sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Taas tuli kesä talven keskelle


Kuinka pihalla ihminen voi olla? Ulkona ei ole lunta, mutta olin äsken hiihtokisoissa. Jalat liikkuivat eteenpäin, mutta pää ei pysynyt perässä. Niin utopistinen olo, ihan kuin sadussa. Kroppa ja pää ei tunnu olevan enää yhteydessä toisiinsa. Ihan kuin en koskaan olisi mitään normaalia elämää elänytkään. Pitäisi ommella kesätoppi, jotta olisi jotain motivaattoria huomenna oppilaille näyttää... Mutta tuntuu utopistiselta että minulla olisi edes työpaikkaa, tai että joskus olisi kesä, tuntuu että olisin ollut ikuisuuden pois ja koko kulunut talvi olisi vain unta. Miten viikko voi tuntua välillä käsittämättömän lyhyelle ja välillä käsittämättömän pitkälle ajalle? Ja miksi tuntuu että kaikkien muiden päät on aina ihan järjestyksessä?









Ulkona oli kyllä ihanan lämmintä. Kaukana on ne kireät pakkaset jolloin viimeksi olen aktiivisesti ulkona aikaa viettänyt. Ja kuinka ihanaa on yleensä päästä ulos ja liikkumaan. Erittäin. Ei yhtään tautia tälle talvelle enää kiitos. Kunnon kohottaminen tautia edeltävälle tasolle on tässä seuraava tavoite, en viitsi edes tarkistaa kuinka paljon nestettä on tämän makaamisen aikana kroppaan taas kertynyt, olo ainakin on turvonnut. :( 

No tästä uuteen nousuun nyt vain sitten. Kyllä se pää onneksi tämän päivän aikana on vähän selkiytynytkin, sain jopa ommeltua tarvittavan vaatteen lähes valmiiksi. Ihanaa olla taas oma itsensä. HUH!


2 kommenttia:

Seijastiina kirjoitti...

Hyvää helmikuuta.
On kivan lämmin ilma eilen, saa nähdä onko nyt liukasta, pitäs töihin vaeltaa kohta puoleen.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Nyt näyttää satavan taas lunta! Päättäisi nyt... :)