tiistai 4. joulukuuta 2012

T.U.R.H.A.U.T.T.A.A

= Tuskaisen Uhrin Raivon Haistatus Auttaville Urpoille Tietämättömille Toopeille Aasien Aaseille.

Voimakasta höyryjen töräyttelyä luvassa.

Pahoittelen myös kirjoitusvirheiden ehkä normaaliakin tiheämpää esiintyvyyttä...

Niin sitä taas mentiin maanantaina erääseen paikkaan. Asia selvästi puhelimessa sovittu ja kerrottu mitä asia koskee. Ei enää selvemmin olisi voinut asiaa kysyä ja tarkistaa. Ajelin intoa pihkuen puolisen tuntia kohteeseen ajatuksenani, jes nyt asia menee vihdoin taas eteenpäin, toiveikkaana, innostuneena, positiivisena. No mitä tapahtuu kun minut pyydetään huoneeseen ja kysytään milläs asialla tulit? Kerroin asiani, pitkä hiljaisuus, jonka jälkeen sanotaan hyvin hämmästyneellä äänellä että tässä on nyt käynyt joku virhe. Tiedättekö sen tunteen kun valtava pettymys puhaltaa lävitsesi ja tuntuu ettet enää vain jaksa nousta. Kyse ei oikeasti ollut elämästä ja kuolemasta, mutta sillä hetkellä nuo sanat iskivät vasten kasvoja niin kovalla vauhdilla etten ole vieläkään toipunut.

Miten niin väärässä paikassa. TAAS. Mikä ihme nykyajan asiakaspalvelijoita vaivaa, kun a) ei osata laittaa lähetteitä oikeaan paikkaan, b) juoksutetaan ihmisiä turhilla ihmisillä ennen kuin voidaan ohjata heidät sinne minne kuuluu ja c) miten on niin &€%&"#&&#% vaikeaa tietää ajanvaraajalla mihin kelläkin ihmisellä on pätevyys tai mitä työtä he tekevät. Jos en olisi ollut niin totaalisesti lamaantunut olisin varmasti alkanut jo riehumaan. Kuinkakohan mones kerta tämä oli tämän syksyn aikana kun olin joko väärällä ihmisellä, ohjattuna totaaliseen väärään paikkaan tai muuten vain on tapahtunut "inhimillinen erehdys". Anteeksi voimasanat, mutta €%#€& ihan oikeesti. Eikö tässä maassa enää kenenkään tarvitse tehdä mitään oikein. Kaikki saa mokailla ihan miten huvittaa ja se on inhimillinen erehdys. Ei kuulkaa naurata enää tässä vaiheessa. Ei jaksaisi juosta ja sumplia omia menojaan sen takia että muut urpot eivät keskity työhönsä. Oon niin saakelin kyllästynyt tähän hyvinvointiyhteiskuntaan missä mikään palvelu ei toimi. Ja sen pitäisi lohduttaa, etteivät he laskuta tästä käynnistä. Ihan kuin maksaisin siitä, että minut ohjataan jatkuvasti vääriin paikkoihin väärille ihmisille. Rehellisesti sanottuna en voi kovinkaan hyvin, kiitosta vain näille mahtaville palveluille joista olen veroa maksanut. En yhtään ihmettele että moni nuori uupuu, masentuu eikä vain enää jaksa. Uskon vakaasti, että tämä yhteiskuntarakenne oikein ruokkii syrjäytymistä. Ymmärrän heitä niin hyvin, että jo melkein pelottaa. Tekee itsekin välillä mieli heittää hanskat tiskiin ja sanoa soronnoo koko paskalle. Harmi etten ihan niin eräjorma ole että ihan tuolla luonnon armoillakaan pärjäisin. Joten kai tässä kapitalismi paskassa sitten pitää pyöriä missä rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy, hyvinvoivat voivat hyvin ja huonosti voivat melko pysyvästi huonosti.

