Raksamiehet herätys? Lastulevyseinien tasoitus?

Kuinka vaikeaa voi olla saada järkeviä vastauksia internetin ihmeellisestä maailmasta? TODELLA!

Olemme siis remontoimassa ensimmäisenä tulevan olohuoneemme seinät (parhaassa tapauksessa jo tulevalla viikolla saamme avaimet ja menetämme rahamme). :D

Noh, ongelmana on nyt sellainen, että minähän haluan tietenkin modernisti sileät ja valkoiset seinät (tai tapetoidut), mutta nykyisen tapetin alla on lastulevyseinät, jossa on ne elämisraot - kurkkasin yhdestä repsottavasta reunasta. Internetistä löytyy jos jonkinmoista tee-se-itse remontoijan ohjetta, mutta jostain syystä en löydä mistään mitään oikeaa ohjetta mitä niille kannattaisi tehdä.

Noiden nykyisten tapettien alla on joku verkko ja ne saumat on täytetty jollakin, joka on kyllä jo ihan hapertunutta. Tapetit ovat kyllä todella siistit, vain tuo yksi sauma on auennut ja kurkimme mitä siellä alla on. Remontti on tehty 90-luvulla.

On jotenkin käsittämätöntä, että jos jonkinmoista perinnerakentamissivua kyllä löytyy, mutta perinnerakentamiseenhan ei oikein noi lastulevyseinät kuulu, vaan on vähän uudempi juttu. Olisi silti kiva tietää miten on järkevintä rempata puurakenteista 70-luvun taloa... ei kai ne lastulevyt nyt ihan huono ratkaisu ole ollut, kun ovat noin hyvin toiminut tähänkin asti?

Järkevimmät neuvot ovat toistaiseksi olleet: 

- lasikuitutapetti ja sen tasoittaminen ja maalaaminen (tai lasikuitukankaasta puhuttiin). Vielä jäänyt avoimeksi millä ne raot pitää täyttää ennen lasikuitukankaan kiinnitykstä. Vanhat tapetit siis pitää repiä ensimmäisenä pois.

- saneerauslevyn kiinnitys nykyisten tapettien päälle (vai kannattaisiko vanhat tapetit kuitenkin ottaa pois, jotta näkee edes mitkä seinät pitäisi levyttää, osa väliseinistä voi olla jotain muutakin kuin lastulevyä) ja sen saumojen tasoitus sekä sitten maalaus/tapetointi.

Molemmat vaihtoehdot tuntuvat jokseenkin työläille, mutta ei tässä nyt ole tarkoitus välttämättä helpolla päästäkkään. Tarkoitus olisi saada mahdollisimman hyvä ja kestävä lopputulos. Onko joku teistä joksu tasoittanut lastulevyseinää? Ja jos on, onnistuneesti, niin miten teitte?

Tokihan tässä ihan alan liikkeeseen meinaan myös mennä, mutta välillä tuntuu että ne myyjät on tiedoltaan ihan samoissa tasoissa kuin minä. Joten siksi olisi kiva kuulla joltakin joka on joko itse, tai jolle on tehty remppa missä on tätä ongelmaa ollut.

Noh. Tuli tässä onneksi tehtyä viikonloppuna muutakin kuin miettittyä näitä asioita. Olimme pitkästä aikaa mökillä, autojen pesua, saunomista, tuunailua ja veneilyä jokseenkin hyytävässä säässä. Viime viikonloppuhan kului räystäitä putsaten eräällä toisella mökillä...

Nyt BB-nollaus ja uutta viikkoa kohti! :) Huomenna on palkkapäivä! JEE... 

Asunto

Vaikka tämä asunto ei mikään suuri rakkauteni ole ollutkaan, niin on tässä ollut todella paljon hyviä puolia. Hyvä sijainti ja pohja, sukulaisen haravointimaastot ja lumenluontimaastot lähellä, ystävä lähellä... ja se ensimmäinen oma kotini Turussa. Puoliakaan en niistä jutuista ole tehnyt mitä piti (sohvat ja nojatuolit edelleen uudelleen verhoilematta), keittiön muovimatto vaihtamatta... mutta parvekkeen sentään laitoin kuntoon.

