Vintin aarteita vol 2.

Vihdoin sain mä oman lakupatukkain, 

oijoi se olikin tyhjä laatikko vain.

Rahaa en siitä maksanut lain,

vaan palkaksi sen lumitöistä sain.

Hölmömpi ei ole laukkukaan

jolla sen sisään kotiin kantaa sain.

Sunnuntain löydöt, onnellinen!

Olen rakastunut, en voi muuta sanoa. Sieltä ne tuli kotiin kaikki mitä olen pitkään tihrustanut ja yhdellä kirppisvisiitillä vielä. Keltaisen pienen pärekorin olen ostanut aiemmin, silloin "värittömänä". Kiva siitä tuli. Koko tämän kasan ja ihanan violetin villakangastakin vielä päälle sain 25 eurolla. KYLLÄ 25 eurolla!! Woh ja wuh. Takki istuu kuin unelma. Kuvailen sen joskus päällä.

Tapio Wirkkala, Iittala, Nivala Karahvi

Varapäreitä (teiteen pohjaksi)

taustan valkoinen ihan hemtexin maljakko, mutta mahtava muoto!

Tuo lapikkaiden kuvio on todella tuttu, olen sen juuri nähnyt jossakin muussakin nahkatuotteessa. Harmi etten millään saa päähän missä tämä tapahtui ja mistä tuotteesta on kyse, voisi kertoa paljon siitä missä tehtaassa kengät on tehty? Googlettelukaan ei tuottanut tulosta.

Kuvissa vilahti myös isoäidin vanha hopeinen kynttilänjalka.

Edit://

Pakko tämä takkikuva lapikkailla oli vielä lisätä vaikka heikko onkin. Voi onnea! Kyllä uudet vaatteet vain välillä ilahduttaa. Joku kiva leveä musta kuminauhavyö simppelillä isolla soljella sopisi takkiin myös.

Karimin sanoja lainatakseni... uuuh... iiihana! Ja kaikki 25 euroa. Uuh! :D

Jää

Löysin mökiltä alkusyksystä ihanan vanhan metallisen kirjanmerkin. Kauniimpaa en ole nähnyt.

Ja nyt se on minun.

Kuinka kaunis hän onkaan juuri tämän Jään välissä...

Ja kaunis oli myös Jää. Visuaalisesti kauniin kuoren sisällä oli myös sisäisesti hyvin kaunis kirja. Jäähän oli ilo tarttua joka ikinen ilta. Oikein harmittaa että se on nyt luettu. Jää onkin ehdottomasti paras kirja jonka olen aikoihin lukenut, oikein saaristolaiselämän ihailijan unelma. Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista, hänen pastostorskastaan, lapsista sekä kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä - pienten piirien kipupisteista ja onnesta. Jää on hieno aikalaiskuvaus sotien jälkeisestä elämästä saaristossa, kaukana kaikesta, meren armoilla. Kirja etenee verkkaisesti päivä kerrallaan, mutta Halosen sanoja lainatakseni konstailematon teksti tekee siitä helposti luettavaa ja koukuttavaa. Todellinen ylistys saaristolaisille, niille aidoille ja alkuperäisille. 

Kuvat on otettu tänään pyhiinvaelluskohteessa (Halistenkoskella).