Mustapekka Bostonleipä

Meillä oli tänään töissä taas yhteissuunnitteluaamu ja silloin tällöin joku porukka valmistaa aamiaista kaikille. Minä testasin tätä ensimmäistä kertaa ja hyvän vastaanoton sai. Oli niin hyvää, ettei kuvaakaan ehtinyt ottamaan. Huomaan että ote bloggaamiseen vähän lipsuu, kun en enää muista mitään kuvata. :D

Suosittelen silti kokeilemaan! Ohje löytyy täältä: http://www.valio.fi/reseptit/bostonleipa/

Rapurallaa juhlien herkkuja

Oli niin veikeä ilta, ettei kuviakaan herunut tällä kertaa.

Suomenruotsalaiset sivistivät ystävääni, että kunnon rapujuhlissa pitää aina olla Västerbotten-juustopiiraakkaa tai kanttarellipiirakkaa. Ja kyllä vain oli naminamia tuo edellinen. Vielä muikeammaksi pisti suun toisen ystäväni maailman helpoin (ja herkuin) jälkiruoka. Tässä herkkuohjeet, jos ovat jollekin muullekin vielä uusia:

VÄSTERBOTTEN-JUUSTOPIIRAKKA

AINEKSET:

Pohja

3 dl     vehnäjauhoja
½ tl     suolaa
125g  voita
1         kananmuna

Täyte

3        kananmunaa
300g raastettua Västerbotten-juustoa
2dl     kuohukermaa
1dl     kevytmaitoa
1tl      suolaa
½ tl    jauhettua mustapippuria

NÄIN ONNISTUT:

Sekoita jauhot ja suola. Nypi huoneenlämmin voi jauhojen joukkoon. Lisää lopuksi kananmuna ja sekoita taikinaa varovasti niin, ettei se sitkisty. Anna taikinan levätä puoli tuntia jääkaapissa.

Painele taikina noin puolen sentin kerrokseksi voidellun piirakkavuoan pohjalle ja pistele siihen haarukalla reikiä. Esipaista piirakkapohjaa 200 asteessa 10–15 minuuttia. Taikina riittää 24 cm piirakkavuokaan.

Raasta juusto. Sekoita täytteen muut ainekset keskenään. Lisää juustoraaste ja sekoita täyte tasaiseksi. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Piirakka on valmis, kun täyte on jähmettynyt ja kauniin ja tasaisen ruskea.

MAAILMAN HELPOIN JÄLKIRUOKA

pieni herkku 8 hengelle tai isompi herkku 4 hengelle

Lisää tarjoilukulhoon tässä järjestyksessä:

1 purkki (2,5dl) vanilla vispiä vaahdoksi vispattuna

100g                  marenkia murskattuna

n. 1/2                 LU Bastogne keksipaketista murskattuna

2 dl                    mustikoita

2 dl                    vadelmia

Koristele

JA NAM!

Maailman helpoin leipä

Jos et ole vielä kokeilut maailman helpointa leipää, nyt on aika. Itsekkin tutustuin tähän ohjeeseen vasta pari viikkoa sitten, mutta sen jälkeen en ole kaupasta vaaleaa leipää ostanutkaan.

Ohje löytyy täältä, klik.

IKKAHU

Kävipä niin hassusti, että aloin viikko sitten laskeskella sormilla mitä minä oikein täytän tänä vuonna. Sormilla siksi, että sain mielestäni päässä ihan väärän vastauksen. On käynyt niin hassusti, että olen jo vuoden sanonut olevani vuoden vanhempi mitä oikeasti olen.  Pieni matematiikkavirhe tapahtunut päässäni viime vuonna (ja en oikeasti ole siis vuoteen laskenut minkä ikäinen olen - käsittämätöntä). Harvoinhan sitä nykyään enää kysellään, mutta uudessa työpaikassa toki aina tulee kyselyitä. No sainpahan ikään kuin vuoden menetettyä elämää takaisin. ;D Olo tuntuu oikeasti vuoden nuoremmalle! ;)

Synttäreitä juhlistin minimaalisesti jo ennen varsinaista synttäripäivää. Tarjosin kerrankin sukulaisille mansikkakakun! Hyvän makuinen siitä tulikin, ulkonäkö oli vielä niin amatöörimäinen etten viitsinyt ottaa edes kuvaa. Kakku oli myös hyvin simppeli valmistaa. Tarvitaan vain:

Tavallinen kakkupohja (itse tehty mielellään)

Jotakin kostutukseen

Itsetehtyä raparperihilloa

Vispikermaa, johon sekoitetaan valmis vaniljakastike ainekset.