En ole pitkään aikaan kuvaillut kotia, joten laitetaan nyt sitten kuvat kaikista huoneista. :) Kuvat hämyisiä, kiitos hämyisen päivän. Tuskin tämä sekasikiöinen sisustustyyli tulee jatkossakaan mihinkään muuttumaan. Tuosta olohuoneen marimekon kankaasta olen alkanut pitämään oikein ja paljon! Mietin ihan, että pitää ehkä investoida ja ostaa sitä lisää. Nyt minulla on vain tuo yksi verhonpätkä. Tarvitsen kyllä taloon ihan hullun määrän verhoja, saa kyllä heittää koko luovuuden kehiin ja ompelukoneen surisemaan. Kannattaisi ehkä laittaa jo nyt se surisemaan... = minähän en siis ymmärrä verhottomia koteja! Sälekaihtimia en koskaan ikinä halua kotiini - omakotitaloihin! Ja jotain pitää ikkunoiden eteen tarvittaessa saada. Mielestäni juuri verjot tekevät kodin. Mutta makuja on niin monia. Monet verhottomat kerrostalokodit näyttävät ihanille!

Katsokaa mikä katastrofi tuolla nurkassa. :) rikkinäinen peili ja lähes kuollut kukka... ounou.

Makkari pysyy varmasti aika samanlaisena tulevassakin kodissa. Taitaa olla ihan saman kokoinenkin.

Kylppäri on ollut kyllä hyvä ja kompakti! Kaikki tarvittava ja voih... jään kyllä kaipaamaan kylpyammetta. Saa nähdä jos joskus taloon tassuammeen hankkisi... jotenkin vain tuntuu, että sauna vetänee voiton ammeesta aina. :)

Tätä eteisen seinää en koskaan saanut koottua valmiiksi. :D

Parveketta en enää kuvannut, siellä näyttää vähän surulliselle, nuupahtaneelle. :D

Lainapaperit on allekirjoitettu, kaupat hyvässä tapauksessa parin viikon päästä, vai oliko se viikon. Muuttoonkin alle kuukausi. Ja mitä minä tein? Minun piti lähettää töihin uusi verokortti. Lähetin sivuverokorttini... kuinka tyhmä ihminen voi olla? No kerran se kirpaisee, mutta ensi kuu mennäänkin TAAS astetta pienemmillä tuloilla. Juuri nyt kun sitä rahaa olisi vähän tarvittu. No, tuleepahan sitten vähän enemmän loppuvuonna kun taas tilaa uuden kortin... tsiisus. Usko omaan älykkyyteeni horjuu taas pahan kerran. Tai se horjui koko viime viikon. Siksi en jaksanut paljoa bloggaillakkaan, oli huonot energiat liikkeellä. Tai silloin kun ne pysyi paikoillaan, niin minä liikuin. Onneksi tämä viikko on lähtenyt paljon paremmin liikkelle (unellahan ei ole mitään tekemistä asian kanssa). :)

P.S. mun tarjous pianosta meni läpi! Olen ONNELLINEN!

Odottavan aika on pitkä

Käsiraha talosta on maksettu ja kohdekin on poistunut jo myynnistä. Kalastaja huinii kaksi viikko putkeen työmaalla ja viikonlopun harrastuksissaan samoilla suunnilla, joten yhteisiä suunnitelmia ei oikein päästä hiomaan. Pankkiasioiden selkeytyminenkin vie vielä viikon, kunnes ukkelikin pääsee pankkiin asti.

Itsellä on kova tarve suunnitella muutoksia, jotta päästäisiin sitten rahojen ja avainten luovutusten jälkeen mahdollisimman nopeasti hommiin. Tuntuu kuitenkin että on suunnittelu ähky. En oikein saa tartuttua kunnolla mihinkään kohteeseen, vaan mietin kaikkia vähän sekaisin. Ja huonointa on tietenkin se, että vaikka mittoja olenkin ottanut, niin en aivan voi luottaa niihin. Eli mitään ostoksia en uskalla vielä tehdä.