Jos näinkin pirteästi viikkonsa aloittaa, voin kertoa että seuraava päivä ei luultavasti tuo tielleen paljoa parempaa. Ei varsinkaan silloin, jos se sisältää paljon lähiopetusta. Ei jessus. Itse päivässä ei sinänsä mitään, samaa perus (mitä vittua mä teen täällä) kauraa kuin ennenkin, mutta ne asiat joita kuulin:

a) lukujärjestykset saapuvat opettajien kierrokselta 15.12, vasta tämän jälkeen voimme julkaista ensi vuoden lukujärjestykset (eli suomeksi taas joskus loppiaisena). Joo opiskelijalla ei saa olla elämää, opiskelija ei ollenkaan joudu tekemään töitä että saisi vietyä nämä saamarin paskat opintonsa loppuun. Ja mikä helvetti siinä on, että opettajat saa päättää koska heitä huvittaa pitää tunteja ja koska ei. Opiskelijat saa juosta jonkun hemmetin allekirjoituksen takia johonkin hemmetin harjoittelulomakkeeseen vaikka maailman ääristä just vaan sen takia, että Raumalla nyt on vain tapana olla vittumaisia ja kyykyttää.

b) kyykyttämisestä puheenollen kuulin, että ihmiset eivät olleet päässeet tentistä läpi sen takia, että vastaukset eivät ole olleet opettajan mielestä tarpeeksi tieteellisiä. Vastauksissa ei ole ollut tarpeeksi sivistyssanoja. Hei ihan oikeesti. Niillä sivistyssanoillahan pärjää nykyajan peruskoulussa toooosi pitkälle.

c) eräs laitoksemme maikka jossain naistenlehdessä just kehui että hänen työnsä koostuu pääosin gradujen ohjauksista tällä hetkellä. Miten ihminen edes kehtaa. Hän ei suuremmin ilmeisesti ohjaa tällä hetkellä mitään ryhmää, koska hänen ryhmästään on heikon ohjauksen takia lähtenyt pois oikeastaan kaikki. Alan olemaan vakaasti sitä mieltä että professorit ja mitkä lie ovat yksi maailman turhin ammattiryhmä. Suurin osa heistä keksii kokoajan pyörää uudelleen, mutta vain määrittelevät sitä uusilla hienoilla sivistyssanoilla, eivätkä pääse koko urallaan yhtään eteenpäin. Jos jotain opiskelujeni aikana olen alkanut vihaamaan, niin kaikkea mikä liittyy vähänkään akateemisuuteen tai ihmisiin jotka kuvittelevat olevansa oikeasti jotenkin fiksumpia vain sen takia että ovat yliopistossa opiskelleita tai siellä töissä. Ei paljon hienot ajatusrakennelma siinä opiskelijoitakaan lohduta, jos opiskelija huomaa ettei noilla ihmisillä ole nuo arkiset elämän taidot nyt ihan hanskassa. Ei siinä paljoa jaksa kunnioittaa, jos tuntuu että Piip pyyhkimiseenkin tarvitaan apua. Kyllä se mahtava akateeminen ajattelu varmasti estääkin sen muun normaalin aivotoiminnan. **Ja siis jokainenhan on ihmisenä kuitenkin hieno juuri sellaisena kuin on, en väitä sitä. Mutta edelleen vähän peräänkuulutan, että käytännön ammattiin kouluttavilla aloilla opettajienkin pitäisi olla jotenkin käytännöllisiä, joskin myös hyvin taitavia aineissaan. Ehkä tämä on liikaa vaadittu... mutta kun on niitä näkynyt, jopa tuossa opinahjossa. ;) Ja varmasti jokainen myös yrittää parhaansa. Eniten ehkä vain murehduttaa se, että niin taas vain loppui yksi kurssi ilman minkään näköistä kurssipalautepyyntöä. Se siitä uskosta, että opettajat haluaisivat kehittää työtään. Mutta ei saa yleistää, osa ihan selkeästi haluaa.

