämääsi!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Niinhän se on. Jos vuoden päästä on selvyyttä, ollaan aika hyvillä vesillä. :) on todella vaikea tasapainotella sen vitutuksen ja toisaalta sen loputtoman hyvän tuurin kanssa mitä mulla myös siis elämässä riittää. Mullahan on siis ihan ilmainen katto, kohta kaksikin, päänpäällä ihan vain vesi ja sähkölaskujen hinnalla. Se on aikamoinen onnenpotku ja ainoa pelastus ettemme juurikin ole ylivelkaantumassa ja pahasti. Kaikella on puolensa. Mutta uskon että tuo ajatuksesi kyllä auttaa! Harmi että sitä on hoettu jo vuosia, mutta aina onnkyllä ollut ihan uudet murheet vuoden päästä :) tekevälle sattuu...