Sain eilen yllättäen parin tunnin varoitusajalla liput Samppalinnan kesäteatteriin. Tämä oli kyllä melkoinen onnenpotku, sillä olin vasta viikkoa aiemmin sisäistänyt että siellä on pääroolissa Maria Lund ja päättänyt että liput on hankittava (ja unohdin asian tietenkin myös yhtä nopeasti). Kuten joku ehkä muistaakin, en ole koskaan ollut kovinkaan kova fanittaja. Mutta aina välillä tupsahtaa eteen ihmisiä, jotka ovat mielestäni karismaattisia, kiehtovia tai omassa hommassaan lahjakkaita. Jotkut jopa kaikkia näitä kolmea. Mielestäni Maria Lund on juuri tällainen ihminen.
Kuuntelin hänen ensimmäisen levynsä läpikotaisin ja monta kertaa. Toinen levy onkin mennyt ihan ohi korvien, joten olen nyt kuunnellut sitä autossa eilen ja tänään monta kertaa. Nunnia ja konnia suorituksen jälkeen totesin, että jatkossa taidan ajaa myös vähän pidemmän matkan päähän katsomaan musikaaleja joissa hän esiintyy.
No mikä siinä Mariassa kiehtoo. No ensinnäkin, hänhän on melkein kuin naapurin tyttö ja samaa ikäluokkaa kuin minäkin. Hänen äitinsä asui viimeiset vuodet melko lähellä vanhempieni mökkiä ja lapsuuden kesät hän on viettänyt lähes samalla saarella kuin minäkin. En tiedä miten elon päivät itsellä tässä etenee, mutta jos lähtö tulisi nyt, tulisin mieluusti myös haudatuksi Kakskerran hautausmaalle kuten Tamara. En kuitenkaan ole koskaan tavannut Mariaa saati sitten Tamaraakaan. Tästä syystä kuitenkin kiinnitin myöhemmin huomiota siihen, että neito asettautui Suomeen. Ihmettelin tätä kovasti, sillä kielitaidon ja maailmalla elettyjen lapsuusvuosien jälkeen tilanne olisi voinut olla aivan toinenkin. Esiintyjän markkinat tuolla kielitaidolla voisivat olla tuottoisammat myös Itämeren eteläpuolella. Mutta ei, jostain kumman syystä Tamara sai kasvatettua maailmallakin tyttärestään perisuomalaisen.
Sitten tuli tämä ensimmäinen levy. Naisen fiftarihenkisyys teki hänestä vielä kiehtovamman ja hänen äänensähän nyt vain yksinkertaisesti on kaunis. Kaikesta kuuli heti, että tämä on Marian juttu juuri nyt (ja ollut sitä ehkä jo pidempään). Katselin ja lueskelin kaikki silmiini osuneet hänestä tehdyt haastattelut ja nainen vaikutti hyvin tasapainoiselta silloin parikymppisen päälle kasvaneena. Muistan kyllä hänelläkin olleen nuorena näitä rintavaon näyttäviä kuvia lehdissä (jotka muuten pomppasivat heti silmille kun etsin hänestä kuvaa, jonka voin tässä julkaista).
On mielestäni myös hienoa, miten hän on aidosti ylpeä taustastaan ja puhuu kauniisti siitä miten vanhemmat ovat olleet hänen parhaita kouluttajiaan laulun ja esiitymisen saralla. Eihän hän mitään alan kouluja ole käynyt. Maria on ammattimainen esiityjä, joka pitää henkilökohtaisen elämänsä visusti itsellään (ja lapsensa poissa julkisuudesta). Vanhemmat ovat todellakin kasvattaneet hänestä viihdetaiteen ammattilaisen, ei julkisuuden kipeää nuorta naista. Maria on omasta mielestäni kovasti karismaattinen ja vaikuttaa ihmiselle joka tietää mitä tekee. Toisaalta hän vaikuttaa hyvin herkälle. Herkkyydestä kertoo jotain jo sekin ettei hän ole äitinsä kuoleman jälkeen katsonut äidistään yhtään videota saati kuunnellut hänen levyjään.
En tiedä. Jollakin tapaa koen häneen sielunsisaruutta, vaikka en oikeasti tiedä naisesta yhtään mitään. Ja hei, kuunnelkaa ja katsokaa häntä. Ihan kuin tippuisi aikakoneella monta vuosikymmentä ajassa... ...ei taaksepäin, vaan jonnekin parempaan paikkaan.
Kuuntelin hänen ensimmäisen levynsä läpikotaisin ja monta kertaa. Toinen levy onkin mennyt ihan ohi korvien, joten olen nyt kuunnellut sitä autossa eilen ja tänään monta kertaa. Nunnia ja konnia suorituksen jälkeen totesin, että jatkossa taidan ajaa myös vähän pidemmän matkan päähän katsomaan musikaaleja joissa hän esiintyy.
