sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sen minkä voit tehdä tänään, tee.

Siinä uusi mottoni.

Olen ollut todella sairas. Tenttiin luku, alias paikallaan nököttäminen, laukaisi niskajumitukseni totaalisesti uusiin sfääreihin. Tunnistin kyllä oireet, mutten ottanut niitä taaskaan tarpeeksi tosissani. Jos olisin aloittanut heti kivun tultua päivän panacod kuurini (kuten minun pitäisi) sekä entistä aktiivisemman niskahartia jumpan/venytykset, olisin välttynyt 3,5 päivän helvetiltä. Kuka sitä nyt niin fiksu olisi? En minä ainakaan.

Mutta kiitos Kalastajan hieronnan, ulkoilun, panacodin, lihaskipulääkkeiden, kylmägeelien, korvatulppien, unilääkkeiden ja melko monen muun kikkailun: here I am, still alive! Sitä ennen olen kuitenkin panacod päissäni ruikuttanut elämäntuskaa ties ja kenelle, sekä vaikuttanut hyvinkin narkkarille lähi apteekissa. Olen myös nukkunut sohvalla ja ties missä jotta saan unirauhan, en koskaan saa sitä kipuillessa omassa sängyssä! Mutta sellaista se välillä on, yhtä helvettiä tämä elämä. Halleluujaa etteivät kivut ole kroonisia.

Koska oma elämäni kaipaa totaalista ryhtiliikettä, kirjoitan siitä lisää alkuviikosta, totesin että samalla voi vihdoin tämä bloggailukin saada ryhtiliikkeen. Vietin kolme päivää lähes ilman tietokonetta ja olo oli vakaasti sellainen etten halua enää palata 60-luvun kerrostaloon. Joten en siis palaa. 

Sen sijaan palasin luontoon. Syksy on yleensä lempi vuodenaikani. Tänä vuonna se ei sitä todellakaan ole. Palaan siihenkin seuraavassa postauksessa. Lauantaina ennen illan hämärtymistä löysin kuitenkin pienen pilkahduksen siitä, miksi niin kovasti olen rakastanut syksyä ja miksi tulen sitä jatkossakin toivottavasti rakastamaan. Ne ovat sisälle vetäytymisen värit!






Koska tunnetusti olen harvinaisen fiksu ihminen, päätin heti niska/päänsärystä selvittyäni sairastua neuloosiin...



Vaikka oikeasti minun olisi varmasti  pitänyt ottaa vielä lungisti


Mutta minkäs sille tekee jos vanha kamala (pari kertaa jo talosta taloon kierrätetty) rahi vain huutaa uutta päällistä? Ja aivot oman kädenjäljen näkemistä? Voiko sitä jättää uutta mottoa "Sen minkä voit tehdä tänään, tee!" toteuttamatta. No ei tietenkään voi. Muutenhan tämä ryhtiliike olisi lössähtänyt ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. :D Kyllä siinä ehkä pari mökkiviikonloppua vielä tarvitaan että päällinen on valmis, mutta nyt se on aloitettu (puolen vuoden suunnittelun jälkeen).

Jos rahi on huutanut uutta päällistä, niin minä olen huutanut mehustinta. Ja vuhuu! Nyt mulla on sellainen. Ensimmäiset viinimarjamehut on sillä tänään sateisena sunnuntaina tirautettu. Huomenna lintsaan läsnäolopakollisilta demoilta ihan siitä ilosta, että saan testata omenamehun tekoa tällä ihanaisella.




On se vain erihienoa tehdä itse omat mehut! Tuntuu kuin olisi askeleen lähempänä luontoa!

5 kommenttia:

Jovelan Johanna kirjoitti...

Huomenta muuttolintu!

Pistit sitten hösseliksi yhdellä heitolla. Niin sitä pitää!

Täällä näyttää hyvältä. Laitan sut tonne lukulistalleni uudella linkillä.

Pirteää maanantaita!

S kirjoitti...

Täällä ollaan!

Ja mulla prakaa usein selkä, toisaalta myös tuo oikea hartia koneella käkkimisen takia. Mulla on kylläkin vakilääkitys selkään, Panacod iltaisin, päivällä hermosärkylääkettä. Odottelen pääseväni selkälleikkaukseen tässä. neurokirurgille jo lähete saatu. Että kohtalontovereita löytyy kipusiskoissa :)

Mukavaa uutta viikkoa ja onnea uudelle blogillesi!

petrabar kirjoitti...

kivalta näyttää ja varmasti virkistävää aloittaa uusi blogi!

pitääpäs päivittää linkkilista omassa blogissa..

eräs migreenistä kärsivä oli saanut apua jumitukseen, kun oli käynyt thaihieronnassa, siis sellaisessa oikeassa hieronnassa ;) ehkäpä kokeilunarvoista?

Heli kirjoitti...

Moi moi, täällä ollaan. Muutoksen tuulissa itse kukin...

Saariston kasvatti kirjoitti...

Kiva että hipsitte paikalle. Ei tämä niin easy juttu ollutkaan kuin kuvittelin... kaiken saa näpytellä omin pikku kätösin uudelleen.

Ja voi Jarna, ei kuulosta kivalle! :( Onneksi toivoa taitaa vielä olla, että kivutonkin päivä on edessä. :)