d) Sitäkin jaksan vain ihmetellä miten voi olla mahdollista, että vähistäkin tunneista osa ajasta käytetään ihan johonkin epäolennaiseen ja juuri siihen mitä itse vihoviimeiseksi ajattelisi ikinä koulussa toteuttavan, koska sitä on tehty aina ja se on aina ollut kaikista oppilaista yhtä ahdistavaa. Aina vedotaan että tunteja on liian vähän... hei haloo, voisko sitä opetustaan kehittää niin että siinä tunnissa ois enemmän SISÄLTÖÄ! S.I.S.Ä.L.T.Ö.Ä. Henkilökohtaisesti olen lakannut antamasta enää palautetta, koska olen todennut törmääväni niin totaaliseen seinään. Puolustelua ja puolustelua, eikä mikään ajatus mene muurin läpi. Olkoot sitten. Puretaan vihaan sitten tänne, kun ei voida rakentavastikaan mistään keskustella. Murs. Miten tää touhu voi junnata näin paikallaan, miten nää kaikki saamarin laitokset voi olla näin jäljessä, miten opettajankoulutuslaitokset ei ole ollenkaan kärryillä missä nykyään mennään. Sataa asiaa pitäisi tehdä oppilaiden kanssa muka yhtäaikaa ja päällekkäin, vaikka koko kasvatuksen ja opetuksen tiivistymä on lauseessa:

Jos opetat 100 asiaa, oppii oppilas niistä ehkä 10. Jos opetat kaksikymmentä asiaa, oppii oppilas niistä samat 10. Eli voit samantien opettaa vain ne 10 asiaa ja tehdä sen hyvin.

Ei se määrä härpäkettä ja lärpäkettä voita sitä sisältöä, ikinä. Jaksan uskoa että vanhat viisaudet eivät koskaan lakkaa toimimasta, ne pitää vain päivittää tähän päivään. Ja niitä voisivat opettajaopiskelijoiden opettajatkin noudattaa. Opeta ennemmin vähän ja tee se kunnolla, siitä on helppo sitten ponnistaa opiskelijan eteenpäin.

Että kiitosta vain. Hetken on taas tyynempi olo. ;D Nyt on jäljellä enää parit tentit ja ne eivät tunnetusti niin pahasti verenpainetta nostata kuin itse opetus, jotta palataan ärsytys kanavalle taas ensi vuonna. ;) Tässä alkaa tiukka loppurutistus omaehtoisten opintojeni parissa sekä tietenkin itseopiskelu aiheesta mitä minä lopulta olisin halunnut tänä syksynä opetetuista oppiaineista oppia. Ja sitten ihan omaehtoisesti tällä mahtavalla akateemisella taidollani opiskelen ne, ihan itse. Hattua silti nostan edelleen mm. liikunnan ja fy/ke opettajillemme. Ehkä Rauma ei ole vielä ehtinyt pilaamaan heitä? Tai sitten he ovat onnellisen immuuneja taudille nimeltä akateemisuus. Onneksi keväällä alkaa taas vähän käytännönläheisempi työskentely. Josko sieltä löytyisi motivaatio loppurutistukseen kun pääsee toivottavasti pitkästä aikaa oikeasti jotain puuhaamaan ja suunnittelemaankin. Kyllä se tästä, positiivisen ajattelun kautta voittoon. Kyllä kaikki opettaa, vaikka välillä "vähän" ärsyttäisikin. Ja erilaisuus on kaikesta huolimatta rikkaus!!!

Mutta silti, thank God mulla ei ole akateemista miestä! Nauroin partaani kesällä hääpöydässä, kun eräät akateemiset keskustelivat siitä ettei akateeminen varmasti pysty seurustelemaan duunarin kanssa, koska ovat niin eri aaltopituudella. Jep Jep. Vain akateeminen ihminen voi puhua tuollaista soopaa. En sitten viitsinyt sanoa, että kummasti tässä peruskoulupohjainen ja tuplamaisteri kuitenkin ihan onnellisesti yhdessä elelee ja istuu teidän arvon korkeuksienne kanssa vielä samassa pöydässä... jätin heidät kuitenkin keskustelmaan hiivan kohottavasta vaikutuksesta ja käännyin siihen suuntaan missä elämästä osattiin nauttia sillä minulle mieluisammalla tavalla! Just drink, eat and take it easy.