Paljon mansikoita

Varsinaista synttäripäivää vietin hyvin poikkeuksellisesti rannalla (no laiturilla). Ajattelin näyttää keholleni hieman aurinkoa, jotta Kreikka rusketus pysyisi edes syksyyn asti. Olen kyllä niin huono auringon ottaja ettei mitään määrää (mikä voi olla vaikea uskoa, sillä olen kyllä kesäisin ruskea, koska tykkään olla ulkona). Mutta lököilyä helpotti ihan mahtava kirja, Emma Donoghuen HUONE. Pitkästä aikaa kirja joka koukutti minut täysin. Kirja kertoo nimensä mukaisesti huoneesta ja ihmisistä jotka sinne on teljetty. Kirja on kovin silmiä avaava, ja erityisen kiehtovaa siinä on se, että se on kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Kirja on sekä iloinen, surullinen, jossain kohtiin jopa jännittävä. Se on pieni pätkä pitkästä tarinasta. Kirja oli jakautunut neljään osaan. Ensimmäinen jakso oli ehkä tylsin, toinen osa koukutti jo täysin. Luovutin eilen illalla ja luin kirjan loppuun yhteen putkeen... pääsin silti nukkumaan inhimilliseen aikaan klo 01. En tiedä kenelle kirjaa osaisi suositella, mutta käsi sydämellä sanon että itse pidin siitä paljon! Onko teistä joku jo lukenut kirjan?

Huomenna lähden kirjastoon katsomaan, joskos siellä olisi kirjailijan muutakin tuotantoa saatavilla. Ja pankkiin keskustelemaan lainasta. Olemme löytäneet yhden mukavan oloisen asunnon, jonka voisimme jopa ostaa (emme kyllä ole nähneet kohdetta vielä livenä, joten ajatuksen tasolla vasta). Aiemmin kävimme katsomassa erästä remontoitua vuokrakohdetta vanhassa puutalossa halvan hinnan vuoksi, mutta emme saaneet sitä, koska omistajat halusivat vuokrata sen opiskelijoille. Ja siis HEI, ME EMME OLE ENÄÄ OPISKELIJOITA! WAUTSIWAU! :D Meillä ei ole todellakaan mikään pakko muuttaa, mutta olen nyt päättänyt nämä laina-asiat selvittää (ja tarvittaessa kilpailuttaa) joka tapauksessa, ovatpahan sitten valmiina jos jotain tulee kohdalle tai jo katsomamme sattuisi pysymään vapaana. Kyllä tässä jotain uutta itsekin kaipaisi, mutta en kyllä niin kiihkeästi kuin herra. Mutta se on ainakin varmaa, että vuokrahinnat ovat niin tajuttomia, että melkein samoilla hinnoilla lyhentää lainaa... ihan tyhmää, tavallaan.

Tänään olenkin sitten ollut ahkera. Pesin ja vahasin Kalevin (auton). Tehokkaat neljä tuntia sai siihenkin tuhrattua. Iltapäivän ja illan vietin ystäväni luona, putsasimme molemmat 10 kg mansikoita pakkaseen. Slurps. Mustikat jätän tänä vuonna metsään, ei vain nappaa.

Ikkahu = ikä, kakku, huone. Sanakerrosleipä.

Pääsiäisnoita kuutamolla

Olen henkisesti irtautunut kropastani. Tai sanotaanko, että järkeni on ulkoistanut itsensä. Olen jo toista päivää melko pihalla. Tiedätte sen tunteen, kun et saa oikein mistään kiinni. Teet koko ajan jotain, usein kolmea asiaa yhtä aikaa, mutta silti tuntuu ettet saa tehdyksi mitään. Pääni menee aina välillä (usein) tähän moodiin ja tila on vähän ahdistava. Onkohan olemassa levottoman pään oireyhtymää? Kai tuo teinin läsnäolo saa sen aikaiseksi, hui, vieras kodissamme. :) Mietin vain millaisena siivoushulluna hän minua mahtaa pitää. Ja ajattelee varmasti että taivas, mitä tuo puuhaa, kun ei täällä tule edes siistimpää...

Eilen nimittäin siivosin vaatekaappini, kirjoituspöydän laatikot, kylpyhuoneen kaapit, parvekkeen talvikoristeista ja pesin keittiön. Roskaa tuli yksi jätesäkillinen ja kirpputorille menevää tavaraa 2 pirkka kestokassia (niitä punaisia Suhosen kuvioimia, you know). Niin joo, ja pitihän se varastokoppikin sitten siivota, että mahtui tavaraa sinne taas lisää odottamaan kirppistelyä.

Onneksi ruoka tuotiin nenän eteen, kunhan ensin liikuttimme nenämme oikean pöydän ääreen. On ihanaa että vanhempani (äitini) jaksavat aina tehdä pyhinä ruokaa. Olen niin kateellinen tuosta heidän ruoanlaitostaan, tai lähinnä siitä että kaikkien vuosien jälkeen tuntuu kuin äitini yhä pitäisi siitä. Minusta tuntuu niin käsittämättömälle, että toiset ovat tehneet koko työuransa ruan parissa ja sitten vielä jaksavat laittaa sitä kotonakin. Ja yllättäen kokkien lapsella ei ole edes 1% tästä innosta. Mutta 110% syömisinto minulla on... kai sekin on jotain? Mutta herkkua oli, jälleen kerran. Varsinkin tuo salaatti... OMMMMM! (Nämä eivät ole mitään vuoden ruokakuvia, mutta tuli heti taas nälkä...)

Kahviherkut unohtui kuvata. Mutta suklaakeksi/rahka leivoksia ja kuppikakkuja... OMMMM!

Tänään haravoidaan, ja kyllä, etsitään vaikka väkisin kevään ensimmäinen leskenlehti!

Etelärinne on nimittäin jo ihan sula lumesta!

Mahtavaa!

Pastanjauhantaa

Pitihän minunkin sitä kokeilla, kuuluisaa avokadopastaa! Tai eihän se minulle ollut kuuluisa ennen kuin eräs opiskeluystäväni siitä mainitsi. Nettimaailma kuitenkin paljasti, että kuuluisahan se on, mediassa paljon mainetta niittänyt. Kiitosta vain levittäjille, sillä itse tuskin olisin kyseiseen kirjaan jossa resepti esiintyy koskaan törmännyt. Juu, en yleensä eksy ruokakirjaosastolle. Aiheellisen palautteen siivittämänä olen kuitenkin päättänyt silloin tällöin ruokkia itseni lisäksi myös mieheni. Ja tämä vaatii uusiin ruokiin tutustumista, sillä jostain käsittämättömästä syystä hän ei ole mitenkään innostunut lempiruoastani tomaattimozarellabasilikapastasta. ;) Mutta tätä hänkin kehui, tykkäsi siis... ihan kuin negatiivisella palautteella nyt enää koskaan mitää ruokaa olisi valmiina eteen saanutkaan.

Mutta aidosti hyvää on, kannattaa kokeilla.

Otsikko kertookin reseptini lähteen, eli pastanjauhanta blogin. Ihan paras bloginimi ja myös sisällöllisesti ihan tutustumisen arvoinen. Kuuluisa avokadopasta löytyy ko. blogista täältä. Itse jätin tuon toisen juuston pois, parmesania vain laitoin ja kyllä se niinkin alas meni. :) Tuleville yksinäisille viikoille varasin paljon avokadoja kypsymään keittiöön, joten tätä mutustellaan varmasti useampanakin päivänä sen toisen pastan välissä. Eiköhän sen pastanjauhannan jälkeen olla sitten valmiita jo joulukinkulle.

Luovutusvoitto

Musiikin tentti vs. luovutus. Luovutus voitti. Ei vaan yhdessä aamupäivässä oppinut tunnistamaan klassikkokappaleita. Eikä ehtinyt kyllä etsimään vastauksia tenttikysymyksiinkään - musiikin aikakaudet ja niiden säveltäjät ja tietenkin musiikin opettaminen. Koitetaan tammikuussa sitten uudelleen. Josko loppuvuosi keskityttäisiin sitten historiaan, fysiikkaan ja kemiaan, vähän paremmalla onnella.

Jos olisin ollut fiksu olisin keskittänyt koko tämän päivän tarmoni tuohon musiikkiin, mutta eihän se nyt käynyt päihinsä kun liikkuakkin pitää. Kävin salilla ja ystävän kanssa vesijuoksemassa, olipas virkistävää! Kävin hoitamassa taas vaihteeksi myös mieheni autoasioita. Tällä kertaa kyse oli murron yrityksestä. Sisään ei päästy, mutta jälki on silti sellainen että korjaushommiinhan sitä joudutaan. Vitsi noi narkkarit on rasittavia... (edellinen nukkuin naapuritalon varastossa ja unohti sinne lompakkonsa, pöljä.) Ja tietenkin nakki jäi mulle kun toinen ei ole koskaan arkisin paikalla. Ei tässä muuten mitään ole, mutta en oikein tykkään noista vanhoista dieseleistä - tai dieseleistä yleensä kun ne pitäisi aina jo pienelläkin pakkasella saada piuhan päähän. Tämä kottero ei käynnisty ollenkaan jos pakkasta on 10 astetta tai yli. Että pakkaset, pysykää kaukana seuraavan kuukauden. Tajuttiin tosiaan, että pystytään vaihtamaan autoja seuraavan kerran kuukauden päästä. Kuinka useasti me nähdään??! ;D No nähdään me, mutta nyt noi aikataulut ja työt menee vaan totaalisesti ristiin. Pakko kyllä soittaa sinne korjaamolle, josko sen sittenkin saisi ensi viikolla jo kuntoon.

Sunnuntaina lämmitin meille kukkakaalipastaa, jota tuli tehtyä ensimmäisellä kerralla taas koko komppanialle. Alkupalaksi tein jääkaapin aarteista alkupalalautasen. NamNam... laseihin sujahti tietenkin viiniä. Voi sunnuntai.

Todella herkkua, kukkakaalipasta

Testasin tänään Arvostele mun illallinen Suomessa ohjelmassa esiintynyttä ohjetta. Miten tämä ei ole koskaan ennen käynyt mielessä, että sieltähän niitä hyviä ruokaohjeita tippuu syliin ilman suurempaa vaivaa. Tämä tosin oli ensimmäinen joka tuntui sille, että nyt on pakko koittaa. Syynä tähän oli yksinkertaiset ja halvahkot ainekset, sekä kasvisruokaisuus. Noo, tosin jos ei tykkää sipulista, valkosipulista tai  kukkakaalista, niin ehkä sitten ei toimi :D Mutta kuka nyt ei niistä tykkäisi.

2 isoa annosta 2:lle nälkäiselle, tai 4 normaalia annosta vähemmän nälkäisille.

Tarvitset:

1 pieni kukkakaali
simpukanmallista pastaa esim. pirkka Gnocchi kuviopasta.
suolaa

1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
Santa Maria red hot chili flakes
1 dl hyvää oliiviöljyä (no itse käytin ihan rainbow:ta)
2 rkl voita

Pilko kukkakaalit pieniksi paloiksi ja laita runsaaseen kiehuvaan veteen, mausta suolalla. Keitä 5 minuuttia ja lisää pastat kukkakaalien joukkoon, keitä vielä pastan keittoajan mukainen aika. Kaada tämän jälkeen lävikköön valumaan.

Pilko sipuli ja valkosipulin kynnet. Laita öljy ja voi isolle pannulle lämpenemään, kuullota sipulit ja lisää joukkoon hyppysellinen chiliä. 

Lisää valutettu pasta/kukkakaaliseos kuullotettujen sipulien joukkoon. Anna hautua vielä hetki kannen alla.

Slurps slurps. Ja eikun suuhun. Hassua tässä on se, että omasta mielestäni tämä maistuu oikeasti myös simpukalle. Alkuperäinen nimihän kun olikin simpukkapastaa kukkakaalikastikkeessa, Conchiglie Al Cavolfiore. Itsekin luulin ohjelman alussa, että tulossa on pastaa simpukoilla. ;) Alkuperäinen ohje löytyy yllä olevan linkin alta. :)

---

Viime viikolla söin myös todella helpon herkkuruoan. Fetasalaattia (joukossa myös aurinkokuivattua tomaattia) sekä ihan pirkka riistakäristystä paketista (tai siis no paistoin sen tietenkin ensin). Päälle ihan käsittelemättömiä puolikoita pakkasesta. Namnam. 

Että sellaista tänään.

Ja valkeus tuli...

Vaikka lähes kaikissa blogeissa on riemuittu ensilumesta kuvien kera, teen sen minäkin. Onhan se aina yhtä hämmentävää ja ihanaa. Varsinkin kun sitä tulee noin paljon, eikä itsellä ollut minkään näköistä tarvetta lähteä pidemmälle ajomatkalle. Eikä nyt tohdi ajatella sitä, että ylihuomenna sataa jo vettä. Oli se eilinen vain jännä päivä. Onneksi kalastaja tuli jo torstaina kotiin, ei olisi perjantaina ollut kesätassuilla asiaa niin pitkän matkan ajamiseen enä ollenkaan.

Omm....

 

Onneksi meillä kesä- ja talvirenkaita säilytetään kirjaimellisesti kivenheiton päässä asuvan vuokraemännän tallissa, jotta meidän ei tarvinnut liukastella kesätassuillamme kuin n. 100 metriä. Ok, en ehkä heitä kiveä 100 metriä. Itseasiassa oli ihan hauskaa kokeilla miltä se tuntui, kesärenkaat ja jäinen tie, sanoisinko että hitaillakin nopeuksilla jarrutusmatka oli aika pitkä. ;) Itse henkilökohtaisesti ihmettelen vieläkin sitä, miten tämä tuli ihmisille yllätyksenä. Koko viikkohan on on puhuttu siitä, että viimeistään perjantaina sataa lunta? Ambulanssien ja paloautojen liikehdinnän määrästä päätellen aika monella oli kesärenkaat vielä alla. Itse olin hyvin tietoinen tästä tulevasta säätilasta ja siksi kalastajakin tuli kotiin torstaina, eikä perjantaina!! Renkaiden vaihtokin jäi ihan tietoisesti viikonlopulle, koska pakollista reissaamista ei ollut tiedossa. Sitä vain, että eivätkö autoilevat ihmiset seuraa säätietoja? Itse olen ollut korvat auki jo kuukauden päivät mahdollisten yöpakkasten varalta. Jaksan aina vain ihmetellä. :)

Niin joo, kerroinko jos siitä, miten olen ihmetellyt kauppakeskusten parkkihalleissa pylväisiin törmäileviä autoilijoita? Noo, en ihmettele enää. Itsekin kolhaisin viikko sitten Kalevini pylvääseen, en onneksi pahasti, mutta muiston siitä sain aikaiseksi pintaan kuitenkin. Ei se siis pikkuautollakaan kovin vaikeaa ollut. Tai sitten kuvittelin autoni vielä todellisuuttakin pienemmäksi. No, tekevälle sattuu, eipä se oman auton kohdalla niin haittaa. En muutenkaan haluaisi autoa, jossa en yhtään naarmun naarmua kestäisi, vaikka tämä olikin elämäni... ups, kolmas auton naarmutus. Hui.

Illan ohjelmassa, päivän siivouksen ja renkaiden vaihdon jälkeen, oli herkuttelua kynttilänvalossa. Sitä ennen kuitenkin siirsin 2 vuotta (!!!!) juurtumassa olleet kasvit vihdoin multaan. Hyvin nuo viherkasvit porskuttivat pelkässä vedessä, uskon siis todellakin niihin vesikiertoisiin kasviseiniin, jollainen olisikin joskus kiva saada.

Koska meillä sattuineista syistä on tällä hetkellä todella paljon siikaa ja uutuutena myös siian mätiä, päätimme viettää oikein herkkuherkku illallisen kuohuvan kera. Siianmätileipiä (saaristolaisnappeja, punasipulia, creme freshiä, siianmätiä, valkopippuria ja oman maan tilliä), kreikkalaista salaattia (jossa kyytipoikana citymarketin herkkutiskin marinoituja valkosipuleita ja oliiveita - namnamnam) sekä  alkossa mädin kanssa suositeltua kuohuvaa.

Kun tuota siianmätiä on käsityönä putsailtu, alkaa kyllä ymmärtämään mistä sen korkea kauppahinta muodostuu. Juurikin siitä käsityöosuudesta. Mutta on se herkkua, tykkään siitä että maku on hyvin neutraali, voisi jopa sanoa olematon. Ei ole myöskään niin poksuvaa, kuin kirjolohen mäti, koska on pienempää. Suosittelen.

And The Winner is...

Arvonnan voittaja on

VUOKKO

Onneksi olkoon.

Laitatko yhteystietosi tulemaan saaristonkasvatti@gmail.com, niin laitan pakettia tulemaan viimeistään ennen joulua! ;) Pakko antaa itselle pelivaraa, kun niska temppuilee ja kouluhommia on yhtäkkiä ilmestynyt vino pino (tai no, ehkä nippanappa pino). Todellisuudessa ompelen sinulle jotain kivaa varmasti jo tiistaina! ;) Paketti lähtee liikkeelle heti valmistuttuaan.

Kiitos kaikille kommentoijille. :) 

Erityismaininta anonyymille, jonka mielestä olin aluksi todella ärsyttävä, mutta nyt en niinkään...

Näinhän se on mennyt. Ja näin se osittain varmasti aina meneekin. Mutta toivon ja teen työtä jatkuvasti sen eteen että osaisin olla keskustelevampi, siis aikuisten kanssa. Lapset on aina ollutkin eri asia, heitä olen aina osannut paremmin kuunnella.  Sen jälkeen kun tämän suuren herätyksen olen kokenut, vastaväitteet tai uudet näkökulmat ovat osoittautuneet oikein antoisiksi. Elämässä ei ole mikään niin hienoa kuin kunnon keskustelu. Pitäisi varmasti keskustella enemmän. Eiköhän minulla kuitenkin tule jatkossakin mielipide olemaan. Asioita pitää välillä usein kyseenalaistaa. Erään tohtorismiehen mukaan minulla on vain levoton ja uudistusmielinen luonne... great! Justiinsa sitähän ihminen haluaa, olla levoton ja jatkuvasti tyytymätön asiantiloihin. Not. Mutta eiköhän se tästä suttaannu...

Tänään suttasin puolukkamehua

Muovipullot menevät pakkaseen, lasipullon sisällön kurlautan kurkkuuni ensitilassa. :) Hyvää tuli.

Onnellinen mehutehtailija

Mehutehtaalta tässä päivää! Pilvinen sää kaipasi eilen todellakin raikasta tuoksua kotiin, niitä viimoisia kesän rippeitä. Ensi tutustumisemme mehumaijaan on osoittanut, että herukkamehujen valmistus on aika helponlaista. Keskustelupalstoja lukiessa omenamehun kohdalla ollaan montaa mieltä. Osa oli ehdottomasti sitä mieltä, että maijalla ei kannata siihen ryhtyä, osa taas vannoi työläydestä huolimatta maijan nimeen. Pakkohan sitä oli koittaa, kun omenoita kerran on tarjolla. Saldo kahdelta mehustuskerralta n. 10l omppukanelimehua! Ei paha. Sen kyllä allekirjoitan, että työlästä on. Jos vielä pullottaa kellariin vietäväksi eikä pakkaseen, niin vielä työläämpää. Eli itsellä menee jatkossa kyllä omppumehut pakkaseen, niin ei tarvitse säilöntäaineilla pelleillä kaiken paloittelun lisäksi (no sehän tässä vain marjamehua työläämpää oli).

Oma höyrymehun teko-ohjeeni omenoille:

Ensin omenat paloitellaan.
Tärkeintä on poistaa huonot kohdat, kolhiintumat jne.
Kuoret ja kodat voi jättää paikoilleen.
Työ on leppoisaa kun samalla katselee/kuuntelee netistä televisio-ohjelmia tai kuunnelmia.

Höyrymehustimen alakattila kaadetaan lähes täyteen vettä ja kuumennetaan kiehuvan kuumaksi. Tarkistetaan aina että letkunsulkija on varmasti kiinni letkussa. 

Omenanlohkot asetellaan mehustimen yläosaan, mahdollisimman täyteen. 

(Omenat menevät kasaan höyrystyessä, mehujen tiristessä ulos.)

Itse annan ensimmäisen satsin kiehuskella 30-60 minuuttia ilman että teen mitään.

 

Tämän jälkeen valutan syntyneen mehun kattilaan ja lisään mehustimen yläosaan lisää omenoita ja suljen taas letkun (muuten höyryt karkaa letkun kautta). 

Itse en jaksa valutella ensimmäistä satsia uudelleen omenoiden läpi. Onko joku huomannut että sillä olisi oikeasti merkitystä? Jos on, niin pitää jatkossa sitten valutella. 

Tätä jatketaan niin kauan kuin omenoita piisaa. Mehua valutellaan tasaisin väliajoin kattilaan. Myös alaosassa kiehuvan veden määrää pitää tarkkailla ja lisätä tarvittaessa. Ei ne omenat nyt niin paljoa mene kasaan, jotta 2 x 10l ämpärillistä omenalohkoja on mielestäni melkein max. kertamehustus.

Mehut voi toki laskea suoraan pulloihinkin. Herukoilla teimme niin, lisäsimme pullojen pohjalle vain sokerit valmiiksi. Omenoissa kuitenkin huomasin, että helpompaa on kerätä kaikki mehu kattilaan ja sokeroida/maustaa ne kattilassa ennen pullotusta.

Mehustumisen loppuvaiheessa (kun mehun tulo selvästi lakkaa) olen desinfioinut pullot kiehuvalla vedellä, huuhtonut ne säilöntäaineliuoksella (kylmiöön menevät) ja pitänyt ne lämpimässä vesihauteessa (tai uuni 100´C jos joutuvat odottamaan pidemmän ajan).

Kattilaan kerätty mehu pitää lämmittää uudelleen ennen pullottamista, samalla onnistuu myös sokerointi. Itse olen heittänyt joukkoon myös vaniliinisokeria ja kanelia. 

Sitten vain pullot täyteen, ihan piripintaan ja korkki kiinni. Mahdollisimman nopeasti jäähtymään, eli kylmiöön menevät melko suoriltaan kylmiöön. 

Pakkaseen menevät sitten jäähtymisen jälkeen suoraan pakkaseen.

Pakkaseen meneviin muovipulloihin pitää jättää hieman laajentumisvaraa 

(eikä tosiaan tarvitse leikkiä niillä säilöntäaineilla ollenkaan).

Sitten vain nauttimaan mehuista! :)

Itse meinaan kyllä jatkossa laittaa omenamehut suoraan pakkaseen. Jää tuo lasipullojen desinfioinnin vaiva väliin. Vaikka eipä siellä pakkasessakaan loputtomasti tilaa ole kyllä. :)

Tai ainakin ostan niitä perinteisiä lasipulloja joihin tulee se muovinen tulppa. 

Ne on halpoja ne ja tuntuu myös jotenkin varvemmilta tiiviyden suhteen kuin tuo patenttikorkki.

Näitä söpiksiä patenttipulloja voi sitten käyttää hyväksi tarjoilussa tai muussa.

Onko jollain kokemusta niistä Ikean patenttipulloista? 

Toimiiko ne oikeasti mehustamisessa, laadullisesti? Jotenkin olen skeptinen... ;)

Tässä vielä linkki marttojen mehun teko ohjeeseen: Klik