Rakastatko vanhoja mainoksia?

Jos vastasit kyllä, käyhän silloin kurkkaamassa AdAccess - kokoelmaan, jossa voi selata yli 7000 mainosta, jotka on painettu Yhdysvalloissa tai Kanadassa vuosien 1911-1955 välillä.

Lähde: http://library.duke.edu/digitalcollections/adaccess_BH1191/

Klik Klik. Ihan mahtavaa. 

Muitakin mielenkiintoisia historialinkkejä on luonnollisesti viimepäivien aikana ollut ilo oppia tietämään. Voisin joskus tehdä niistä jonkin sortin blogisteille (mitä se sitten tarkoittaakaan) suuntautuneen kokoelman, jos teitä kiinnostaisi? Tänään olen mm. löytänyt tavan etsiä vanhoja kasvikirjoja. Tässä yksi esimerkki: William Curtis, v. 1795, The Botanical Magazine, Or, Flower-garden Displayed. Itselle nämä internetistä löytyvät historialliset lähteet ovat kyllä olleet täysin vieraita. Ei sillä että olisi näin työlästä prosessia jaksanut läpikäydäkkään ilman tilille tipahtavia opintopisteitä. ;)

Jääkaappimagneetit kruunukorkeista

Elämää yksinkertaisempi tuunausvinkki:

Olen törmännyt viimeaikoina hauskan näköisiin/sisältöisiin kruununkorkkeihin. Vaikka Kalastaja ei suoranaisesti pidä jääkaappimagneeteista, nämä ovat saaneet kuitenkin jäädä.

Jos magneetti on kruununkorkkia matalampi, kannattaa muistaa, että valmista magneettia pitää aina nostaa jos sitä liikuttelee. Muuten saa jääkaapin pinnan kyllä nopeasti naarmuille. :) En oikein tiedä mitä mustaa töhnää tuo meidän kaappi oikein muutenkaan on täynnä, ei lähde edes pesemällä. Taitaa olla korkea aika lähteä ostamaan sitä liitutaulutarraa ja teipata kohta koko jääkaapin ovi.

Yleensähän lumi tulee tänne Etelä-Suomeen vasta siellä joulun kieppeillä. Tästä syystä minulle tuli luonnollisesti tuossa ihanassa valkoisessa maastossa hyvin jouluinen olo. Sorruin siis ostamaan itselleni jo ensimmäiset glögit (kyllä se talven ensimmäinen lasi on aina paras!). Ja etsinpä minä tälle vuodelle jo valmiiksi joululevyn, joka ei kaikessa hilipatihippanissaan ärsytä ja olisi vähän erilainen kuin perinteiset levyt. Peruskappaleet tältäkin levyltä löytyy, mutta pelkästään kitaralla soitettuina versioina (ei laulua!). Kas tämä: Christmas Classics, Guitar Melodies. Löytyy Spotifystä, ja sieltä sitä siis aion myös jatkossa kuunnella. On juurikin sopivaa taustamusiikkia monenlaisiin tilaisuuksiin. Katsasta jos on tarvetta joulun alla sellaiselle.

Itse en joulun ajattelua kyllä tämän enempää aloita, jatketaan sitten kuukauden päästä jos jatketaan.

Ja lohtudutukseksi taivaaltahan tulee jo oikein antaumuksella vettä. Joten palataan tähän syksyyn nyt vain hyvin mielen. Tässä kuitenkin muutama kuva viikonlopun kävelyretkiltä.

Silakkamarkkinoiden tarjonnasta huolimatta päädyimme Turun kauppahallin lihatiskille. :)

Matkalla tuli nälkä...

Mahtava katukyltti

Tuliainen Ruotsista. Raaskiiko tuota avata ollenkaan? Kaunis.

Kouluhommat painavat yhä vain päälle. Tämän päivän ohjelmana on fysiikan esitelmän viimeistely (että meillä meni siihen eilen monta tuntia, emmekä vieläkään tajua asiasta oikein mitään), historian tehtäviä (aineiston etsimistä erilaisista internetlähteistä - tai sen harjoittelua - hidasta ja työlästä, mutta kai opettavaa), eläintenttiin valmistautumista (suomen nisäkkäät ja linnut pitäisi oppia tunnistamaan, mielenkiintoista, mutta... ulkoa opettelemisen hyöty? Eläimien käyttäytymisestä/elintavoista ei tarvitse tietää mitään!! En TAJUA. Vähän yhtä tyhjän kanssa nämä tälläiset testit, aika 70-lukulaista). Niin ja historiantenttikin on muutaman päivän päästä. Eiköhän sitä tässä. Ilmeisesti olen luvannut myös mennä uimaan. Ja jääkaappikin on tyhjä... möh.

