sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elämän täyteinen vuosi, vaiko rikkinäinen mieli ja tietokone vain?

Oho! Vuosi edellisestä postauksesta ja pari vuotta aktiivisemmasta bloggaamisesta. Näin ei suoranaisesti ollut tarkoitus käydä. Jotain olennaista on puuttunut koko tämän ajan. Blogin pitäminen jäsentää hienolla tavalla itselle tärkeitä ja mielekkäitä asioita, vaikka sitten vain kuvien muodossa. Olen kyllä räpsinyt valokuvia kännykällä ja jakanut niitä instagramissa melko aktiivisesti, mutta se ei ole sama asia.



Vuosi on ollut kamala ja ihana. Onneksi päällimmäiseksi jää mieleen aina se ihana ja kamalaakin voi koittaa muuttaa ihanaksi. 

Vuoden tauolla on toki syynsä. Tällä kertaa syy oli äärimmäisen raskas työvuosi. Niin ja se rikkinäinen tietokone jota en saanut vietyä huoltoon, koska koitin minimoida työnteon kotona. Se oli yllättävän helppoa ilman konetta! :) Työvuosi oli kokonaisuudessaan edellistäkin rankempi ja toisaalta taas paljon paljon parempi. Jotain valaistusta tilanteesta kertonee jo se, että henkilökunnasta useampi oli lähes koko vuoden "virkavapaalla". Toiset taas sinnittelivät töissä, vaikka heidän olisi ehkä pitänyt olla "virkavapaalla". Kestin hyvin tämän vuoden puolelle, kunnes sanoin EI. Laitoin asioita liikkeelle, en välttämättä älyllä, vaan äänellä. Olin aivan loppu. Kuulin että asiat olivat olleet liikkellä jo pidempään. Turhauduin. Mutta ne on niitä oppeja mitä elämä tuo. Olen tottunut tulla kuulluksi, sillä en ole työntekijänä kovinkaan vaativa ja valita valittamisen ilosta. Perusoikeuksien perään olen kuitenkin. Mieli säilyi vaikka voimat vähän menivätkin. Mutta tälläkin tarinalla on yllättäen onnellinen loppu, tai ainakin täysin uusi alku. Ja kaikki olivat lopulta tyytyväisiä. Ihmiselle vaikeinta lienee kuunnella sydämensä ääntä. Onneksi kaikki vihdoin tekivät niin. Otan uuden vuoden vastaan kuin avoimen kirjan, toivottavasti saan keskittyä siihen mistä minulle maksetaan.


Ja tulihan sitä pari koulutustakin kaiken rytinän keskellä vetäistyä läpi. Vertaismentorointi niistä ehkä se kiehtovin. Taisin käydä sen enemmän itseni takia kuin muita auttaakseni? :)


Muuten elo on ollut melko lokoisaa, ollaan reissattu melkon paljon, vihdoin kalastajan kanssa yhdessä. Remonttia ei olla tehty vuoteen lähes lainkaan. Kokonaisuudessa asiat ovat juuri nyt aika hyvin. Ehkä siksi juuri täällä kirjoittelenkin. Elämä on täynnä ylämäkiä ja alamäkiä, ihmiset jakavat mieluummin ne ylämäet. Nyt olen entistäkin varmempi siitä mihin kannattaa keskittyä. Se on edelleen oma hyvinvointi! :)

Mites sinun vuotesi on mennyt?


2 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Vihdoinkin tekstiä täällä, jee! Olen käynyt moneen kertaan kurkkimassa ja miettinyt, minne olet kadonnut... Jospa jatkossa lyhyempi kirjoitusväli? ;)

Oma vuoteni... Noh, huono. Jospa olisi nyt suunta ylöspäin, toivottavasti.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Kiitos Heli! Ei tässä kadottu olla, ehkä ennemminkin löydetty itsensä. Ja lihottu. 😁 Suunta aina ylöspäin, ellei sitten juuri ole liikkumassa alamäkeen. Mutta pohja se on pohjallakin. Koita jaksaa uskoa parempaan huomiseen. Minäkin melkein jaksoin koko vuoden... tai sitten en. Kirjoitusväli lyhenee kyllä, pitää kerrata ne kivat jutut menneeltä vuodelta. Ehkä takaperin. Lokakuussa olen lähdössä omalle lomalle, sitä ennen olen ajatellut purkaa kuluneen vuoden. Ihan jo itseni takia. Harmi etten voi avautua kuluneesta vuodesta oikeasti, olisi kyllä romaanin ainesta. Ehkäpä alan kirjoittamaan sitä.