torstai 6. joulukuuta 2012

Kapinasielu

Vai mitä muuta voi sanoa ihmisestä, joka käytti suuren osan Suomen itsenäisyyspäivästä kirjottaen populaarista artikkelia siitä, miten suomalaiset nationalismin aatteessaan suomalaistivat myös niitä jotka eivät halunneet suomalaistua. ;)


Laiskana ja fiksuna opiskelijana kirjoitan harjoitusartikkelin samasta aiheesta josta pidin keväällä esitelmän. Ajattelin että äkkiäkös tuon ranskalaisviivaston tuosta 8 sivun popularistiseksi artikkeliksi väännän... mutta eihän se nyt ihan niin sutjakasti käynytkään. Rivien välistä on ehtinyt tässä ajassa unohtumaan melkoisesti tietoa. :) Kyllä siinä päivällä koneen vieressä istuessa taas muisti, ettei oikeasti enää jaksaisi opiskella. Joka ikinen itsenäisyyspäivä tämä sama juttu, aina on joku deadline tulossa ja kouluhommia väännetään. Tasaisen tappavaan tahtiin aina vuodesta 2001. JEE! No, on siinä ehkä ollut välissä ihan opiskelemattomiakin vuosia, mutta ne ovat jo painuneet unholaan. Ja samaan aikaan linnassakin tanssahtelevat patut jaksavat puhua opiskeluaikojen lyhentämisestä. Kyllä, kannatan. En suoranaisesti ymmärrä miten voi olla mahdollista että yhä vain joudun opiskelemaan jotta olisin tarpeeksi pätevä paperilla hommaan jota haluan tehdä. Voihan koulutusyhteiskunta sentään. Ei sillä, ketään muuta en voi tästä pyhäpäivän työpainotteisuudesta syyttää muuta kuin itseäni. Itsepä olen hullu ottanut vielä yhden ylimääräisen aineen listani jatkoksi. Kyllä minä vielä joskus itseäni taputan, hyvä tyttö! Tällä hetkellä tekee lähinnä mieli hakata päätä seinään, ihme pässi. :)


Onneksi ystäväni kuitenkin ulkoiluttivat minua pölyisten kirjakasojeni keskeltä. Toinen aamulla ulkolenkin merkeissä ja toinen illalla linnanjuhlatuijottelun ja joulutorttujen merkeissä. Jotten latistaisi yleistä tunnelmaa, jätänpä kertomatta mielipiteeni linnanjuhlista nykymuodossaan. ;) Koko itsenäisyyttä voitaisiin muutenkin jo juhlia jollakin muillakin tavoilla kuin näillä samoilla 95 vuotta voimassa olleilla rutiineilla? Maailma kulkee eteenpäin kuomaset. Eikö kuljekin? En todellakaan tarkoita, etteikö itsenäisyyden Suomelle tehneitä ihmisiä tulisi muistaa, toki, sitä ei tule koskaan unohtaa (kävin itsekin tänään sukulaiseni sankarihaudalla viemässä kynttilän). Mutta tärkeää olisi korostaa myös sitä, mitä me suomalaiset olemme nyt. Nostattaa kokonaisvaltaisemmin itsekunnioitustamme ja ylpeyttämme maastamme ja itsestämme. Onhan suomalaiset keskimäärin aika upeaa ja aikaansaavaa kansaa. Ja maantieteellisesti maammehan on mitä mahtavin ja kiehtovin, vaikka vuoret ja trooppinen ilmasti nyt ehkä puuttuvatkin!


Joku unohti myös kertoa että joulu on oikeasti ihan kohta. Miten tässä näin pääsi käymään? Kortit on tekemättä ja vain ihmeen kaupalla ehdin sellaiset ennen keskiviikkoa väsätä. Lahjoistakin olen aloittanut vasta yhtä, senkin eilen tämän karun havainnon tehtyäni. Mutta no, samakos tuo nyt. Voihan ne kortit jäädä tekemättä ja lahjojakaan ei ole ihan pakko antaa (on, koska haluan niitä itsekin, niin lapsellinen minä olen). Mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä saa aikaiseksi jos laittaa hösseliksi, eihän lähestyvät pari tenttiä ja tämä artikkeli nyt ole kuin hidastuksia.

Sen vielä kerron, ettei kummityttöni tule kyllä tätiään yhtään paremmaksi. Kirkkain silmin tölväisi "eiköhän sun olisi jo aika lähteä". :D Mahtava tyttö! Nyt lähdenkin tästä untenmaille.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siun blogia oli kivaa lukea ennen. Miun makuun nykyään liian kärkevää tekstiä mistä tulee sellanen ajatus että kaikki maailman asiat ja ihmiset on sinua vastaan. Vähän niinkun sinun pitäisi joka asiasta valittaa ja ottaa kantaa kaikkiin asioihin. En mie pahalla sano. Hyvähän se on että ottaa kantaa, mutta näistä jää paha maku suuhun. Joka päivä tai kerta jostain valitusta. Ja olet vielä tavallaan siitä ylpeä.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Asiallinen kommentti! Todellakin. Mutta välillä maailma tuntuu sille, että kaikki asiat ja ihmiset olisivat minua vastaan. Olen todella tyytymätön esimerkiksi opintoihini tällä hetkellä, joka on aika suuri osa elämästäni. On turhauttavaa kun asialle ei oikeastaan voi tehdä mitään, sitä pitää vain kestää. On oikeasti todella raskasta kuluttaa aikaansa johonkin mistä ei koe olevan itselle mitään hyötyä. Olen itsekin huomannut tämä negatiivisen vireen itsessäni joka on saavuttanut melko mittavat mittasuhteet tässä syksyn aikana, ja tässä jos missä hyvä hetki tarttua siihen,myös tääll blogin puolella. Sillä arkielämässäni olen siihen kyllä jo tarttunutkin, mutta en halua niistä täällä blogimaailmassa sen enempää kertoa.

Mutta kyllä, on aika tatsoa maailmaa taas siltä positiiviselta kantilta. Siitäkin huolimatta että olen aidosti väsynyt, lamaantunut ja yhteiskuntaan yleisesti pettynyt. Toiset kokevat maailmantuskan kevyemmin kuin toiset, omaavat kyvyt käsitellä näitä asioita. Me kaikki emme. En toki halua kenellekkään tulevan paha mieli tekstejäni lukiessa. Mutta en voi sille mitään, että koen tärkeäksi puhua ääneen myös epäkohdista. Se että ei näe missään mitään positiivista onkin sitten TODELLA huono juttu.

Jotta korvan taakse meni, kiitos ihana anonyymi kun sanoin ääneen sen, mitä varmasti moni on ajatellut! Voin rehellisesti sanoa, että vaikka näennäisesti olen ylpeä siitä mitä olen, en useinkaan ole ylpeä siitä mitä ajattelen tai teen.

Saariston kasvatti kirjoitti...

P.S. Katsokaapas A-studio stream, joka tuli telkkarista perjantaina. En ole ihan ainoa ihminen maailmassa joka on sitä mieltä, että itsenäisyyspäivän vietossa mättää jokin! ;)