Tämän suuntaista alkujärjestystä olen ajatellut:

Olohuonealuuen tapetit alas ja seinien tasoitus. Tapettien alla on ilmeisesti vaneriseinä. Tässä nyt pähkäilen olisiko helpointa vain laittaa tasoitustapetti ja maalata sitten sen päälle, vai olisiko järkevintä ottaa mahdollisimman puhdas pohja. Jotenkin käännyn jälkimmäiseen, inhottaa ajatus monista kerroksista seinällä... Tapettien valinta on osoittautunut paljon kinkkisemmäksi mitä ajattelin (ja sitä on tarkoitus laittaakin vain tehosteeksi). Joten totesin, että helpointa pohjustaa kaikki seinät valkoiseksi ja miettiä sitten sen jälkeen mahdollisia tapetteja (tai jos vaikkapa vain maalaisi).

Katto laitetaan vasta sitten kun tulee iso kattoremontti. Olen silti miettinyt, että voisin ehkä koittaa tasoittaa tuonkin katon (saumat) ja maalata. Kattoremonttiin menee kuitenkin muutama vuosi. En tykkää yhtään tuon ajan katosta, vaikka onkin siitä hyvä, että siinä näkyisi heti mahdolliset vesien läpitulot! En kyllä tykkää ihan hirveästi paneelikatostakaan... joten eipä tällä testauksella mitään tule menettämäänkään. :D Tietää sitten millaisen katon laittaa kun aika on. Vai tarviiko sille tehdä enää mitään kokeiluni jälkeen.

En myöskään hirveästi pidä noista verholaudoista, mutta niihin on upotettu himmennettävät valot, joten eipä niitä kannata poiskaan ottaa. :) Eikä ne niin pahalta enää näytä, sitten kun ovat vähän freshimmän väriset. Tuo ikkunalauta patterin yläpuolella on aika hieno, tai hieno ajassaan... Kunhan sisustus joskus selkenee, saattaa olla että sekin saa uutta sävyä päälleen, samoin kuin ikkunat sitten muutenkin. En koe tuota tammen/männyn sävyä kovin omakseni. Olohuoneessa on tehty remonttia 90-luvulla ja täytyy myöntää että se on tehty laadukkaasti. Mikään sauma eri repsota missään.

On vähän koomista, että tulevan olohuoneemme sivuloossi on lähes meidän nykyisen olohuoneen kokoinen. Pituudeltaan tosin vähän lyhyempi. Olen myös miettinyt, että tuosta seinästä voisi ehkä joskus puhkaista uloskäynnin tulevalle terassille... sitten joskus...

Tavoitteenani on ostaa (jos hinnasta päästään sopuun) myös talon edellisen emännän (tai isännän) piano. Se siirtynee olohuoneeseen myös. Pianoa on pidetty vireessä ja se soi taivaallisen hyvin. Pientä kunnostusta sekin vaatii, ulkoisesti, mutta kovin herkästi en kyllä antiikkipianoon uskalla itse kajota. Pari puuttuvaa nuppia pitäisi veistää ja tietenkin kynttiläpidikkeet jostain löytää takaisin paikoilleen! Myös tyyliin sopiva pianojakkara tietenkin pitää jostain etsiä. Huomatkaa kuvan tapetti!! Näin alkuun se saa jäädä paikoilleen, mutta valitettavasti sekin varmasti jossain vaiheessa katoaa. Vähän liian likaisen näköinen tähän päivään. Valokuvatapettia aiomme ajan henkeen kuitenkin taloon jossain vaiheessa ostaa, emme kyllä vielä tiedä minne!

Olohuoneen lisäksi prioriteettilistan kärjessä on pikkuvessojen päivitys ja kylpyhuoneen kalusteiden vaihto vähän enemmän itseämme miellyttäviksi. Kylppäri ei paljoa tarvitse, paremman näköiset kalusteet vain.

