sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Minä näen valon ja mysteerikasvin

Eli pieni tunnistustehtävä. Mikä puska kyseessä? Moni tunnistaa varmasti heti täällä tai fb:ssa. Tuntuu että joskus ennenkin olen moisen nähnyt ja silloinkin asian selvittänyt, mutta ihmisen muisti on lyhyt.





Kuvat tältä päivältä, eli täällä etelässä kevät jo melko pitkällä. Pihahommiksihan se siis on mennyt. Tai pihan purkamiseksi lähinnä ja liuskekiviaarteiden etsinnäksi. Niitä on tuolla etupihalla hautautuneena vaikka kuinka ja paljon. Mikä ihanuus, sillä niitä halusimme, mutta rahallinen panostus olisi tänä kesänä mennyt joka tapauksessa muuhun. Mutta eipä tarvitsekaan ostaa. Hienoa!

Oli ihan pakko laittaa tämä pottunarsissikuva, ihan perus "talviasetuksilla" otettu kuva, mutta jo ylivalottuu. IHANA VALO! Ja katsokaa mitkä etupihalla jo nousevat mullasta.





Tauluprojektini otti takapakkia, sillä olen melko vakuuttunut että haluankin olohuoneen ruokapöydän taakse jotain värikästä "taidetta". Nyt mietin kovasti miten yhdistää kalastusteema (verkko) ja nämä Villa Idurista voittamani/saamani verkkokohot värikkyyteen. Tai sitten teen vain alkuperäisen suunnitelman, mutta vaihdan "teoksen" sijoituskohdetta. KYLLÄ on vaikeaa. Mutta hyvälle ne näyttävät tuolla takkahuoneen kirjahyllyn päälläkin... kunhan eivät jää siihen asumaan. :) Projekteillani on tapana kestää, ja se jos mikä ärsyttää itseäni ihan simona. Koska sitä pääsisikään siihen moodiin, että kun aloittaa tekee samantien myös loppuun... räyh.



Meillä on ollut vieraita koko pitkän viikonlopun, appiukko ja "wanna be-anoppi (oikea kuoli valitettavasti pari vuotta sitten). En tiedä kumpi on raskaampaa, aito anoppi vai "anoppi" jota ei todellakaan valinnut. Rauha alkuperäisen anopin muistolle, me olimme niin samanlaisia, että ikävä on häntä kova. Hänellä oli nimittäin hiljaa olemisen taito, jota arvostan KOVASTI! Tai en tiedä itseasiassa oliko, mutta jutun aiheet olivat ehkä enemmän sellaisia mihin oli itselläkin jotain sanottavaa (tai aika on ehkä kullannut jo nyt muistot). Mutta eikä mitä, antaa kaikkien kukkien kukkia. Meitä tarvitaan moneen junaan. Tätä se teettää, kun saa niin paljon olla omissa oloissaan. Siitä alkaa nauttimaan! ;)


5 kommenttia:

Saariston kasvatti kirjoitti...

fb voitti, vastaus tuli minuutissa kasvibiologilta (ylläri), näsiä siis... ja myrkyllinen... saanee joskus tappotuomion, mahdollisesti. En halua tontilleni mitään myrkyllistä. Antaa nyt vielä olla, sillä sen verta kaunis on.

Pieni Lintu kirjoitti...

Voi että sentään - onpa teillä jo kevät pitkällä!! <3

http://pienilintu.blogspot.fi/

Seijastiina kirjoitti...

Näsiähän se, kevään ekoja kukkivia.
Itsekin kävin jo tutkii kasvaako jo, vaan ei vielä...
Kiva kuvat.

Viherrys kirjoitti...

Hei. Hyppäsin lukijaksi :-).
Ihania kevätfiilistä nostattavia kuvia. Teillä on todella pitkällä kevät :-).

Saariston kasvatti kirjoitti...

Kiitos ihanaiset ja uudet lukijat! Kyllä tässä jo vähän pelkää tuota takatalvea josta niin kovasti uhkaillaan, vaikka siis ihan tavallinen talvihan se vasta olisi. Kyllä tässä niin kivasti on kevään makuun päässyt.

Kirjoittelutahti on viimeaikoina ollut vähän vähänlaista, mutta olen koittanut tehdä periaatepäätöksen, että jätän ylimääräisen ruikuttamisen livemaailman puolelle. Ehkä minä tästä kuitenkin tokenen, nyt kun tuota valoa taas riittää ja herävää luontoa pääsee taas tutkimaan. :) Töissä jatkuu sama ärsytys kuin ennenkin, töiden vähyys ja odottavan aika on pitkä... plah. Pienessä harmituksessa saa aina niin turhaa kiukkua aikaiseksi, mutta onneksi olen oppinut hyväksymään sen, että ei niille tunteille voi mitään. Silti pitää muistaa käyttäytyä. :D

Ihanaa loppuviikkoa. Tänään vietämme kalastajan syntymäpäiviä ja menemme ehkä ihan ulos syömään! :D Kunhan ensin käyn ottamassa tunnin avautumiset psykoterapeutille maailman tuskallisuudesta. Tästäkin aiheesta pitäisi kirjottaa, sillä olen ihan lopettamassa senkin touhun, kun tuntuu niin turhalle ja KALLIILLE!