keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Yrityksiä & löytöjä

Minulla oli eilen vakaa tarkoistus aloittaa smoothie ym. hedelmäpainotteisempi elämäntapa. Hyvinhän se lähti liikkeelle, ihan tajuton päänsärky tuli. Koko päivä meni ihan plörinäksi. Mutta en luovuta. Tänään en kyllä ole vielä yhtään sörsseliä uskaltanut tehdä, mutta ehkä illemmalla sitten. :)




Oli aivan taivaallisen hyvää tämä. En enä vain muista mitä laitoin. Ainakin viinirypäleitä, kiiwiä, limeä ja ehkä omenan?

Söin ystäväni luona maanantaina munakkaan. Jäi päälle... munakkailla on herkuteltu nyt putkeen kolme päivää. :)


Maanantaina kävin pitkästä aikaa myös shoppaamassa kivuuksia kodinykkösestä ja ikeasta.




Alakerran seinät menivät uusiksi. Otan kuvan kun saan edes jotenkin valmiiksi. Peilin ja korin sijoituksesta en vielä edes tiedä, mutta olivat kivoja ja kohtuuhintaisia, joten eiköhän niille joku paikka löydy piakkoin. :)


Isäni? vanha heponenkin kotiutui viikkoja sitten. Hieman kaipaa korjausta tuo jalkaosio, muuten ihanan patinoituneessa kunnossa. Pitänee kääntää se kuitenkin katsomaan tuonne seinään, siellä on niin kiva tie mitä pitkin mielikuvituksissa kirmata...




Jassoo. Se ois sitten salikortin osto tänään edessä. Fysioterapeutti antoi tylyn tuomion, ei ihme että sattuu kun ei ole lihaksia hartioissa eikä niskassa. Plääh. Onneksi niitä on sentään muualla kropassa, joten eikait tämä nyt niin paha nakki voi olla? Palkitsen itseni avannolla kuitenkin.

Heips.




maanantai 17. helmikuuta 2014

Kaksi ihanaa

Kävimme viikonloppuna mökillä moikkaamassa yhtä jäljentekijää. Kyllä sitä jo odottelee kevättä ja onnettomien jäiden sulamista. Matka autolla 60 min, veneellä 10 min. Hmph.



---

Löysin eilen ihanan blogin: http://cosyhomeblogi.wordpress.com/ 


Sisustusta ja taidetta minun makuun. 
Kirjoittaja onkin taiteilija, ei siis ihme että on silmää ja tyylitajua. 
Tykkääkö joku muu?


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Voihan etelävetelien talvi sentäs...

Kyl mä nii pal oon tähä sumuse talvee kyllästyn. Eläinte jäljittämisee tää toki o ol kohtusse hyvä, mutku tuntuu et kaik eläimetki o masentunu ja lähteny pois. Ei enä linnutka laulanu tänää. 2h kuitenki koitin pinnistel ulko, kyl siel ihan lämmin sentäs oli. Kui monta tunnistat? yks on ainaki koira... kissojen jälkii en jaksanu ees kuvata. Jos jotai positiivist haluu nähdä, ni helmikuu sähkölasku taitaa ol aikaste pieni. :)






















lauantai 15. helmikuuta 2014

Kehu kaveria

Työhyvinvointi

"Sehän oli ihan mukavan oloinen ihminen"

Minua on naurattanut tämä lause, sillä olen kuullut sen nyt puolen vuoden sisään usemman kerran. Sanoja on ollut joko ihan ventovieras tai ihan tuttu ihminen vuosien takaa, ja viestin on välittänyt ystäväni. Näistä välitetyistä sanoista tulee aidosti hyvä mieli. Itse kun tuntee itsensä aina keskimäärin vähän pölöksi, tai enemmän pölöksi. Eniten minua on huolestuttanut, että jotkut vanhat tutut ovat epäilleet tätä asiaa, tai että ovat aidosti olleet yllättyneitä siitä että olen nykyään ihan mukava. Mutta hirmu mukavaa, jos tämä sisäinen kamppailuni on tuottanut tulosta ja minusta nykyään näkee että pidän ihmisistä (en minä ole aina pitänyt, välillä kaikki ovat olleet ihan pölöjä). Ja on hirmu mukavaa kuulla ja kertoa jonkun olevan mukava. Pieniä sanoja, mutta tärkeitä meille tunteville ihmisille.