Huominen ON parempi päivä! ;)

9 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Olipa kiva lukea kuulumisiasi ja ajatuksiasi.
Mä olen duunari ja hyvin toi akaateeminen mieheni pystyy kanssani elämään :)

Lady of The Mess kirjoitti...

Suoraan - ja valitettavan todesti kirjoitit. Olen työläisperheestä, akateemista koulutusta saanut, ollut töissä korkeakoulussa (en opettamassa) ja sen voin sanoa, että niiden vuosien aikana karisi kyllä kaikki usko kansamme ns. sivistyneistöön. Ei sivistys ole lukeneisuutta. Ei asemaa. Ei suuria tuloja eikä suuria luuloja. Sitä joko on tai sitten ei. Sydämessä - siinä, miten kohtelee toisia ihmisiä. Mitä tässä maailmassa arvottaa. Jos missä, niin yliopistomaailmassa olen tavannut suurimmat siat - enkä tarkoita opiskelijoita.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Ihania kommentteja! Tuntuu aina pahalle päästellä näitä höyryjä näin julkisesti, koska tarkoitus ei suoranaisesti ole solvata ketään, mutta hienoa kun huomaa että se perimmäinen ajatus kuitenkin välittyy, turhautuminen. Jokainenhan on yksilö ja kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolemme. Kai tämä on sitä ihmisenä kasvun prosessia, omien ajatusmaailmoiden rakentamista. Itse kuitenkin aikanani kuljin auttamattomasti tuohon akateemiset ihmiset ovat parempia ihmisiä ajatuksen suuntaan ja ehkä häpeän sitä vieläkin niin paljon, että sen takia on todella vaikea kestää mitään ääliömäisyyttä niillä tahoilla. Oli hienosti sanottu tuo "suurin sivistys on sydämessä - siinä, miten kohtelee toisia ihmisiä". Näinhän se menee. Siinä onkin ihmisillä yleisesti, myös minulla, vielä paljon opittavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Sama kokemus amk:sta, valitettavasti. Tuntuu olevan maanlaajuinen ongelma tuo huono opetuksen taso.

petrabar kirjoitti...

mahtava teksti! kuulostaa kyllä tosi ihanalta paikalta tuo Rauma.. mutta sama ongelma varmasti muuallakin. jännää, etteivät halua kurssipalautetta... nykyään kun sitä saa antaa kaikista puolen päivän koulutuksistakin.

ei voi kuin sääliä ihmisiä, jotka pitää itseään toista parempina, jonkun nk. arvon/koulutuksen/työpaikan takia...

voi aaltopituus :D

Heli kirjoitti...

Miten musta yhtäkkiä alkoi tuntumaan, että sä olet joskus vielä yliopistolla opettajana. Ja uudistat sen paskan systeemin kertakaikkiaan. Musta tuntuu, että sä kykenisit siihen just eikä melkein!!

Ei sillä että mä olisin koskaan ollut opiskelemassa missään lukiota korkeammalla... etten siis tiedä systeemejä. Mutta kaikesta päätellen asiat ei ole yliopistoissa hyvin, koska täälläkin on jo useampia kommentteja siihen suuntaan.

Pidä likka pintas, sanon vaan!! =)

PS. Ajattelin ottaa kirjevehkeet mukaan, jos EHKÄ vaikka viikonlopun aikana saisin ALOITETTUA ees sitä sun kirjettä....... (en lupaa mitään mut yritys hyvä 10)

Saariston kasvatti kirjoitti...

Anonyymi:
Niin, en tiedä mistä se johtuu että kaikenkaikkiaan tuntuu todellakin että opetuksen taso on heikennyt (vai tuoko ikä sen tunteen mukanaan, kyllä sillon 20v tuntui että opetuksessa on vielä jotain tasoa). Toki mukana on helmiä ja hyviä tyyppejä, itsellä on niitä ollut jokaisessa opinahjossa, myös Raumalla (joskin yksi heistä joutui lähtemään). Alan oikeasti uskomaan, että kyse on siitä että ihmisillä ei ole tarpeeksi aikaa keskittyä opetuksensa kehittämiseen tai he yksinkertaisesti jäävät ilman vertaistukea. Tässä olisi väitöskirjan paikka... anyone?

