Jos jossain olen onnistunut, niin itselleni tekemässäni lupauksessa vierailla Helsingissä useammin. Tämä oli jo kolmas kerta kahden kuukauden sisään. Silti on vielä kymmeniä ja kymmeniä ystäviä joiden näkeminen on ollut katkolla LIIAN pitkään. Pidän enemmän pääkaupunkiseutulaisten elämänrytmistä, perheiden elämäkään ei ole niin jämähtänyttä kuin täällä maaseudumpana. Edellisen sukupolven virheiden ja valitusten toistamisen sijaan monet elävät rohkeasti aivan omanlaistaan elämää, ja se on aktiivisesti näkyvissä ja iholla kaduilla ja kujilla.
Mitä pidempi aika muutosta on, sitä houkuttelevammalle paluumuutto kuulostaa. Se nyt ei tullut itselleni yllätyksenä, eikä talon tilanne varmasti vähennä tätä ajatusten kierrettä että ennen oli paremmin. Näin lomalla joutuu oikein tekemään töitä että koittaa muistaa mitä haluaa, mistä nauttii ja että kaikki tämä on väliaikaista vaikka onkin pitkänlinjan väliaikainen tila. Tästäkin pitää muistaa nauttia eikä jossitella ja sitkutella. On se vain vaikeaa, varsinkin näin syntymäpäivänä. Muistan jo kymmenvuotiaana olleeni saunan katolla ja miettineeni juurikin syntymäpäivänä onko tässä elämässä mitään järkeä. :) Eihän siinä juuri ole, mutta väliäkö sillä. Edelleen matkalla kohti taitoa nauttia elämän sietämättömästä keveydestä...
3 kommenttia:
Moro! Sulle on kuvahaaste mun blogissa...
Miten kesä on mennyt?
Elämä on yhtä muuttoa vaan, ja eiköhän lopulliseen suuntaan nyt!
Terv. Ikiliikkuja
Lähetä kommentti