No mikä siinä Mariassa kiehtoo. No ensinnäkin, hänhän on melkein kuin naapurin tyttö ja samaa ikäluokkaa kuin minäkin. Hänen äitinsä asui viimeiset vuodet melko lähellä vanhempieni mökkiä ja lapsuuden kesät hän on viettänyt lähes samalla saarella kuin minäkin. En tiedä miten elon päivät itsellä tässä etenee, mutta jos lähtö tulisi nyt, tulisin mieluusti myös haudatuksi Kakskerran hautausmaalle kuten Tamara. En kuitenkaan ole koskaan tavannut Mariaa saati sitten Tamaraakaan. Tästä syystä kuitenkin kiinnitin myöhemmin huomiota siihen, että neito asettautui Suomeen. Ihmettelin tätä kovasti, sillä kielitaidon ja maailmalla elettyjen lapsuusvuosien jälkeen tilanne olisi voinut olla aivan toinenkin. Esiintyjän markkinat tuolla kielitaidolla voisivat olla tuottoisammat myös Itämeren eteläpuolella. Mutta ei, jostain kumman syystä Tamara sai kasvatettua maailmallakin tyttärestään perisuomalaisen.
Sitten tuli tämä ensimmäinen levy. Naisen fiftarihenkisyys teki hänestä vielä kiehtovamman ja hänen äänensähän nyt vain yksinkertaisesti on kaunis. Kaikesta kuuli heti, että tämä on Marian juttu juuri nyt (ja ollut sitä ehkä jo pidempään). Katselin ja lueskelin kaikki silmiini osuneet hänestä tehdyt haastattelut ja nainen vaikutti hyvin tasapainoiselta silloin parikymppisen päälle kasvaneena. Muistan kyllä hänelläkin olleen nuorena näitä rintavaon näyttäviä kuvia lehdissä (jotka muuten pomppasivat heti silmille kun etsin hänestä kuvaa, jonka voin tässä julkaista).
On mielestäni myös hienoa, miten hän on aidosti ylpeä taustastaan ja puhuu kauniisti siitä miten vanhemmat ovat olleet hänen parhaita kouluttajiaan laulun ja esiitymisen saralla. Eihän hän mitään alan kouluja ole käynyt. Maria on ammattimainen esiityjä, joka pitää henkilökohtaisen elämänsä visusti itsellään (ja lapsensa poissa julkisuudesta). Vanhemmat ovat todellakin kasvattaneet hänestä viihdetaiteen ammattilaisen, ei julkisuuden kipeää nuorta naista. Maria on omasta mielestäni kovasti karismaattinen ja vaikuttaa ihmiselle joka tietää mitä tekee. Toisaalta hän vaikuttaa hyvin herkälle. Herkkyydestä kertoo jotain jo sekin ettei hän ole äitinsä kuoleman jälkeen katsonut äidistään yhtään videota saati kuunnellut hänen levyjään.
En tiedä. Jollakin tapaa koen häneen sielunsisaruutta, vaikka en oikeasti tiedä naisesta yhtään mitään. Ja hei, kuunnelkaa ja katsokaa häntä. Ihan kuin tippuisi aikakoneella monta vuosikymmentä ajassa... ...ei taaksepäin, vaan jonnekin parempaan paikkaan.
Mutta mites ne nunnat ja konnat? Hei aivan huippua. Varsinainen hyvän mielen esitys. Täytyy myöntää että Samppalinnan esitykset eivät olleet kovin hyviä silloin kun siellä jokus kymmenen vuotta sitten aktiivisemmin kävin. Mutta tämä kyllä kolisi. Melkein harmittaa, että sitä esitetään vain yksi kesä. Menkää ihmeessä katsomaan jos vain mahdollista!
2 kommenttia:
Minä tunsin Marian äidin, Tamaran...:)
Voi, miten kiva postaus. Olisin päässyt blogini kautta tutustumaan Samppalinnan kesäteatterin toimintaan, mutta olin samaan aikaan matkoilla, joten ohi meni. Tästäkin kesän ohjelmasta siellä olisi kerrottu ja Tuija Piepponen olisi ollut paikalla. Näitä päällekkäisyyksiä vain sattuu.
Olen Maria Lundin ihailija myös. Ja jo hänen edesmenneen äitinsä ihailija. (Kävin katsomassa Logomossa Tamarasta kertovan musiikkinäytelmän). Hienosti kerroit Mariasta. Hän on lahjakas ja kaunis nainen. Ihanaa, että meillä on estradeilla tällainen tähti. Maria niin kauniisti kertoo perhesuhteistaan ja rakastaa romanialaisia juuriaan.
Kiitos hienosta kirjoituksesta! Tätä oli ilo lukea.
Ihanaa juhannusta sinulle!
Lähetä kommentti