Petrabar:
Kyllä, voi aaltopituus sentään. :D Mun aallot käy kyllä ihan jollain omilla taajuuksilla, mutta ehkä ne tästä vielä virittyy maailmaa syleilevään kaikkia ihmisiä rakastavaan moodiin. :) Isälleni tästä tänään vähän höpisin, että miten haluan kuitenkin kaikissa ihmisissä nähdä hyvää ja kaunista. Hän koitti otsaani ja kysyi olenko kipeä. :DDDD Ei vain jaksa olla vihainen ja ärtynyt, se on todella raskasta.


Joo Heli:
pahin painajaiseni on, että olen kohta itse yksi onneton opettaja muiden joukossa. Se on niin helppo huutaa täältä alhaalta päin. Voi olla että arki ja työ pistää jauhot kurkkuun ihan itsellänikin ja kunnianhimo katoaa sen siliän tien kun tajuaa ettei kaikkeen vain pysty. Mulla on kyllä hirveä (muiden) kehittämisen tarve (itseni kehittämisen rinnalla - mutta se on niin vaikeeta ja hidasta), että kyllä mulle joku kehityskoordinaattorin työ varmasti hyvin sopisi. Jotenkin tässä omassa pahassa olossa rypeminen on tuonut hirveän halun auttaa opiskelijoita ja kehittää muutenkin toimintoja siten, että ne vastaisivat sekä tarjoajien että asiakkaiden tarpeisiin. Ihmisläheisimmiksi. Mutta uskon että monessa on kyse rahasta. Rahasta rahasta rahasta, vain rahalla saa nykyään aikaa. Mikä on aika sairasta. Se ei tietenkään korvaa sitä, etteikö se aika pitäisi käyttää tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Ei opettaminen ole mitenkään helppoa, se on loppujen lopuksi todella sitovaa työtä jos sen haluaa tehdä kunnolla yksilöt huomioon ottaen. En yhtään ihmettele ettei sitä moni jaksa jos ei ole aitoa kiinnostusta. En tiedä onko itsellänikään, mutta sitä ei voi varmasti huomata kuin vasta työelämässä. Ainakin toistaiseksi aito lapsen näkökulma on ollut itselleni ajatuksen tasolla tärkein, vaikkei se aina toimintaan välttämättä heijastu. Jotenkin vain toivon, ettei siitä suututtaisi kun turhauttaa. Onko sekään minun vikani jos opinnot ei anna mulle mitään.

En tiedä. Niin vain toivon, että keväällä eteeni tupsahtaisi työ joka oikeasti tempaisisi mukanaan ja saisi unohtamaan nämä kaikki turhautumisen hetket.

Nih. Siinä meillä yks varsinainen kirjeenkirjoittaja Heli. :D

Anonyymi kirjoitti...

En voisi kuvitellakaan meneväni epäkelpoiseen opinahjoon töihin. Kaikki paska lähtee huonosta johtamisesta ja suuri osa kouluista on huonosti johdettuja, sori vaan. Eikä musta olisi sitten johtajaksikaan eli en voi muuttaa mitään. Yksi opettaja ei voi muuttaa mitään muuta kuin sen, että opiskelijat toteaavt tuon että joukosssa on helmiä.
Luottamustoiminnan kautta olen yrittänyt parhaani, muttataistelu tuulimyllyjä vastaan on lannistanut minut. Olenpahan edes yrittänyt, niin voin katsoa itseö peilistä. En ole ainoastaan russuttanut kahvipaussilla ja saunan lauteilla. Yksi opehan meille sanoi että kannattaa valittaa kahvitunnilla opetuksen tasosta kaverilleen, kun ei se miskikään muutu. Nice.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Uskon kyllä tuohon johtamiseen myös. Hyvä johtaja voi saada huonoissakin työntekijöissä ihmeitä aikaan. Nähty on sekin!