maanantai 2. syyskuuta 2013

Kauheinta on hetki kun ei uskalla vielä haaveilla, vaikka niin kovasti tekisikin jo mieli... ;)

Hohhoijaa, tiedossa vuodatus, pitkästä pitkästä aikaa!!

Kyllä on ärsytyskynnys ollut herkässä viime aikoina. Ja kaiken syy on ihan puhtaasti se, että joutuu vain odottamaan. :) Jännittävää tällainen lainalupausten odottaminen. No keskiviikkona se tuomio tulee. Tänään aamulla minulle oltiin soitettu tuntemattomasta 02-alkuisesta numerosta. Olin aivan varma, että sieltä se pankkineiti soittaa että lainapyyntönne kaatui jo meidän konttorin johtajaan. No ei siellä ollut onneksi pankkineiti... Tälle viikolle olen varanut jo kolme aikaa myös muihin pankkeihin, ja neljäskin pitäisi vielä johonkin väliin sovittaa. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään mitä käytännössä tarkoittaa, että mies on arkipäivät pankkien (ja muidenkin konttorien) ulottumattomissa. Onneksi monet asiat voi nykyään hoitaa virtuaalisesti. Mutta käytännön juokseminen jää minulle. No, ei saa valittaa, ei se niin rankkaa ole.

Mutta pitäkää vielä sormia ja varpaita ristissä meidän puolesta. Vaikka toisaalta eipä se mitään auta. Pankin mielestä maksukykyä joko on tai sitä ei ole, panteista kun lainamme ei tule jäämään kiinni, vaan nimenomaan oletetusta maksukyvystä, jos jostain. Eikä siinä sitten auta itkeä, näin sen näinä talousaikoina pitää mennä. Ei tässä nyt mitään riskilainaa olla ottamassa, vaan sellaista minkä kanssa pystytään oikeasti elämään.

Eikä tuo lainan saanti vielä mikään takuu kaupoista ole. Kävimme nimittäin talolla ja meillä on myyjän kanssa toistaiseksi hieman eri näkemys siitä millainen kuntokartoitus taloon tarvitaan. En viitsi tässä alkaa tuntemattomien ihmisten toimintaa sen enempää arvioimaan, mutta kyllä suu loksahti auki kun rakennusmies väittää ettei talossa ole valesokkelia, vaikka rakennuspiirustukset ihan toista väittää. Ei kovin suurta luottamusta herättänyt tämä... (vaikka ei meitä haittaisi jos tuo tuhoon tuomittu rakenne talosta puuttuisi! Voihan olla että muutoksia on tehty piirustusten jälkeen ja toivottavasti onkin!) No, rakenteiden avaamisesta löysimme kuitenkin yhteisymmärryksen ja lisäyhteisymmärrystä aletaan hieromaan jos lainapäätös on positiivinen. Mitä sitä turhaa vääntämään, väännetään vasta jos on syytä. Vähän tuntuu että tässä oli välittäjä mokannut, kun ei ollut ilmoittanut kaikille osapuolille mistä tapaamisessa on kyse. Kyllä mua henkilökohtaisesti ärsyttäisi neuvotella ihmisten kanssa, joilla ei ole lainalupausta (koitimme siirtää tapaamista). Luottamusta ei kyllä herättänyt sekään että välittäjä väittää ettei hän saa astma oireita, vaikka yleensä hometaloissa saa... kröhöm... anteeksi mitä!!! Missä maailmassa nyt mahdetaan elää. Mistä lähtien järkevä ostaja on oikeasti luottanut mitä myyjä tai välittävä sanoo? Tuskin kukaan myy hometaloa tarkoituksella, kyllä ne aina on piilossa ne ongelmat... eikä niitä ilman kaivamista löydä.

Joten jos yhteisymmärrystä rakenteiden avaamisesta ja tutkimuksista ei löydy, jää talo kyllä meiltä ostamatta. Hassua että nykyaikana mitään muuta myyjä voi edes olettaa. Tuskin hän saa kellekkään taloa myytyä vain sillä uskottelulla, että kyllä tämä on kunnossa, kun on aina ennenkin ollut (ilman että mitään on oikeasti tutkittu). Tai toinen vaihtoehto on allekirjoitettu paperi siitä, että he väittävät kaiken olevan kunnossa ja ottavat täyden korjausvastuun, jos jotain ilmenee seuraavien 5 vuoden aikana. Tuskin he sitäkään haluavat, vaikka toisaalta 5 vuoden vastuu myyjillä on joka tapauksessa (mutta ihmisiin ei voi lähtökohtaisesti luottaa, se on huomattu näillä vuosimetreillä). Yleensä se vastuu tarkoittaa (tai toteutuu) hinnanalennuksena, mutta meillä vaatimus olisi että he korjaisivat ongelman omasta pussistaan (koska osaavat sen tehdä). Tiedä häntä, tavallaan toivon että pääsisin tähän vääntöön (tai siis sivistyneeseen neuvotteluun). Sillä kyllä me se talo edelleen halutaan, paljon halutaankin! Ja rehellisesti sanottuna jopa uskotaan sen olevan myös terve. Kaikki mahdollisuudet siihen talon sijainnin suhteen ovat, kalliot viettävät selvästi talolta pois päin ja monta ajalle tyypillistä virhettä on selvästi jätetty tekemättä joko sattumalta tai tietoisesti! Saattaa hyvin että tuosta valesokelistakin on luovuttu viimehetkellä. Mutta antiuskovaisena ihmisenä en ajatellut tässäkään asiassa heittäytyä pelkästään uskon varaan. :) Parempi pitää järki kädessä! Kyllä minulla on sellainen kutina, että löydämme myyjien kanssa yhteisymmärryksen sitten kun meillä on varmuus että pystymme heiltä talon oikeasti ostamaan. Hyviltä tyypeiltä he oikeasti vaikuttavat!