Tämä ystävänpäivän tienoo on tainnut olla työpaikoilla melkoista "otetaan toiset huomioon" aikaa. Ihmettelin aamulla koulun oppilaiden halausintoa, mutta talossa oli ensimmäistä ? kertaa käytössä halipassi. Oppilailla oli sydämenmuotoinen pahvi, johon oli tarkoitus kerätä mahdollisimman monta allekirjoitusta. 1 allekirjoitus/halaus. Ihan hauskaa ja näytti toimivan. Sen verran oli pojillakin halausintoa nimittäin.

Eräässä talossa vietettiin salaisen ystävän viikkoa. Tämän salaisen ystävän piti muistaa ystäväänsä päivittäin pienillä asioilla, mutta itseään ei saanut paljastaa. Hauskoja lahjoja oli ihmiset saaneetkin, ei rahallisesti arvokkaita, mutta ajatuksellisesti saajalleen sopivia.

Meidän talossa oli kehu kaveria - laatikko. Eräs työntekijöistämme kokosi sitten jokaisen kehut paperille, joka oli tänään jaettu omiin lokeroihimme. Täytyy myöntää että tälle oli kyllä tarvetta, on tunnelma ollut vähän... hmm... omituinen viimeaikoina. Jopa niin omituinen, että minä joka olen ollut poikkeuksellisesti melko vetäytynyt ja hiljainen työpaikalla päätin lopettaa tämän hiljaisen kokeiluni ja palata normaaliksi itsekseni joka osaa ja uskaltaa sanoa mielipiteensä. Ja tuli sitten kertalaakista sanottuakin, hyvässä hengessä tosin. :) Ja niin tekivät sitten monet muutkin. Itse en sairasteluiden vuoksi muistanut koko laatikkoa, enkä siis kehunut ketään kaveria. NOLOA! Oli kuitenkin suuri ilo saada edes pari kehua itse...

"Sinun kanssasi on kiva tehdä töitä ja vaikka jutella"

"Rempseä avantouimari, remonttireiska, opehuoneen piristysruiske..."

"Mukava, ihanan huumorintajun omaava työkaveri. On ollut ilo työskennellä kanssasi käsitöissä :)"

Niin hurjan pieniä asioita, mutta tärkeitä.

Työpaikan omituinen ilmapiiri on saanut taas tajuamaan kuinka tärkeää se työhyvinvointi oikeasti on. Kuinka tärkeää on, että työpaikalla kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja kannustavat toisiaan. Jos on saavuttanut tai kokeillut jotain uutta, siitä saisi olla itse ylpeä. Tuolla on nyt ollut vähän sellainen meininki, että kukaan ei kerro jos on kokeillut tai tehnyt jotain uutta. Surullista. Tästä vuodesta olenkin saanut kimmokken tyky-toimintaan. Se ei ole mitenkään vähäpätöinen juttu.

Miten teidän työpaikallanne ylläpidetään työhyvinvointia? 
Onko ollut jotain mukavia tempauksia, kuten näitä salainen ystävä viikkoja tms.?
Jos talossanne on ollut jotain suuria ristiriitoja, mite ne on ratkaistu?





tiistai 11. helmikuuta 2014

Yritin etsiä energiaa päivään aamulenkiltä.

Kuvat puhukoot puolestaan.





Ei.

Ei ole paljon energisempi olo.

Uunituore leipä ja appelsiinimehu toimivat paljon paremmin.

Valoisia kevät- ja kesäaamuja odotellessa.

En kuitenkan luovuta.

Yritän huomenna uudelleen.

Nyt tohinoihin.



sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Taas tuli kesä talven keskelle


Kuinka pihalla ihminen voi olla? Ulkona ei ole lunta, mutta olin äsken hiihtokisoissa. Jalat liikkuivat eteenpäin, mutta pää ei pysynyt perässä. Niin utopistinen olo, ihan kuin sadussa. Kroppa ja pää ei tunnu olevan enää yhteydessä toisiinsa. Ihan kuin en koskaan olisi mitään normaalia elämää elänytkään. Pitäisi ommella kesätoppi, jotta olisi jotain motivaattoria huomenna oppilaille näyttää... Mutta tuntuu utopistiselta että minulla olisi edes työpaikkaa, tai että joskus olisi kesä, tuntuu että olisin ollut ikuisuuden pois ja koko kulunut talvi olisi vain unta. Miten viikko voi tuntua välillä käsittämättömän lyhyelle ja välillä käsittämättömän pitkälle ajalle? Ja miksi tuntuu että kaikkien muiden päät on aina ihan järjestyksessä?