Oikein antoisaa alkuviikkoa! Itse taidan Raumailla ja pizzailla pari seuraavaa päivää.

Arkistopölyinen sunnuntai

Aamu alkoi kukonlaulun aikaan heräämisellä, kiitos kellojen siirron. No se ei kovastikaan haittaa. Olin ensimmäinen äänestyspaikkamme äänestäjä tänään ja aamulenkkikin oli suoritettu tasan klo 10. Harvoin sitä kuulee Turun kirkonkellojen kilkatusta, hienolle se kuulosti juuri klo 10. Historialliselle.

Täytyy myöntää, että Suomen kansallisarkisto on tämän päivän opintopläjäystä ennen ollut melko tuntematon. Kaikkien tässä pätkässä mainittujen ja kuvattujen talojen ohi on kävelty useammin kuin pari kertaa opiskeluaikana, joten hyvähän se nyt vihdoin on tietää mitä ne pitävät sisällään.

Sen kyllä sanon, että ei musta historiantutkijaa varmasti tulisi. Sen verran työlästä tämä touhu on jo noin alkuunsa. Mutta hyvähän se valmiin maisterinkin on vihdoin tätä tiedonhakua hieman oppia.

Sellaista täällä. Ja paljon ulkoilua ihanassa aurinkoisessa talvikelissä. Lauantaille suunniteltu haravointitalkoot jäivät sattuneista syistä pitämättä. Josko ensi lauantaiksi olisi taas maa sulana?

Ja valkeus tuli...

Vaikka lähes kaikissa blogeissa on riemuittu ensilumesta kuvien kera, teen sen minäkin. Onhan se aina yhtä hämmentävää ja ihanaa. Varsinkin kun sitä tulee noin paljon, eikä itsellä ollut minkään näköistä tarvetta lähteä pidemmälle ajomatkalle. Eikä nyt tohdi ajatella sitä, että ylihuomenna sataa jo vettä. Oli se eilinen vain jännä päivä. Onneksi kalastaja tuli jo torstaina kotiin, ei olisi perjantaina ollut kesätassuilla asiaa niin pitkän matkan ajamiseen enä ollenkaan.

Omm....

 

Onneksi meillä kesä- ja talvirenkaita säilytetään kirjaimellisesti kivenheiton päässä asuvan vuokraemännän tallissa, jotta meidän ei tarvinnut liukastella kesätassuillamme kuin n. 100 metriä. Ok, en ehkä heitä kiveä 100 metriä. Itseasiassa oli ihan hauskaa kokeilla miltä se tuntui, kesärenkaat ja jäinen tie, sanoisinko että hitaillakin nopeuksilla jarrutusmatka oli aika pitkä. ;) Itse henkilökohtaisesti ihmettelen vieläkin sitä, miten tämä tuli ihmisille yllätyksenä. Koko viikkohan on on puhuttu siitä, että viimeistään perjantaina sataa lunta? Ambulanssien ja paloautojen liikehdinnän määrästä päätellen aika monella oli kesärenkaat vielä alla. Itse olin hyvin tietoinen tästä tulevasta säätilasta ja siksi kalastajakin tuli kotiin torstaina, eikä perjantaina!! Renkaiden vaihtokin jäi ihan tietoisesti viikonlopulle, koska pakollista reissaamista ei ollut tiedossa. Sitä vain, että eivätkö autoilevat ihmiset seuraa säätietoja? Itse olen ollut korvat auki jo kuukauden päivät mahdollisten yöpakkasten varalta. Jaksan aina vain ihmetellä. :)

Niin joo, kerroinko jos siitä, miten olen ihmetellyt kauppakeskusten parkkihalleissa pylväisiin törmäileviä autoilijoita? Noo, en ihmettele enää. Itsekin kolhaisin viikko sitten Kalevini pylvääseen, en onneksi pahasti, mutta muiston siitä sain aikaiseksi pintaan kuitenkin. Ei se siis pikkuautollakaan kovin vaikeaa ollut. Tai sitten kuvittelin autoni vielä todellisuuttakin pienemmäksi. No, tekevälle sattuu, eipä se oman auton kohdalla niin haittaa. En muutenkaan haluaisi autoa, jossa en yhtään naarmun naarmua kestäisi, vaikka tämä olikin elämäni... ups, kolmas auton naarmutus. Hui.

