maanantai 3. helmikuuta 2014

Vaiherikas flunssa

Ei sitä ehtinyt kuin hetkeksi mielestään turhat murheet heittää, kun eteen iski uusi joka talvinen murheenkryyni. Viattomana se alkoi, pientä nuhaa ja vähän nuutunutta oloa. Sitä kesti viikon verran. Sitten pamahti kuume ja keuhkoputkentulehdus. Ensimmäistä kertaa lääkehöyryjä ja lisähappea päivystyksessä. On se jännä miten sanonta "happi loppuu, heikottaa" todella pitää paikkansa. Päälle kunnon kuumerhorkka. Nam. Siinä sitä toivoi että voi kun tuo kaikki tuo sitkeästi keuhkoissa oleva lima lähtisi liikkelle... tänään olen toivonut, että voi kun se lima olisikin pysynyt paikallaan. Ensin meinaa tukehtua hapenpuutteeseen ja sitten limaan. Willit viikot! Sairaslomaa jäljellä enää yksi päivä. Eipä taida riittää ei.

Näissä olotiloissa tulin melko vakuuttuneeksi, että tahdon puhdistaa tämän sairaaksi äityneen kehoni. Innoittajana toimi mikäs muukaan kuin kunnon dokkari: http://areena.yle.fi/tv/2108960. Tällä hetkellä motivaatiota riittäisi, terveenä voi mieli olla toki taas toinen. Mielenkiintoa on paastoa kohtaan ollut ennenkin, jotenkin olen sen vain aina sivuuttanut. Enkä ilman tukea toki usko kykenevänikään viikkojen paastoon, mutta olisikohan parista päivästä jo jotain apua?

Toistaiseksi mennään kuitenkin näillä:


Ja se avantouinti. Ensitalvena se lienee syytä aloittaa hieman aikaisemmin? :D

Ei auta itkut markkinoilla, podettava tämä nyt on... 

Sairaspäivien leffamaratoonistani nostain toistaiseksi esiin yhden elokuvan: Skin. Olen liian väsynyt kuvailemaan juonenkäänteitä, mutta joko elokuva oli hyvä tai sitten olin vain sopivasti sillä päällä että se tuntui hyvälle. Tuolta voi lukea lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Skin_(2008_film) ja netflixstä löytyy.



Toivottavasti ruudun silläpuolen on pysytty terveinä!

8 kommenttia:

Lady of The Mess kirjoitti...

Ei olla pysytty - terveinä nimittäin. Kyllä se flunssan vihulainen iski tännekin pari viikkoa sitten. Ensin kuumeella ja nyt ilman. Eikä työpaikan koneellinen ilmastointi ollenkaan paranna tätä tautia. Välillä luulen, että nyt se sitten lähti - mutta ei, sinnikäs pirulainen palaa aina vaan.
No, odotellaan aurinkoa - kyllä se sitten pelästyy.
Paranemisia sinnekin!

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Pikaista paranemista!!! Ei ole mukava sairastaa. Uskallankohan sanoa tämän...no otan riskin...minuun ei flunssat yleensä tartu..:)

Anonyymi kirjoitti...

Katsoin myös tuon paastodokumentin, ihan sikakiinnostava. Pitäiskö kokeilla?

Maija

petrabar kirjoitti...

Tutulta kuulostaa... tyvärr.

Mulla alko tämä keuhkotauti viikko ennen joulua ja jatkuu edelleen! Tällä viikolla lisäbonuksena tuli vuotava nokka, jolta olin siis tähän mennessä välttynyt.

Keuhkoihin ottaa edelleen ja yskä vaan jatkuu...

Krya på dig!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Uh, kiitos tsempeistä! Ja toivottavasti jo sairastuneet ovat parantuneet ja terveinä pysyneet pysyneet terveinä. Ja petrabar... ei kuulosta hyvälle. Mullahan kävi noin myös pari vuotta putkeen, sitten sain astmalääkkeet joita piti hönkiä aina kun tuli flunssa... olisikohan niistä apua. Sanoivat myös silloin, että elinympäristön muutos (muutto) altistaa keuhkot moiselle oireilulle flunssan jälkeen. Keholla kestää tottua uuteen ilmastoon... ja siis oikeasti, kuulema ihan näin 100 - 200km etäisyydelläkin on väliä. Kuulosti ihan hölmölle... mutta jos sinäkin sait heti ensimmäisenä talvena moisen keuhkotaudin, alan uskomaan tähän teoriaan...