Kylppäri on kokonaisuudessaan remontoitu ja tuo valkoharmaa on ihan ok. En oikein pidä tuosta Ikean lavuaarihärdellistä tuossa kohtaa, joten kokonaisuus siirtyy jompaan kumpaan pikkuvessaan. Tämän tilalle olen ajatellut (korostan että vasta minä olen ajatellut) täyspuista tummaa tasoa, jonka alle myös edestä täytettävä pesukoneemme jäisi. Tuo Ikean lavuaari on ihan ok ja se voisi jäädä uudelle tasolle. Ainoa tenkkapoo onkin nyt sitten se, mistä löytyisi sopiva allaskaappi edukkaasti. Toivon että Ikean leveät mallit olisivat sopivia tai vaihtoehtoisesti joku bauhaussin malleista. Tason ostamme bauhaussista.

Seinää pitääkin sitten taas miettiä erikseen. Mielestäni vähän tyhmästi nuo lattialämpö/pistorasia suhteessa kaakeleihin. Ehkä iso peilikaappi johon sitten vain tehdään aukot noita varten ja juoksutetaan siististi pesukoneen johto sinne... En tiedä. Asiaa pitää pohtia, ennen kuin tekee mitään.

Lopputulos olisi vähän niin kuin näin, mutta  paljon tyylikkäämmin ja toisin päin. :) Ja pesukoneen eteenkin tulisi ehkä jotain, ovi tai luultavammin verho, jolla voisi sitten muunnella tunnelmaa vuodenajasta riippuen. (=minun on henkisesti vaikea luopua suihkuverhosta, joten joku verho pitää saada!!! :D

Saunan paneelit saavat yksinkertaisesti tumman sävyn. Lauteet suurenevat sitten joskus. Mutta näillä on hyvä aloittaa.

Mutta ne pikkuvessat sitten... niissä onkin vähän enemmän tekemistä.

 

Jonkin sortin tee se itse - tasoja pintavetoputkien peitoksi ehkä, kaakelia lattiaan, alkuun ehkä vain maalia seiniin. Luulen että kylpyhuoneen kalusteet siirtyvät tähän oikeanpuolimmaiseen vessaan ja allaskaappia voisi laittaa koko seinän leveydeltä (näyttää olevan sopivan oloisia avolokerikkomalleja tuonne nurkkaan samassa sarjassa), päälle taas samaa massiivipuutasoa kuin kylppäriin, tai sitten ei. Toiseen huussiin sitten jokin ihan oma maailmansa... Tähän projektiin pitäisi nyt keskittyä, mutta ajatukset harhailevat...

mm. keittiöön. Ikean keittiö näyttää hyvälle ja sitä on tarkoitus jatkaa vielä yhdelle seinän pätkälle, jotta saamme keittiökoneille laskutason. Olen myös miettinyt, että pitäisi varmasti ostaa valmiiksi samaa sarjaa oleva ovi. Sitten ja kun tuo jääkaappi (vanha) poksahtaa, niin jääkaapin saisi integroitua sitten kaappiin. En oikein luota noiden ikean sarjojenkan pysyvyyteen. Onneksi tuohon kalustukseen sopisi myös rosterijääkaappi, vaikka en sanottavasti pidä niistä.

Sellaisia pikku puhteita tiedossa.  Eikä tässä ole vasta kuin kärpäsen kakka kaikesta mitä haluaisin tehdä... nyt pitää vain aloittaa järkevästä päästä, eli jokapäiväisessä käytössä olevaista tiloista.

Näiden jälkeen on vuorossa takkahuoneen ja keittiön lattia, takkahuone muuten ja sitten vasta makuuhuone (joka on siisti) ja työhuone. Kun nämä ja kattoremontti on kolmen neljän vuoden aikana laitettu, on vuorossa alakerta. Siis sisällä...

