lauantai 28. joulukuuta 2013

Kuusikkoon...

Täällä suunnalla oli maantienvarrella autoja "ojassa" vähän siellä ja täällä. Ihmettelen kyllä miksi. Ei ole ollut jäätä, eikä niin isoja uria teissä että vesiliirtokaan uhkaisi (kun ei ole uhannut minuakaan pikku ratsullani). No sielläpä ovat... ehkä on klassisesti polttoaine loppunut. Täällä on niin "pitkät" nämä etäisyydet. ;) hah hah, ei ole.

Olen pitkään himoinnut marimekon kuusikossa pussilakanasettiä, mutta hei yli 160 euroa kahden ihmisen lakanoista... joo ei. No nyt näyttävät olevan alessa n. 50€ kpl, mutta äh ja puh. Joku sotii pahasti vastaan... osaahan näitä kuusiloita nyt itsekin piirtää...




Nojoo, ehkä taso ei ihan kohtaa ja pussilakanaksi asti saaminen ei ehkä olisikaan niin helppoa. Joten. Kalastajan pakotettua minut alemyynteihin, kotiutin meille edes tyynyliinat (ja ikeasta ison peilin ja hyllyt työhuoneeseen). 


Pariksi voisi ostaa vaikka joskus jotkut ihanat valkoiset pussilakanat?

Mutta mennäänpä sitten työhuoneeseen, jossa noita kuusia yksi ilta piirtelin.

Nostin seinälle kalastajan joskus vuosia vuosia sitten, aikaan ennen minua, ottaman kuvan. Hän on sen siis filmille ottanut ja itse kuvan alusta asti pimiössä aikaansaanut. Joku kuvassa puhuttelee. Toki siis se, että se on lapin mökiltä otettu ja paikan tunnistaa tämä keltanokkakin. Mutta siinä on jotain, rosoista, aitoa.




ja on sinne niittysiemenien ja uutta kotiin etsivien värikynien viereen yksi saamelaisakkakin eksynyt.



Seuraavaksi työhuoneessa pitäisi suunnitella Kalastajalle taulu. Voitin aikanaan Villa Idurin arvonassa vanhoja kohoja, aiheeseen sopivaa verkkoa on kaapissa, kanvastaulupohja on ostettu... työ pitäisi nyt aloittaa. Ensin kuitenkin vähän vieraita, ihmisiä joita en ole nähnyt yli 4 vuoteen! huh.



2 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Teillä taitaa asua taiteellisesti lahjakasta väkeä!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Oman elämänsä taiteilijoita :)