Yksi syksy taas lusittu tätä elämän polkua. Kiitoksena siitä viikon limainen yskä ja heikko olo. Tänään alistuin antibiooteille. Sitä tässä nyt jännään että onko kyse flunssasta vai sisäilmasairastelusta. Syksy on kaikkineen ollut kiintoisa. Mikään ei ole mennyt kuin Strömsössä, mutta matkassa on ollut paljon myös onnellisia sattumia. Olen saanut mm. asua kahden ihanan eläkeiläisrouvan luona lähinnä hymyä vastaan. Työrintamalla olen lähinnä pohtinut alanvaihtoa, koska en ole henkisesti valmistautunut ollenkaan siihen kuinka heikkotasoisia ja laiskoja nykyajan lapset ovat uusien asioiden oppimisessa. Itsetunto on kyllä kohdillaan, luullaan osaavansa kaikenlaista, vaikka edes pluslaskut eivät onnistu silloin kun pitäisi olla jo suunnilleen yhtälöissä. En tiedä onko vika nykyään opettajissa vai lapsissa. En oikein ymmärrä tätä nykyajan käsitystä siitä että leikkien oppii kaiken. No ei opi, joskus pitää vaivata niitä aivoja ja opetella oikeasti jotain. Mutta se siitä... Ei voi kuin luottaa että osaa itse opettaa työnteon alkeet ihmisen aluille.
Sitä ajatteli asioiden olevan jotensakin seesteisessä tilassa jouluun mennessä. Nyt sitä olettaa, että ehkä kesään mennessä. :) Tärkeintä kaikesta on kuitenkin se, että kalastajan kanssa kuljetaan yhä kohti samaa päämäärää. Mikä se on, selvinnee aikanaan.
Oikein rauhaisaa joulunaikaa! Olen kroonisessa blogiunessa, mutta en kuitenkaan kadonnut. Ehkä energia virtaa taas auringon lisääntyessä tai viimeistään asioiden kääntyessä positiivisesti päälaelleen. Vi hörs! Saaristorska vetäytyy taas peiton alle unelmoimaan paremmasta huomisesta. :)
6 kommenttia:
Toivon että asiat alkavat hiljalleen selkiytyä. Rauhaisaa joulunaikaa myös teille!
Heiheihei! Kurkkasin tänne ja haa, olikin uusi teksti! Kivaa, ettet ole kadonnut! (Kuinka monta huutomerkkiä voi saada yhteen kommenttiin?) Hyvää uutta vuotta!
Monta? :)
Hei, yhdyn edelliseen anonyymiin! Yllätyin iloisesti, kun olikin tullut uusi teksti. Olisi kiva lukea lisää. Olet kokenut vaikeita, mutta ehkä niiden kirjoittaminen voisi auttaa eteenpäin? Uudessa kirjoituksessasi oli ripaus tervettä kiukkua. :) Ihanaa, lisää tätä!
Tervettä kiukkua :) Pitäisi opettaa miehelle tuollainen termi. Harjoitan tervettä (en turhaa) kiukkua. Keuhkotautia seurasi ihan ihmeellinen kurkkukipu. Ajelin sitä huitsiin työterveyslääkärille näyttämään, kohta saan kai kuulla ette mua mikään vaivaa. Argh. On nämä "pitkät lomat" ihan kivoja, mutta vielä mukavampaa olisi olla ne terveenä.
En usko että jaksan menneitä kauheasti jauhaa, aika sinut olen kaiken kanssa ja itse katson lähinnä eteenpäin. Kaikki on vaan paljon hankalampaa kun pitäisi saada toinenkin ajattelemaan samalla tavalla kuin itse. Itselle on jotenkin tullut hirveän tärkeäksi riippumattomuus, siis ettei olisi hirveästi lainaa ja pakkoa käydä töissä jos työpaikat sairastuttaa. Olisi aikaa ja mahdollisuutta kokeilla erilaisia juttuja.
Olen oikeasti pohtinut tuota alanvaihtoa, rakennusala on aina kiinnostanut hirveästi ja olen miettinyt miksi en lähtisi siihen suuntaan. Sitähän voisi alkaa myöhemmin vaikka opettamaan rakennusalaa. ;) noh, katsoo nyt. Ensin pitäisi jaksaa tuo yksi Torppa laittaa loppuun asti. Harmittaa tämä flunssa, jäi paljon suunniteltuja juttuja tekemättä. Mutta kyllä kai tuo syksy vaan vei mehut ihan totaalisesti ja kun tiesi tauon tulevan, kroppakin petti sitten samalla. Damn.
Mitäs nyt kuuluu?
Lähetä kommentti