Pihamaa on asia erikseen :D

Tällä hetkellä takapihamme ja siitä avautuva puisto (lue metsä) näyttää tälle. Pari puuta tuosta pitää kaataa koska varisuttavat kaikki roskat talon katolle. Ajattelinkin käyttää Jovelan emännän suosittelemia puumiehiä. Voisitko Jovelan emäntä vinkata kommenttiboxiin vielä mikä firma olikaan kyseessä.

Mutta kyllä tässä päiväpäivältä ollaan vakuuttuneempia, että hyvä siitä tulee! :D Kunhan vain pääsee hommiin!

Herkkänä onnesta

Hassu kausi minulla menossa.

Olen poikkeuksellisen tunteellisella päällä. Tuntuu että herkistyn vähän kaikesta, siis positiivisessa mielessä, onnesta ja tyytyväisyydestä.

Otetaan esimerkiksi vaikka tämä Grand Designs-jakso (koko sarjahan on yksi parhaista rakennus/sisustusohjelmista koskaan): http://www.katsomo.fi/?progId=235367. Celian ja Dianan taloprojektista kertova jakso oli kokonaisuudessaan yhtä hyväntuulisuutta. Tulin niin hyvälle mielelle tästä kokeellisesta rakentamisesta sekä rakennuttajien ja rakentajien yhteistyöstä. Mutta ennen kaikkea herkistyin näiden kahden naisen puolesta. He vaikuttivat niin onnellisilta ja tasapainoisilta yhdessä. Kuinka rohkeita he ovatkaan aikanaan olleet, kun ovat seuranneet sydäntään ja asettuneet elämään ihmisen kanssa jota oikeasti rakastavat (luultavasti välittämättä mitä muut puhuvat). Heitä huokuin se ajatus mikä jokaisella pitäisi olla. Elämä on tässä ja nyt, siitä pitää nauttia sellaisena kuin se on. Ja tuntui että nämä naiset nauttivat ja arvostivat myös toinen toisensa onnellisuutta. Vieläkin meinaa tulla kyyneleet silmiin kun palaan miettimään jaksoa.

Ja ei, tunteellisuuteni ei johdu siitä, että olisin mahdollisesti raskaana (ärsyttää, koska tämä kortti vedetään heti esiin jos selittää miten olo on erilainen kuin ennen)...

Muita vastaavia herkkyyshetkiä ovat aiheuttaneet muun muassa:

- Hetki kun tajusin kuinka paljon voin työlläni vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin, varsinkin niiden jotka eivät sovi peruskoulumuottiin. Usein kyse on muutamista kauniista kannustavista sanoista ja ymmärryksestä. Voi sitä ilmettä lapsen kasvoilla, kun juttelet hänen kanssaan siitä onko hänellä vaikea jaksaa keskittyä 45 minuuttia paikallaan. Ja voi sitäkin ilmettä kun hän saa omin sanoin kertoa miksi se on hänelle vaikeaa. Lapset osaavat kyllä, he kaipaavat vain ymmärrystä ja anteeksiantoa, toimintaa. Opettajalla on hirveä valta vaikuttaa lapsen hyvinvointiin (vaikka päävastuu onkin tietenkin aina kotona). Välillä tuntuu että opettajat eivät edes yritä asettua lapsen tilalle, ymmärtää asioita hänen näkökulmastaan. Siitäkin tuossa yksi kotimatka kyynelehdin, kun tajusin että minulla on luonainen halu ajatella asiaa lapsen kannalta. En väitä että olisin Jeesus ja kaikkitietävä, tai etten tekisi koskaan virheitä, mutta yritän. Välitän aidosti niistä ventovieraista lapsista, niistäkin, jotka ovat välillä maailman ärsyttävimpiä. Ymmärrän että he ovat lapsia, osittain ympäristönsä uhreja ja aikuisten tehtävä on opettaa heidät elämään ja löytämään paikkansa maailmassa juuri sellaisina kuin he ovat. Ei peruskoulu sovi kaikille luonnostaan, ei se siltikään tarkoita, että he olisivat huonompia tai tyhmempiä kuin muut. Koulun tehtävä on löytää kaikista heidän vahvuutensa...

