perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pohjoisen viileät tuulet

Jep. Pääsiäinen. Tilanne juuri se pahin mahdollinen mitä ajatella saattoi. Sisäilmanäytteistä löytyi homeitiöitä, mutta liian vähän. Kaikki on siis virallisen kannan mukaan kunnossa. Oujee. Talossa on paljon pieniä ongelmia, mutta mikään ei ole merkittävä, eivätkä ne kuuleman yhdessäkään ole tarpeeksi merkittäviä. Anteeksi? Noh, nyt on kilpailutus menossa siitä ketä piirtää meille uuden katon. Itse uskon edelleen että katossa on se suurin vika, jostain se pääsee pullauttamaan itiöitä sisälle, tai sitten ongelma on siinä että kun vedimme listat pois, niin sieltä on tuprunnut. Noh, katto menee uusiksi, lämmöntalteenottolla varustettu ilmastointi laitetaan ja parit seinät on jo purettukin. Kesä menee siis remppailessa.





Mutta jotta kombo olisi mahdollisimman hyvä, niin minun varma työpaikkani ei sitten ollutkaan niin varma. Kunta säästää ja kenenkäs työpaikan edestä se viikate heiluu? No minun tietenkin. Virka jota sijaistan pistetään ilmeisesti jäähylle koko ensi vuodeksi. Nähtävästä sekin on siis mahdollista. Noh, eipä sitä olisi yöunetkin välillä vieneen raadannan tuloksia halunnutkaan ensi vuonna katsella ja jatkaa. Kyllä työntekijä on tarpeellinen vain silloin kun on tarpeen, muuten yksilöllä ei tunnu kunnallisella puolella olevan paskaakaan merkitystä. Mutta oikeasti en voi valittaa, työsoppari oli vain kevään enkä olisi voinut olettaa muutenkaan automaattista jatkoa. Harmittaa se silti, työn saaminen kun on oikeasti keväällä mission impossiple. Minullakin näitä pätevyyksiä riittää, mutta kun tuntuu ettei mikään riitä. Kaiken päälle pitäisi olla 10- vuotta työkokemustakin alalta. Noh, ehkä se joskus helpottuu. Pitäisi jaksaa, jaksaa ja jaksaa taistella paikoista. Mun taistelutahtoni on vain väsähtänyt. Kaipaa jo sitä että välillä kaikki olisi helppoa, tai sujuisi edes lähes kivuttomasti.





Tällä viikolla itkin ihan aitoa väsymystä. Ihanaa siinä oli se, että tällä kertaa ymmärsin että kyse on väsymyksestä. Ymmärsin myös sen, että minulla on oikeuskin olla väsynyt tässä tilanteessa. Olen kuitenkin koditon ja kohta myös työtön, ketäpä se nyt ei stressaisi. Ehkä aina ei tarvitsekaan esittää että kaikki on ok. Eihän tämä tilanne nyt ole mitenkään ok, mutta kyllä sen kestää silti voi. Pääsiäinen tuli siis todellakin tarpeeseen. Parit kunnon yöunet ovat tehneet ihmeitä, olo on taas hetkellisesti kuin uudella ihmisellä. Uskoakin taas löytyy, ehkä asiat tänäkin vuonna järjestyvät. Se on ainakin varmaa, että pankki myöntää meille lainaa niin paljon kuin tarvitsemme, koska on pakko. Itku tuleekin ehkä sitten kun niitä pitäisi maksaa. Juurihan minä taas Kelalle yli 500€ maksoin opintotukia takaisin, saman verran meni taas kerran homeidenanalyyseihinkin... huoh. Mutta laskeskelin, että työttömyystuilla saan kuitenkin maksettua kaikki lainani. :D Ja tuskin minä nyt toimetonna jaksan syksyllä olla, vaikka oman alan työt menisivätkin taistelutahdon (=taisteluvoimien) puutteesta ohi suun.

Mutta ei täällä nyt ihan 24/7 olla epätoivon partaalla. Välillä on hyviäkin hetkiä, kuten yhtenä kauniina arki-iltana, jonka sain tallennettua kameran linssiinkin iltalenkilläni.














Ystävänpäivänä sain aivan ihanan kortin!


Pääsiäisen ajattelin viettää vain olemalla, ystäviä tapaamalla, roskia polttamalla ja ah, saunomalla ja meressä pulikoimalla. Elämässä on lopulta kaikki hyvin, pitää vain kiivetä sen oman kuplansa ulkopuolelle katselemaan niitä kaikkia hyviä asioita! Pitäisi siis bloggailla useammin. :D














4 kommenttia:

petrabar kirjoitti...

Voi kurjuus tuon home-homman kanssa ja voimia! Onko siis sovittelu/oikeudenkäynti nyt poissuljettu?

Oletko jo avannut flipflop-kauden??!! Mahtavuutta! Ja tuo kisuliini on aina vaan niin charmantti ♥

Täällä kovasti odotellaan veneilykautta. Tänään testattiin hajonnutta ja korjattua perämoottoria ja vaikutti lupaavalta...

Munaisaa pääsiäistä ja kivaa kevättä! ♥

Saariston kasvatti kirjoitti...

Oikeudenkäynti kai on melko poissuljettu, riippuu pitkälle katosta kai mitä sieltä löytyy. Kustannusten tulisi kuitenkin olla merkittävät että voimme lähteä vaatimaan. Välillä olen kyllä epäillyt tuon lakimiehemme rohkeutta... mutta se jää siis auki. Kaupanpurkuun meillä ei luonnollisesti ole mahkuja, kun kellari tuli kuntoon (?) sillä että vedimme kaikki materiaalit sieltä pois, on nyt paljasta betonia. Ja luulisi yläkerrankin tulevan kun katto vaihdetaan. Seinissä on aika tiivis rakenne, että en kyllä itsekään usko itiöiden tulevan sitä kautta, ellei sitten juuri sielä listojen ja pistorasioiden kohdalta. Se nyt on tullut harvinaisen selväksi, että suurimman osan talojen seinistä on homeessa ja se on ihan normaalia. Tärkeää että ei pääse vain sisäilmaan. Kyllä tuo rakennusala on niin hieno. :D

Flipflopit piti kaivaa silloin kerran kun oli yli 10 lämmintä. KYllä nyt mennään taas talvisaappailla. :D Tai kevätsaappailla, mitä lie.

Anonyymi kirjoitti...

Jossain vaiheessa puhuit siitä vanhan talon remontoinnista? Hyvä että jotkut asiat menevät eteenpäin kuulisin mielelläni sinusta useamminkin. Rauhoittavaa ja hyvää pääsiäistä.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Eiköhän se siellä homehdu odottamassa kun tämän suvun touhuja seuraa. Ensin ehkä pitäisi hoitaa tämä omien velkojen pantti kuntoon. :)

Olisi kiva koittaa kirjoittaa ja kuvailla enemmän. Sattuneista syistä olen jotenkin todella uuvahtanut, työt, työnhaku ja taloprosessin eteenpäin vieminen... pitäisi saada sellainen postiviinen flow nyt päälle. Murehtimisesta ja kiroilemisesta kun ei paljon hyötyä ole.

Nyt iski vielä flunssakin.

O ou.