Minun teki mieli tänään itkeä, 7 päivää sairaslomaa takana eikä suurtakaan edistystä tuntunut tapahtuneen. No, illalla aloin vihdoin tuntemaan itseni lähes normaaliksi. Kello lähenee puoltayötä ja olen vielä hereillä. Muina iltoina olen nukahtanut tasaisesti yhdeksän kymmenen aikoihin huolimatta siitä olenko nukkunut koko päivän vai en. Joku osuus saattoi toki olla energiajuomassa jonka nautin päivällä. Meni siis hermo yli viikon jatkuneeseen voimattomuuteen ja tartuin viimeiseen oljenkorteen. Noh... toimii... jälkijunassa.

Ja jotta tämä pieni noste mielialassa ei olisi liian kauaskantoinen, kerrottakoon että sain sitten antibioottikuurista hiivatulehduksen! Sisäinen "paranna itsesi mahdollisimman usein luonnollisesi" -ääneni vaimeni siinä vaiheessa kun luin netistä "laita piimää tai jogurttia emättimeen" ja muita varmasti ehkä toimiviakin luonnollisia vinkkejä. Määh... ihmiset ovat peruslaiskoja luonteeltaan, siksipä kai lääketeollisuus kukoistaa. Miksi nähdä vaivaa, jos yhdellä pillerillä saa hoidettua vaivan pois... niin miksipä miksi?

Jostain syystä alan olemaan päivä päivältä skeptisempi länsimaista lääketiedettä kohtaan. En siksi että en pitäisi monia lääkkeitä hyvinä ja tarpeellisina, tai että en kannattaisi rokotuksia (kannatan, todellakin kannatan!), vaan siksi että monesti olisi ehkä parempi hoitaa itse oireen syy kuin oire.

Käännän siis katseeni taas sinne paaston suuntaan ja Maija, kyllä, todellakin haluisin kokeilla. Mielellään vielä jossain täysihoitolaparantolassa alppimaisemissa! :)

Mutta huomenna käyn ostamassa hiivatin hiivalääkkeen. Ihan tarpeeksi olen kärsinyt jo... voimat ei riitä nyt mihinkään luomuiluun... ärsh.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Uh, kiitos tsempeistä! Ja toivottavasti jo sairastuneet ovat parantuneet ja terveinä pysyneet pysyneet terveinä. Ja petrabar... ei kuulosta hyvälle. Mullahan kävi noin myös pari vuotta putkeen, sitten sain astmalääkkeet joita piti hönkiä aina kun tuli flunssa... olisikohan niistä apua. Sanoivat myös silloin, että elinympäristön muutos (muutto) altistaa keuhkot moiselle oireilulle flunssan jälkeen. Keholla kestää tottua uuteen ilmastoon... ja siis oikeasti, kuulema ihan näin 100 - 200km etäisyydelläkin on väliä. Kuulosti ihan hölmölle... mutta jos sinäkin sait heti ensimmäisenä talvena moisen keuhkotaudin, alan uskomaan tähän teoriaan...

Minun teki mieli tänään itkeä, 7 päivää sairaslomaa takana eikä suurtakaan edistystä tuntunut tapahtuneen. No, illalla aloin vihdoin tuntemaan itseni lähes normaaliksi. Kello lähenee puoltayötä ja olen vielä hereillä. Muina iltoina olen nukahtanut tasaisesti yhdeksän kymmenen aikoihin huolimatta siitä olenko nukkunut koko päivän vai en. Joku osuus saattoi toki olla energiajuomassa jonka nautin päivällä. Meni siis hermo yli viikon jatkuneeseen voimattomuuteen ja tartuin viimeiseen oljenkorteen. Noh... toimii... jälkijunassa.