- Viikonloppuna herkistyin siitä, kun kuulin vanhempieni nauravan keskenään. Sekin oli jotenkin todella mieltä lämmittävää!

- On myös jotenkin todella ihanaa kuinka innostuneita ystäväni ovat taloprojektistamme... :)

Toivottavasti voin lähipäivinä kertoa lisää onnellisista hetkistä.

Nyt töihin ja sitten talolle tarkkailemaan kuntotarkastuksen suorittamista! Jännää!

Kuva: http://kuva-blog.blogspot.fi/2013/05/saippuakuplat.html

Vanhoja tuttuja

On se huvittavaa tämä nykyajan sosiaalinen media. Yhtenä iltana hupskeikkaa eksyt sattumalta blogiin jossa et ole ennen käynyt. Ja tämän hupskeikkaan jälkeen tiedät taas paljon enemmän vanhasta työkaverista, jonka olemassaoloa et ole moniin vuosiin edes muistanut. Hassua.

Mutta hauska blogi, ihanan retro! Mies on kova leipomaan ja muistaakseni muutenkin ihan hyvä tyyppi. :) Onnelliselta perheeltä vaikuttaa, joten jos mulla olisi malja, sanoisin että skool! Ja hurraa sosiaalinen media! Kyllä tirskistely on kivaa...

http://tekemisenmaku.blogspot.fi/

Voi niitä aikoja ja muistoja! Kyllä Hakaniemen vuodet olivat onnellisia vuosia, vaikka yhtä aikaa ne olivatkin elämäni kamalimpia. Sitä joutui kasvamaan aikuiseksi... 

... vaikka taisinkin tehdä sen vasta kymmenen vuotta myöhemmin ...

Sanovat kehäkolmosen ulkopuolella asuvat mitä tahansa, niin olen edelleen sitä mieltä, että Helsinkin on mahtava kaupunki asua jos tykkää kaupunkielämästä. Välillä kaipaan kyllä takaisin sitä tapahtumarikasta arkea. Mutta kaikkea ei voi saada...

Viimeinen kesäpäivä?

Meitä varsinais-suomalaisia on kyllä hemmoteltu kuivalla ja aurinkoisella kesällä. Vielä näin syyskuun alussakin lämpö nousi reilusti yli 20 asteen.

Korppoosta on lehtitietojen mukaan pohjavesi loppu (tai siis mistä ne nyt juomavetensä ottavatkaan, olettaisin että pohjavedestä). Että niin kuivaa... ei siis ihme, että löysimme tänään vain pari vaivaista sientä. Mutta hyvän munakkaan äityli niistäkin parista mustatorvisienestä valmisti! :) 

Meripelastuskilpailut Aurajoen suulla

Mikäs sen ihanampaa kuin seurata aktiivisia nuoria vapaaehtoisia (tai ammattilaisia) kilpailemassa tärkeässä lajissa. Seurasimme vain tuota yhtä rastia, kuusi rastia kisassa oli yhteensä. Voittajiksi selvisivät Keski-Suomen maastopelastajat!! Just hienoa, että maastopelastajat voittaa meripelastuskisat! ;D

Kurkistus

Talon osto tekee hyvää parisuhteelle. Tänää käyty yhdessä - miehen aloitteesta - bauhaussissa, Ikeassa jne. Mitään ei ostettu, tutkittiin vaihtoehtoja vain... kivaa!