Illan ohjelmassa, päivän siivouksen ja renkaiden vaihdon jälkeen, oli herkuttelua kynttilänvalossa. Sitä ennen kuitenkin siirsin 2 vuotta (!!!!) juurtumassa olleet kasvit vihdoin multaan. Hyvin nuo viherkasvit porskuttivat pelkässä vedessä, uskon siis todellakin niihin vesikiertoisiin kasviseiniin, jollainen olisikin joskus kiva saada.

Koska meillä sattuineista syistä on tällä hetkellä todella paljon siikaa ja uutuutena myös siian mätiä, päätimme viettää oikein herkkuherkku illallisen kuohuvan kera. Siianmätileipiä (saaristolaisnappeja, punasipulia, creme freshiä, siianmätiä, valkopippuria ja oman maan tilliä), kreikkalaista salaattia (jossa kyytipoikana citymarketin herkkutiskin marinoituja valkosipuleita ja oliiveita - namnamnam) sekä  alkossa mädin kanssa suositeltua kuohuvaa.

Kun tuota siianmätiä on käsityönä putsailtu, alkaa kyllä ymmärtämään mistä sen korkea kauppahinta muodostuu. Juurikin siitä käsityöosuudesta. Mutta on se herkkua, tykkään siitä että maku on hyvin neutraali, voisi jopa sanoa olematon. Ei ole myöskään niin poksuvaa, kuin kirjolohen mäti, koska on pienempää. Suosittelen.

Aivan mahtava opiskelupäivä takana, lähes kymmenentuntinen sellainen. Ja anti oli aivan upeaa. Niitä ihania päiviä jolloin on onnellinen, että tähän leikkiin lähti. Meidän liikunnanopettaja on vain yksinkertaisesti mahtava. Jos aamulla klo 5:25 joku olisi sanonut minulle, että illalla sinulla on todella usko siihen, että kykenet opettamaan alakoulun luistelut, en olisi uskonut. Mutta kyllä. Hän teki sen 90 minuutissa. Huh huh. Siinä voi opettaja ajatella kyllä onnistuneensa tavoitteissaan!! Oikein harmittaa, etten pääse toiselle luistelukerralle.

Samaa antoisaa tasoa menivät loputkin tunnit. On opittu mm. 60-luvun diskotanssin alkeet, 60- ja 70-luvun musiikkia käsittelevän esitelmän aikana (musiikki). Öljyntorjunnan ja painovoima/pintajännityksen ihmeitä (fy/ke) sekä historianopetuksen projektitöistä ja oppilaiden historiatietoisuudesta. Historian opetuksessa on parasta opettajan oma innostus, asiantuntijuus, selkeys sekä hänen esiintuoma lisäkirjallisuus, joka luonnollisesti kiinnostaa minua, koska olen aidosti innostunut historiasta ja sen opettamisesta. Teimme jossakin välissä myös yhden esitelmän rungon, enää poweri slidet tekemättä. Olen niin iloinen (myös edessä olevista 6 "vapaapäivästä").

Kuntavaalitenttiä (osaisi nyt päättää edes puolueen) katsellessa päätin myös nappaista pari kuvaa olohuoneen pöydältä ja kikkailla http://pixlr.com/express/ kuvankäsittelyohjelman kanssa. Tässä lopputulos:

Tässä kohtaa lähti vähän lapasesta. 

Päivän posti (kylkiäislehtiä - joulu aaaargh - ja inarilaisten raamattu) :

Suosittelen todella kokeilemaan noita pixlr.com kuvankäsittelyjuttuja. Ilmainen ja ihan ok, perusjutut toimii ihan hyvin ja riittää monille blogitouhuihin varmasti. Kuvan sävyjen muokkaaminen on ehkä työläämpää mitä kunnon koneelle ladattavalla ohjelmalla, en itse jaksa niitä sävyjä muutella (kuten ehkä olette huomannutkin useista tummahkoista kuvista). Nythän on siis muotia sellaiset hyvin valoisat kuvat, kuten ehkä olette monista sisustusblogeista huomannut. Juu, ei todellakaan ole suoraan kamerasta ne kuvat. Mutta ihanaa, että jotkut jaksaa. :) Saa jaksaa, ihana niitä hienoja ja viimeisteltyjä kuvia on katsella. Pahoittelen etten itse ole niin ahkera.

