maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun...

Takaisin kotona. Olisin halunnut jäädä. Elämäni ensimmäisen kerran kotiintulo ei tuntunut räjähdyttävän mukavalle, toki tulin mieluusti kotiin, mutta kotiinpaluuta seurasi jonkin sortin kotiinpaluu masennus. Täällä taas, plaah... rahatta vielä. Tämä kertonee siitä, että reissu oli vallan loistava!  Meillä oli niin mukavaa!!! Pari viimeistä päivää pyörin yksikseni Santorinilla ja Ateenassa. Olen jäänyt ihmettelemään, miksen matkustele enemmänkin yksikseni, se on niin helppoa ja vaivatonta. Syö ja juo kun tekee mieli, nukkuu kun huvittaa ja liikkuu missä huvittaa ja juttelee keille huvittaa. Vaikka onhan se aina mukavampaa kaverin kanssa, viimeistään silloin illalla kun syödään pitkän kaavan mukaan ulkona! Ah ja voih.

No onneksi voi käydä kuluneen kaksiviikkoisen vielä läpi kuvien muodossa moneen kertaan. Kunhan saan kuvat koneelle, niin käyn reissun läpi pinapuolisesti saarittain ja kertoilen omia kokemuksia samalla. :) En enää yhtään ihmettele miksi suomalaiset ovat niin hullaantuneita Kreikkaan, jokin siellä on niin tuttua, mutta silti niin erilaista. Aasit, kissat kaduilla, lämpö, meri, jylhät maisemat ja se ruoka, namnamnam. Päästiinpä pieniin paikallisiin häihinkin Folegandrossa! Ja se Akropolis! Ja Santorini ja ja ja...

Koitin tänään toipua masennuksestani vaeltelemalla Turun kaduilla, vierailemalla Kauppatorilla ja valmistamalla kreikkalaista ruokaa. Onnistuneestihan se olo parani, vaikka yhä mieli halajaa jotain uutta. Se on kauhea tauti tämä levoton pää oireyhtymä, kokoajan pitäisi kokea jotain uutta. ;) Ja ei, enää en ala opiskelemaan mitään. Nyt pitää etsiä se uutuuden viehätys jostain muualta. Mutta mistä?

Nyt kun alan pikkuhiljaa toipua tuosta masennuskohtauksestani, onkin aika taas römsteerata kotia. Ei miellyttänyt enää yhtään kotiinpalaajan silmää tämä huusholli (ja nuo kaikki kevään paperipinot, ou nouh). Ei mitään uutta, vaan lähinnä vanhaa pois ja uudelleen järjestelyä. Nyt aloitamme myös todenteolla uuden asunnon metsästyksen, tavoitteena olisi muuttaa vasta syksyllä, heti sitten kun täydellinen vuokra-asunto löytyy (ei liiemmin ole juuri liikkeellä mitään mikä innostaisi). Päätimme ettemme vielä osta omaa, ei vain ole sen aika nyt. Sitäpaitsi sitoutumiskammoni ei ole kadonnut mihinkään, ja lainahan on jonkintasoista sitoutumista sekin. Jo pelkää vuoden sitoutuminen työpaikkaan tuntuu tällä hetkellä tylsän ahdistavalta. :D Tai ei se kyllä naurata, ei arki saa ahdistaa, mottoni on että arjen pitää olla kivaa! 

Mistäs sitä kivaa ja uutudenviehätystä sitten lähtisi arkeen etsimään, siinäpä pohdittavaa seuraaville 7 viikolle...

2 kommenttia:

unelmienpuoti kirjoitti...

Kyllähän liippasi läheltä nuo sinun ajatuksesi lähinnä tarkoitan tuota "uutuudenviehätystä arkeen" Itse olen aikas nopea kyllästymään melkein kaikkeen. En tiedä olenko kärsimätön vaiko se että kyllästyn niin nopeasti jotain "sairautta" se nyt vain on. Kaikkea muutosta ja uutta pitäisi olla koko ajan auts ja apua sanon minä :)
Ja voi olla että se ei koskaan muutu ehkä se on vain osa minua...Mutta tuo lomailu tosiaan avartaa ja itsekin aina mietin, että miksi en matkustelisi enemmän!!?? Kreikka ON ihana paikka ja ne ihanat kreikkalaiset salaatit NAM... TERVETULOA siis Suomeen ja toivottavasti keksit jotakin jännää...

Anonyymi kirjoitti...

Kiva odottaa Kreikka-kuvausta ja etenkin hienoja kuviasi! Missähän kaikissa saarissa kävitte... olittekohan vaikkapa Idralla...?