Nyt meillä on jo kolme lainalupausta. Nordeakin heräsi ja paranteli jopa ehtoja pahoittelujen kera (hyvin mä vedän). Olemme myös tehneet päätöksen pankista josta lainan otamme, ellei Nordea nyt sitten paranna ehtojaan vielä entisestään (mistä sitä tietää - naista hävettää niin paljon, sen kuulee äänestä). :D

Mutta koska homma alkaa olemaan nyt varmaa, ellei kuntokartoituksessa nyt ilmene jotain tosi yllättävää (tämä on keskiviikkona), niin ajattelinpa esitellä tönön tämän hetken pohjapiirustukset. Piirtelin niitä eilen illalla ja tuon kellarin kanssa kävi vähän moka, kun unohdin tehdä uuden layerin ja se pohja jäin sinne osittain näkyville (meillä on siis alkuperäiset pohjapiirustukset, joihin on jo rakennusaikana tehty muutoksia)... Talossa ei ole valesokkelia!! Tämä oli huisi helpotus. Rakenteita on nyt siis jo avattu sen verran.

Yläkerta näyttää siis viitteellisesti tällä hetkellä tältä. Eikä siihen nyt kovin suuria muutoksia olla tekemässä. Tai tuo makuuhuoneen vaatehuone on oikeastaan puolet tuosta kuvassa olevasta, koska raput ovat tarvinneet enemmän tilaa. Kaappi se siis oikeastaan on. Liukuovet meinaamme tämän vaatekaapin eteen asentaa.

Tuo sisäänkäynti muokataan jotenkin, mutta emme vielä tiedä miten. Keittiötä saatamme myös avata tuonne takkahuoneeseen päin (vaatehuone ehkä pois, tai ruokakomeroksi). Mutta se ei ole nyt vähään aikaan ajankohtainen. Ja kuten näkyy, kaikki seinät ovat lähes pelkkää ikkunaa. Kuvia kohteesta voin luonnollisesti näyttää vasta aikaisintaan kun käsiraha on maksettu.

Yläkerrassa on alunperin ollut kolme makuuhuonetta, mutta kaksi on muokattu vähän avonaisemmiksi 90-luvulla lasten muutettua kotoa. Nämä jätetäänkin avonaiseksi kunnes tarve mahdollisesti joskus on toinen.

Alakerta on täysin raakatilassa. Eli alakerran lattiat ovat uuden karheat uusine ilmastointiputkineen ja salaojituksetkin on puolen talon osalta jo uusinta a-luokkaa. Yksi maanvarainen seinusta ja lekkarihuone meitä epäilyttää, mutta sitä tutkitaan. Alakertaan tulee puutyöhuone ainakin, mutta mahtuu sinne paljon muutakin. Alakerran jätämme toistaiseksi kuitenkin odottamaan ja laitamme lähi vuosien aikana yläkerran pintoja kuntoon ja mietimme alakerran ilmanvaihdon kuntoon. Lattialämmitystä harkitsemme alakertaan. Piipun hormeista yksi on käyttämättä, joten takan rakentaminen alas on myös mahdollista. Myös kodinhoitohuonetta harkitaan... vaihtoehtoja on.

Että tälläinen pläjäys. Tuntuu kyllä todella hyvältä ja oikealta tämä talokauppa. Eilen saimme käydä keskenämme tutkimassa tupaa ja kyllä se avasi silmät kaikesta kuntoon laitettavasta, mutta myös toi rauhan kun sai tutkia nurkkia rauhassa.

No, nyt kuntokartoitusta odottamaan. Ja olohuoneen tapetteja miettimään. Ja vessan sisustuksetkin laitetaan alkuun heti uusiksi. Näistä varmasti suunnitelmia seuraavaksi.

Kalastaja tuossa juuri piirteli meidän pankki- ja vakuutusasioista kaaviota. Naureskelin aluksi, mutta lopputulos on aika hieno kaavio jonka kanssa sitten kävelemme pankkiin ja vakuutusyhtiöön (meillä menee kaikki vaihtoon, tai vakuutusyhtiö ainoastaan jos suostuvat vähintään samoihin hintoihin mitä juuri kesällä kilpailutimme toisessa yhtiössä). En kyllä tiedä voiko vakutuusyhtiöt hilata hintoja enää paljon alemmaksi - tai siis voi - mutta hilaavatko.