Ulkona oli kyllä ihanan lämmintä. Kaukana on ne kireät pakkaset jolloin viimeksi olen aktiivisesti ulkona aikaa viettänyt. Ja kuinka ihanaa on yleensä päästä ulos ja liikkumaan. Erittäin. Ei yhtään tautia tälle talvelle enää kiitos. Kunnon kohottaminen tautia edeltävälle tasolle on tässä seuraava tavoite, en viitsi edes tarkistaa kuinka paljon nestettä on tämän makaamisen aikana kroppaan taas kertynyt, olo ainakin on turvonnut. :( 

No tästä uuteen nousuun nyt vain sitten. Kyllä se pää onneksi tämän päivän aikana on vähän selkiytynytkin, sain jopa ommeltua tarvittavan vaatteen lähes valmiiksi. Ihanaa olla taas oma itsensä. HUH!


lauantai 8. helmikuuta 2014

Työpöytä (se tietokoneen)

Sanotaan että työpöytä kertoo paljon työntekijästään. Toisilla se on aina siisti ja järjestelmällinen, toisilla tyhjä taikka aina täynnä kaikkea ylimääräistä. Siivoan tietokoneen työpöytääni olevinani säännöllisesti. Silti huomaan ruudun taas täyttyneen kaikesta ihmeellisyydestä. On myös suuri mysteeri miksi jotkin asiat päätyvät työpöydälle ja osa järjestelmällisesti johonkin kansioon. Ja vielä suurempi mysteeri on se, että miksi jotkin kuvat jämähtävät sinne työpöydälle loputtomiksi ajoiksi (kun kyllä minä joskus toteutan sen ideani...)

Noh, on miten on. Kaipa tuo työpöydän kuvasisältö kertoo jotain käyttäjänsä mielenliikkeistä? Kirjoitan kuvateksteihin olettamukseni siitä, miksi kuva työpöydälle on jämähtänyt... sitä auvoisaa tulevaisuutta odottamaan. 

Töissä on tämä naistenvessaan pitänyt laittaa jo... kolme vuotta? Kuinka vaikeaa voi olla se?

Otsake on pitänyt muuttaa jo monesti, mutta en muista missä tuo fontti oli...

Muistutus itselle?


Tämän kun tietäisi?

Hyvä kuva aina vain... tässä valmiiksi nettikäyttöön pienennetty? 

Ihana!
 
Tästä se idea voisi joskus lähteä...

Tai tästä...

On muuten vieläkin maksamatta!!!! Ja näin käsi sydämellä voin sanoa, että Turun Tapake (=talouspalvelukeskus), palkanlaskenta, tai mikä ikinä onkaan... on SYVÄLTÄ! S Y V Ä L T Ä! Sitä se teettää kun ei ole rahaa... kaikki palvelu menee ihan hanurilleen. Ne sössi mun verotuksen taas... TAAS. ÄRSYTTÄÄ!
Jossain vaiheessa on etsitty taas itseään...
kävin luokanopettajankoulutuksen nähtävästi turhaan...
eka ammatti olisi riittänyt. SHIT!
Vältät kielteisten asioiden esille tuontia?

Kiva menopeli? :D

Ainiin, tämmönenhän siitä vessasta piti tulla... :D
no, onneks sille ei ole vielä mitään tapahtunutkaan. 
Tällä tuloksella en havittele pomoksi. Vastauksen olisi pitänyt olla luonnollinen johtaja! :D
(työitsetuntoni on hukassa...)

Tämä tulee niin oveeni kun saan joskus oman tilani!

HIANO ON! Kenen? Turkulainen taiteilija/valokuvaaja, mutta kuka?



Rapujuhlat meni jo... kauan kauan sitten...

Kesäkin meni... mutta saisi tulla taas.

Mun Sanna kissa. Kuollut 5-6 vuotta sitten. Aina yhtä ihana! snif.

Se on tähti!

ja tämä on TAAS traktori!

Huolestun mielenterveydestäni!

Ja siinähän sitä sitten jo viedäänkin Kupittaalle...
(tämänkin taiteilijan nimi olisi kiva tietää. On sama kuin aiempi taulu-tipu-kuva.)

Olin kai joskus vaihtamassa blogin nimeä?

Tämä on hetkiä-blogista... piti piirtää tästä lyijykynällä kopio  ja kehitellä sitä... PITI!

Siinähän ne on... ei ole taulu valmis ei... muovit on jo sentään pois kanvaan päältä. HUOH!


Ei lisättävää!

Nyt tuli tosin dejavu. Olenko tehnyt tämän joskus ennenkin? Ja oliko silloin ihan samat kuvat?
Mikäli näin, niin ympäri käydään ja yhteen tullaan.
Viimeistä kuvaa en tule poistamaan ikinä!
Siitä teen itselleni huoneen taulun!

Niin varmaan!

:)