Ja jotta tämä pieni noste mielialassa ei olisi liian kauaskantoinen, kerrottakoon että sain sitten antibioottikuurista hiivatulehduksen! Sisäinen "paranna itsesi mahdollisimman usein luonnollisesi" -ääneni vaimeni siinä vaiheessa kun luin netistä "laita piimää tai jogurttia emättimeen" ja muita varmasti ehkä toimiviakin luonnollisia vinkkejä. Määh... ihmiset ovat peruslaiskoja luonteeltaan, siksipä kai lääketeollisuus kukoistaa. Miksi nähdä vaivaa, jos yhdellä pillerillä saa hoidettua vaivan pois... niin miksipä miksi?

Jostain syystä alan olemaan päivä päivältä skeptisempi länsimaista lääketiedettä kohtaan. En siksi että en pitäisi monia lääkkeitä hyvinä ja tarpeellisina, tai että en kannattaisi rokotuksia (kannatan, todellakin kannatan!), vaan siksi että monesti olisi ehkä parempi hoitaa itse oireen syy kuin oire.

Käännän siis katseeni taas sinne paaston suuntaan ja Maija, kyllä, todellakin haluisin kokeilla. Mielellään vielä jossain täysihoitolaparantolassa alppimaisemissa! :)

Mutta huomenna käyn ostamassa hiivatin hiivalääkkeen. Ihan tarpeeksi olen kärsinyt jo... voimat ei riitä nyt mihinkään luomuiluun... ärsh.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Uh, kiitos tsempeistä! Ja toivottavasti jo sairastuneet ovat parantuneet ja terveinä pysyneet pysyneet terveinä. Ja petrabar... ei kuulosta hyvälle. Mullahan kävi noin myös pari vuotta putkeen, sitten sain astmalääkkeet joita piti hönkiä aina kun tuli flunssa... olisikohan niistä apua. Sanoivat myös silloin, että elinympäristön muutos (muutto) altistaa keuhkot moiselle oireilulle flunssan jälkeen. Keholla kestää tottua uuteen ilmastoon... ja siis oikeasti, kuulema ihan näin 100 - 200km etäisyydelläkin on väliä. Kuulosti ihan hölmölle... mutta jos sinäkin sait heti ensimmäisenä talvena moisen keuhkotaudin, alan uskomaan tähän teoriaan...

Minun teki mieli tänään itkeä, 7 päivää sairaslomaa takana eikä suurtakaan edistystä tuntunut tapahtuneen. No, illalla aloin vihdoin tuntemaan itseni lähes normaaliksi. Kello lähenee puoltayötä ja olen vielä hereillä. Muina iltoina olen nukahtanut tasaisesti yhdeksän kymmenen aikoihin huolimatta siitä olenko nukkunut koko päivän vai en. Joku osuus saattoi toki olla energiajuomassa jonka nautin päivällä. Meni siis hermo yli viikon jatkuneeseen voimattomuuteen ja tartuin viimeiseen oljenkorteen. Noh... toimii... jälkijunassa.

Ja jotta tämä pieni noste mielialassa ei olisi liian kauaskantoinen, kerrottakoon että sain sitten antibioottikuurista hiivatulehduksen! Sisäinen "paranna itsesi mahdollisimman usein luonnollisesi" -ääneni vaimeni siinä vaiheessa kun luin netistä "laita piimää tai jogurttia emättimeen" ja muita varmasti ehkä toimiviakin luonnollisia vinkkejä. Määh... ihmiset ovat peruslaiskoja luonteeltaan, siksipä kai lääketeollisuus kukoistaa. Miksi nähdä vaivaa, jos yhdellä pillerillä saa hoidettua vaivan pois... niin miksipä miksi?

Jostain syystä alan olemaan päivä päivältä skeptisempi länsimaista lääketiedettä kohtaan. En siksi että en pitäisi monia lääkkeitä hyvinä ja tarpeellisina, tai että en kannattaisi rokotuksia (kannatan, todellakin kannatan!), vaan siksi että monesti olisi ehkä parempi hoitaa itse oireen syy kuin oire.

Käännän siis katseeni taas sinne paaston suuntaan ja Maija, kyllä, todellakin haluisin kokeilla. Mielellään vielä jossain täysihoitolaparantolassa alppimaisemissa! :)

Mutta huomenna käyn ostamassa hiivatin hiivalääkkeen. Ihan tarpeeksi olen kärsinyt jo... voimat ei riitä nyt mihinkään luomuiluun... ärsh.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Katsos, oikein tripalana! No tuli ainakin selväksi ;D