Jännittävä päivä

Tänään tulee (tai ei tule) ensimmäinen lainalupaus. Ounou. Jouduin (sain) viettää eilen koko iltapäivän ja alkuillan kummityttöni luona, se tuli todella tarpeen, muuten olisin istunut vain kotona ja jännittänyt. :) Kutkuttavaa...

Eilen kävin neuvottelemassa eräässä nimeltä mainitsemattomassa pankissa ja täytyy kyllä todeta, että vastaanotto oli hieman eri sorttia kuin omassa pankissamme. Toki minulla oli velat, tulot ja pantit hienosti paperille tulostettuna, muutenkin osasin jo asiani selkeämmin esitellä. Mutta se asenne!! Asenne oli lähtökohtaisesti se, että tämä voi onnistua, ei se, että oletteko te oikeasti nyt yhtään ajatelleet. Jos edellisessä pankissa asiassa suurin ongelma on täysrahoitus + omat tulomme, niin tässä pankissa ongelmaksi saattaisi muodostua omarahoituksen puute (mikä siis korvattaisiin suurella pantilla), tulomme ovat heidän mielestään ihan riittävä maksamaan kaiken maksettavan. (Itse kyllä olen myös tarkka tuon kanssa, että kuinka suuri osa tuloista menee lainanhoitoon. Jos meistä toinen jäisi nyt työttömäksi tuon lainan kanssa, kyllä siinä penniä saisi venyttää oikein tekemällä). 

Ja yksi ahdistus minulla on tuo vanhempieni antama pantti - minusta tuntuu niin pahalta ottaa se vastaan ja vastuu siitä. Olisi niin hienoa lähteä puhtaalta pohjalta, ihan omista säästöistä. Mutta minkä teet, kun koulutusyhteiskunta on pakottanut meidät näihin ratkaisuihin, jotka olemme tehneet. Pantti on ainoa keinomme päästä oman omaisuuden syrjään kiinni (no okei, kyllä me saisimme jonkin sortin asunnon myös ilman panttia - mutta tässä iässä ei tee enä mieli ostaa väliaikaista asuntoa kun voi ajatella asioita jo pidemmälläkin tähtäimellä). Silti se jännittää... Ja toisaalta lohduttaa (että vanhemmat vihdoin pitävät minua niin aikuisena, että yleensä antavat. Rahankäyttöhistoriani ei tuossa vuosia sitten ollut mitenkään kehuttava, vaikken koskaan maksuvaikeuksissa olekkaan ollut ja muutenkin olen raha-asiani aina hyvin hoitanut - ollut aina tasaisen rahaton). Tuntuu itseasiassa hieman järjenvastaiselle ajaa itsensä taas tietoisesti siihen tilaan, että kaikki mikä tulee, tulee myös menemään (lainaan, elämiseen ja remonttiin, ehkä vähän säästöönkin), mutta ne 900€ vuokrat versus lainanhoitokulut tuntuvat vielä turhauttavammilta.

No, ihan innolla odotan jo seuraaviakin pankkineuvotteluja. Tänään on vuorossa taas yksi ja erään konttuurin päällikkö pitäisi saada tänään myös langanpäähän.

Vaikka tämä nykyinen kohteemme menisikin jostain syystä ohi suun (kuntotarkastuksessa ei päästäisi yhteisymmärrykseen, tai lainapäätös ei ehtisi tähän hätään tai tarpeeksi suurena), niin eteenpäin tässä mennään. Ensi kesänä en missään nimessä asu enää tässä nykyisessä asunnossa (kopkop). Ai että se tuntuu ihanan eteenpäin menevältä. Ihan paras elämänvaihe! Vaikka toki olisin kokenut tämän mielelläni jo muutamia vuosia aikaisemmin. :) - katsotaan vaan, että ensi kesänä asumme vieläkin tässä asunnossa... no sitten olisi jo onneksi säästöjä kasassa.

Kuvat ideakansiostani, 

valitettavasti en ole merkinnyt ylös mistä niitä olen vuosien aikana poiminut. :/

Huh, jännittävää keskiviikkoa kaikille!