Arki

Nyt on taas tekemistä. Historian ensimmäisellä kurssilla on tehtäviä 48. ;) Kurssi on alkanut oikeasti syyskuussa ja tehtävät pitää siksi palauttaa jo parin viikon päästä. Mutta sopivasti tässä näitä vapaapäiviäkin on tiedossa, joten mielellänihän sitä sujahtaa informaatioverkkojen historian ihmeelliseen maailmaan. Kunhan vain välillä pääsee haravanvarteenkin. Hieman on lihakset jumissa, mutta kyllä isän iloinen ihmettely "kuka on haravoinut KOKO tien?" oli kaiken kivun ja vaivan väärtti. :) Olen myös keksinyt uuden tavan avata niskanikamiani, jotka tuntuvat kroonisesti jumahtelevan. Tämä ihme kikka on kuperkeikka!! Niin helppoa se on. Täällä sitä aikuin ihminen pyörii kämppää ympäri takapuoli heiluen. Kyllä on taas naapuritalon asukkailla ihmeteltävää. ;)

Ajoin tänään pitkästä aikaa ihan yksikseni Raumalle, ja ai että se oli rentouttavaa. Ei minulla ole matkaseurassa mitään valitettavaa, mutta jotenkin olen hetkellisesti kurkkuani myöten täynnä kaikkia keskusteluja mihin liittyy vähänkään opiskelu (enkä selvästi osaa itse keskustella enää mistään muusta, kun ei paljoa muuta elämää tunnu olevan). Ankeaa! :) Muilla alkaa harjoittelut ja ne toki herättävät paljon keskustelua, ja kurssienkin sisällöt puhuttaa kroonisesti. Itse olen saanut itseni moodiin, että koitan ottaa tunneista kaiken mahdollisen irti ja niiden ulkopuolella en tehtäviä enempää jaksa koko laitosta ajatella. Kohta se on ohi. Tänään siis kuuntelin sujuvasti pari tuntia yle puhetta (lempparini!), mutta onhan se kiva huomenna taas matkata seurassa.

Koska viisas opiskelija hankki ajoissa kaikki syksyn tenttikirjat (mikäköhän minuun on iskenyt - ennen en välttämättä edes nähnyt tenttikirjoja ennen tenttiä), niin tietenkinhän niistä pitää palauttaa muutama juuri paria viikkoa ennen tenttiä. Tämän päivän vaatimaton tavoitteeni on opiskella kokonaan yksi teos, aiheena historianopetus monikulttuurisessa koulussa. Aamulla tehokkaasti lukaisinkin sata sivua. Unilukemisena vaatimaton 60 sivua. Saa nähdä kumpi voittaa, teksti vai uni? Jos jostain olen iloinen, niin tästä hyvin nopeasta ja tehokkaasta lukutyylistäni. On kyllä helpottanut tätä opiskeluani aikaste paljon vuosien varrella. Ei ole siis höttöä, että jokainen opettelee itselleen sopivan lukutyylin. Ei ole myöskään höttöä se, että lukeminen nopeutuu mitä enemmän lukee.

Lukeminen kannattaa aina! 

(pitäisiköhän lähteä Helsingin kirjamessuille?)

Kyllä tuo Rauman kampus ihan kaunis on. Harvoin sitä tulee ihailtua. Harmi että suurin osa opetuksesta tuntuu olevan tuossa takana näkyvässä kerrostalossa, joka pitäisi puolestaan räjäyttää. :)

Oikein ihanaa keskiviikkoa. Katsotaan onko minulla huomen illalla ruumiinosat vielä tallella huomisen luisteluharjoituksen jälkeen. Ei niin ole minun lajini. Tasapaino? Voitko tulla takaisin. Onneksi nykyään on kypäräpakko! ;)

Lisää lisäää...

Kun on ollut ensin koko maanantain perinteisessä maanantaikoomassa"siis mitä häh pitäisikö taas saada jotain aikaiseksi ja käyttää aivoja?", niin on todella järkevää illalla väsymyspöhnäpäissään ilmoittautua opiskelemaan vielä lisää. Juu, on se fiksua. Onhan? 