Summasummarum...

Jotenkin viime viikolla sain kohdata aika paljon jonkin sortin vähättelyä, ensin pankissa - oletteko ajatelleet asian loppuun asti ja sitten asunnolla - tiedättekö oikeasti mistä puhutte. Vaikka kummassakin olimme enemmän kuin tietoisia siitä mitä olemme tekemässä ja muilla tuntui olevan hyvin vähän ymmärrystä meidän ajatuksistamme (tai kyvystämme ajatella).  En tiedä mistä ne "vähättelyn" tunteet tulivat, mutta ne tulivat ja näitä onkin sitten kiva availla psykoterapeutin kanssa auki ajallaan. ;) En selvästi ole vielä niin kypsä, että kestäisin omien ajatusteni kyseenalaistamista, mikä on aika tärkeä huomio! Kyllähän siihen pitää olla valmis että toiset kyseenalaistaa omia ajatuksia, kyseenalaistanhan minäkin esim. myyjien kuvitelmat talon terveydestä jne. Ihan normaaliahan se on, että kyseenalaistetaan... ainahan minä olen siihen kannustanut kaikkia muitakin!

Mutta no, valoa kohti ja pieniä väärinymmärryksiähän nämä kaikki, henkilökemioiden puutetta. Rakas mieheni niin kauniisti minulle asian esitti, että ihmiset vain ajattelevat eri tavalla ja välillä ei vain ymmärretä toisiamme. Kaikella on kuitenkin tapana selvitä aikanaan ja uskon että niin tässäkin tapauksessa. Ärsyttävän tasapainoista! :D Mutta harvinaisen totta!

No, onneksi on ryhmäliikuntatunnit...

Ja onneksi elämä jatkuu on lopputulos mikä tahansa!

Kauheinta on hetki kun ei uskalla vielä haaveilla, vaikka niin kovasti tekisikin jo mieli... ;)

Mielelläni kyllä kuulisin, jos joku on joskus tehnyt ONNISTUNEET talokaupat terveestä 70-luvun omakotitalosta! :)

4 kommenttia:

petrabar kirjoitti...

hyvä että käytte muissakin pankeissa, oman kokemuksen mukaan on hurjia eroja tarjouksissa.

eikä kannata liian nöyränä olla liikenteessä, toki pankitkaan eivät voi taipua mihin tahansa, vaikka tämän hetken korkotasolla kuka tahansa voisi lyhentää isoakin lainaa helposti. mutta muut tahot hiillostaa myös pankkeja, ei kannata ottaa henkilökohtaisesti ratkaisuja. varmasti saatte lainan jostain!

tsemppiä odotteluun! asiat järjestyy <3

Saariston kasvatti kirjoitti...

Kiitos! Mukavaa että sanoit noin. Uskon että näin se juuri menee, ja rehellisesti sanottuna saisimme täysin elinkelpoisen asunnon pienemmälläkin lainalla. Olemme ensiasunnon ostajiksi ostamassa aika isoa asuntoa, mutta tässä iässä emme näe enää mitään järkeä ostaa väliaikaista asuntoa vaan oikeasti pidemmän ajan asuntoa kerralla.

Kysehän onkin nimenomaan niistä 6% koroista, joiden mukaan niitä maksukykyarvioita tehdään, niiden mukaan meidän tämän hetken tulot olisivat nippanappa maksukykyisiä (2/3 jäisi elämiseen). Eikä näille laskumääräyksille voi mitään, vaikka olisi kuinka valmis lyhentämään nopeammassa ajassa mikä vähimmäismäärä.

Mutta jos lainaa ei heru, niin sitten vain maltillisempia uusia suunnitelmia karvaiden kyynelien läpi. :D Ei vais. Ei tässä montaa päivää tarvitse enää miettiä. Vähän olen nimittäin sitä mieltä että jos kotipankki ei myönnä lainaa (kun näkee kuitenkin rahaliikenteemme pitkältä aikaväliltä), ei sitä silloin välttämättä kannata muualtakaan ottaa vaikka saisi. Vaikka toisaalta alan olla melko vakuuttunut, että vaihdan pankkia saamme lainan tai emme. :D Sen verran paremmalta tuntuu palvelu kaikkialla muualla. Ja jos saamme lainan kotipankista, saamme sen luultavasti muualtakin. :)

Ei voi kuin odottaa!

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Peukut ja isovarpaat täällä pystyssä....:)

Jovelan Johanna kirjoitti...

Olen samaa mieltä kuin Petrabar, hyvä kun kilpailutatte ja ei, ei kannata olla liian nöyrä. Pankit elävät lainanottajilla. Olisi vaikeaa kuvitella, että ette saisi mistään tarvittavaa lainaa. Käteen jäävä määränne luulisi olevan riittävä tällaisenaankin ja vakuudetkin ovat olemassa.

Itse kilpailutin lainat kolmisen vuotta sitten kun ostimme sen edellisen kotimme ja voin kertoa, että se oma pankki ei välttämättä ole se paras. Hylkäsin huoleti 30 vuoden pankkiasiakkuuden ja vaihdoin pankkia.

Lähisellä ystävälläni kävi jopa niin, että oma pankki ei antanut lainaa, mutta saman pankin toinen konttori antoi ppresiis saman lainan, joten älkää missään tapauksessa antako periksi ihan helpolla.

Tsemppiä!