Kuinka moni on joskus kuullut Meri-Teijosta? (Täällä käsi ylhäällä). Kuinka moni on joskus käynyt Meri-Teijossa? (Juu, en ollut minäkään).
Teijoon avautui kansallispuisto 1.1.2015, joten tämäkin kohde oli to go -listalla. Kevään aikana alkoi sieltä jos täältä tihkumaan tietoa Teijon kylästä nimeltä Mathildedal ja siellä olevasta kyläpanimosta. Kokonaisuus ja yrityksen tarina kuulosti niin kiehtovalle, että pitihän sinne matkata muiden perässä. Ja kyllä kannatti.
Ehdottomasti suositeltava päiväretkikohde niin Varsinais-Suomesta kuin Uudeltamaaltakin. Saavutettavissa hyvin myös meren kautta, ohoi te veneilijät! Kauempaa tullessa tulisin ehdottomasti yöksi ja ehkä teen joskus niin vielä itsekin. Kaunista, rauhallista ja vielä ainakin kovin kovin aitoa!
Matkalla pysähdyimme ensin Kirjakkalan ruukilla. Oi ja voih, noita vanhoja kivivalleja!
Täälläkin voi yöpyä ja kalastaa, neuvonnasta saa perusvirvokkeita.
Ennen herkuttelua suuntasimme Teijon kansallispuistoon kevyelle 5km jolkottelulle. Valitsimme Matildankierroksen oikeastaan ajanpuutteen vuoksi (kummasti aamut venähtävät, kun on istuttu ensin pitkään iltaa). Mutta kierros olikin mitä mahtavin, sillä reitti kulki lähes koko matkan järven reunustaa. Matkalla oli eri metsätyyppejä, suota ja hienoja järvimaisemia. Laavuja ja levähdyspaikkoja oli useita jo 5km matkalla, myös pari virallista metsähallistuksen ylläpitämää nuotiopaikkaa. Oiva kohde siis lapsiperheille, helppoa maastoa!
Jos haluat jättää auton kylälle, se onnistuu hyvin. Kylältä on n. 1km kävely luontotuvalle, mutta jos poikkeat tuvalle vievän tien alusta puomilla suljetulle vanhalle tielle, pääset kulkemaan senkin matkan ihanasti järvenreunaa. Ja kuinka ihana onkaan sitten suoraan tupsahtaa järvikierrokselta kylään.
Luontotuvalla oli mukavan henkilökunnan ja siistien vessojen lisäksi myynnissä luonnontuotteita!
Päästäkseni takaisin olennaiseen, eli Mathildedalin kylään. Oi ja voih. Panimon ja leipomon perustajat muuttivat kylään pääkaupunkiseudulta ja muuton jälkeen halusivat työllistää itse itsensä kylällä. Siitä se ajatus sitten lähti. Pienen myymälän vieressä oli tämä kaunis valkoinen rakennus, jossa toimi Terho-niminen "kapakka". Siellä oli luonnollisesti myynnissä kyläpanimon oluita ja mahdollisuus ostaa myös "maistelulautanen" helpottamaan tulevaa ostopäätöstä. Itse en ole edes pienenpieni oluenjuoja, mutta maistelin silti kiltisti. Omasta ja seurueeni puolesta liputamme ehdottomasti Rölssin puolesta!
 |
| Ja toki kylällä on myös oma kahvipaahtimo. |
Pääsimme myös tutustumaan itse panimoon, jonka yhteydessä myymälä sijaitsee. Kolmella pannulla aloitettiin ja viiteen on päästy ja jäädään. Oli todella kiehtovaa kuunnella oluenvalmistusprosessista ja yrityksen alkutaipaleesta. Panimoa pyörittää siis pariskunta, jossa mies panee ja naisen päävastuulla on leivät. Tämä ihanan nainen meille auliisti panimoa esitteli. Panimolla järjestetään myös tasting-iltoja, mikä mahtava idea virkistysillalle tai vain kaveriporukalle! Suosittelen.
Suosittelen!
Tässä vielä lisätietoa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti