Elämä josta ei tarvitse lomaa

Tiedättekö mikä on mahtavaa? Se on hetki kun et oleta suuresti tuntevasi yhtään mitään ja sitten yhtäkkiä tunnetkin suunnatonta onnellisuuden tunnetta aivan tyhjästä. Itselleni kävi niin tänään kun ajelin lentokentältä kotio viikon lomailun jälkeen. 

Onnellisuuden tunne ei tullut siitä, että kaikki olisi täydellisesti kohdallaan. Ei, voisin kyllä asua jossain muualla, työskennellä jossain muualla, hoitaa ystävyssuhteitani vähän paremmin, olla sosiaalisempi, läheisenikin voisivat voida paremmin ja olisihan se positiivista jos tililläkin olisi rahaa tai edes pihan kukat kukkisivat kuten olin suunnitellut. ;) Mutta ei, ei kaikki koskaan ole kuitenkaan kohdillaan, sitä on turha jäädä murehtimaan. Tai jos toisin ajattelee, kaikki on aina kohdillaan. Niinhän se on että kuppi voi olla puoliksi tyhjä tai täynnä, ajattelutapa ratkaisee.

Onnellisuuden tunteeni tuli kuitenkin siitä, että tajusin eläväni elämää josta en tarvitse lomaa! Nautin kyllä reissussa olosta, mutta vielä enemmän nautin tästä ihan tavallisesta elämästä johon olen ihan omilla valinnoillani ajautunut. En muista koska olisin viimeksi tullut näin mielelläni takaisin kotiin, en ehkä koskaan. 

Katseltuani viikon urbaania kaupunkimenoa sekä Prahassa että Münchenissä tajusin taas kuinka tärkeää luonto ja luonnon läheisyys itselleni on. En ole viherpiiperö missään mittasuhteessa (tai sitten olen sitä kaikessa suhteessa), mutta on mahtavaa asua parin askeleen päässä metsästä ja merestä. Olen siis ehtinyt vastapainoksi haaveilemaan myös paluumuutoosta Helsinkiin tai johonkin Euroopan suurkaupungeista. Vaikka tuntuu hullulta käydä töissä 1,5h ajomatkan päässä, varsinkin kun ajaa pöndeltä pöndelle, niin itse olen tämänkin valintani tehnyt (jo toista vuotta peräkkäin). Se alkaa näin vuoden jälkeen tuntua jo todella koomiselle ratkaisulle, mutta mitä kaikkea mahtavaa uutta sekin ratkaisu on elämääni tuonut. En olisi moista osannut vuosi sitten villeimmissä ajatuksissanikaan kuvitella. Mukana oli paljon pakon sanelemaa, mutta onko pakko aina pahasta? Asiat menevät välillä pieleen, mutta tarviiko siihen takertua? Moni asia menee kuitenkin totaalisen oikein ja juuri siten kuten haluat. Eikä mikään ole ikuista. Tällä hetkellä voit nauttia tästä ja toisena hetkenä jostain muusta.

Minulla ei ole ollut suunnatonta matkustustarvetta pariin vuoteen, mikä on positiivista sillä rahat ovat menneet tehokkaasti taloon on sitä halunnut tai ei. Tämänkin reissun kimmokkeena olivat ystäväni jotka ovat lähteneet Keski-Euroopan maille omien mielenkiinnon kohteidensa perässä. Ja kyllä, mielestäni hekin elivät tahoillaan elämää josta eivät tarvitse lomaa. Se jos mikä on ihanaa katseltavaa.

Lomareissunikin ovat muuttuneet kovasti kuluneiden viiden vuoden aikana. Nykyään mielenkiintoisinta on vain olla ja möllöttää, haistella tunnelmaa, löytää uusia kulmia ja joskus myös uusia ihmisiä. Toki yhä haluan käydä vähintään pintapuolisesti katsomassa ne kuuluisimmat nähtävyydet, mutta hyvin pintapuoliseksi se usein nykyään jää. Sen sijaan istuin nytkin lähes kokonaisen päivän Prahan linnan puistossa, vain ja ainoastaan istumisen ilosta. Olen ollut hyvin multisosiaalinen nuori aikuinen ja olin jo pari vuotta hieman kyllästynyt ihmisiin. Viimeisen vuoden olen ollut pelottavan paljon omissa oloissani ja ajatuksissani, siksi blogikin uinui omaa untaan. Tämän vuoden aikana kuitenkin opin tajuamaan että kaikki kaunis on yleensä yllättävän lähellä, siksi kotiinpaluu ensi kerran tuntui ehkä niin ihanalle ja kotoisalle.

Toisaalta taas tämä reissu herätteli muistamaan kuinka kiehtovaa onkaan istua vaihteeksi jossakin uudessa puistossa lukemassa kirjaa (ja kuinka ihanaa on oikeasti lukea kirjoja). Tai kuinka kiehtovaa onkaan keskustella lentokoneessa ihmisen kanssa jota et ole koskaan ennen tavannut, ja jota et luultavasti koskaan enää tulekkaan tapaamaan. 

Ei muuta kuin kohti elämän mittaista lomaa, joko arkeen tai maailmalle!

P.S. En takaa että olen samaa mieltä enää lokakuussa. Mutta yritetään. :)