Ilmoittauduin nyt kuitenkin tekemään ne historian aineopinnot, jotta saisin ne aineopinnot kasaan mahdollisimman pian. Varsinkin jos kevät näyttää heikolle töiden suhteen, on hyvä saada tämänkin hoidettua alta pois ennen kuin työelämä kokonaan kutsuu. Ja suoraan sanottuna tuntui, että nyt tarvitsen jotain opittavaa sisältöä tähän opiskelija-arkeeni. Saas nähdä kuinka nopeasti, ja monta kertaa, tätä vielä kadun. Eiköhän se kuitenkin tästä.

Heti ilmoittautumisen jälkeen jäin miettimään mitäpä sitten tapahtuu keväällä kun haluan ottaa paperit ulos, jotta olisin oikeutettu ansaitsemiini tukiin. Tuo avoimen oikeuteni jää kyllä roikkumaan (sillä se yksi jo mennyt kurssi jää kuitenkin roikkumaan). Ei kai avoimen opiskeluoikeudella voi olla vaikutusta työttömyystukiin? EIHÄN? Sanokaa että ei voi olla. Siis eihän oikeasti voi olla, kai ihmisellä nyt saa kehittäviä harrastuksia olla ilman että siitä rankaistaan? Jos nimittäin saan kevääksi töitä, koen että olen myös ansainnut kesäloman. Ja siis tämän vuoden kokemuksella voin kertoa, että myös tarvitsen sen. Eihän niillä kassan tuilla pitkälle eletä, mutta saa ainakin aivot nollattua ja ruoan pöytään jos niikseen.

Tästä voisikin kirjoittaa erillisen postauksen, siitä miten yhä vain opettajat ovat virkavapaalla ja tulevat takaisin töihin kesäksi (eli ottamaan kunnon palkan kesältä) ja vuoden työt tehnyt sijainen saa tyytyä työttömyyskassan pienempään tukeen. Mutta ei sen postauksen aika ole nyt, koska vielä ei ole omaan nilkkaan tämä kolahtanut.

No, eiköhän ne asiat mene juuri kuten pitääkin, pieni paniikki iski vain heti persuksille. Oliko tässä päätöksessä taas mitään järkeä. 8) Mutta on siinä. On on on. On.

Miksi?

Monet kysyvät, miksi jaksan viettää niin paljon aikaa mökillä.

No vaikkapa siksi...

Viikonlopun pääohjelmanumerona oli nukkuminen, leffat, herkulliset ruoat ja intohimoni - haravointi.

Outo viikko

Ennen kuin sytytän kynttilät, laitan mukavaa musiikkia sekä paneudun matematiikan ja fysiikan ihmeelliseen maailmaan (opiskelu voi olla oikeasti mukavaa) torstai-iltani iloksi, minun oli pakko tulla tänne "ääneen" ihmettelemään yhtä asiaa. Nimittäin sitä millaiset ihmiset haluavat opettajiksi? Tai miksi ihminen haluaa opettajaksi? Tai mitä tulevat opettajat työllään haluavat saavuttaa tai millaista kuvittelevat sen olevan? Enkä minä niihin mitään vastausta anna, mutta yksi asia jäi tänään itseäni mietityttämään ja siitä nyt kirjoittelen. 

Kuvat viime viikonlopulta. Kyllä syksyinen luonto voi olla kaunis!

Itsehän olen valmistunut opettajaksi jo muutama vuosi sitten ja nyt olen täydennyskouluttamassa itseäni, vaikka en vielä ole yhtään kokonaista lukuvuotta perusopetuksessa työtä edes tehnyt. Olen siis joutunut pohtimaan aika paljon sitä, minkälaista opettajan työtä haluaisin tulevaisuudessa tehdä ja miksi. Tulin muutama vuosi sitten siihen lopputulokseen, että luokanopettajan työssä pääsen parhaiten toteuttamaan "monipuolista osaamistani" ja monipuolisia kiinnostuksen kohteitani. Olen aina halunnut mahdollisimman monipuolisen ja vaihtelevan työn, olla pelkän opettamisen rinnalla myös kasvattaja. Totesin silloin, ja totean yhä, että luokanopettajantyö on toistaiseksi se monipuolisin kanava omien kiinnostuksen kohteideni toteuttamiseen.

En ole koskaan ajatellut, että olisin opettajana kovinkaan perinteinen (mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan). Nyt olen alkanut ymmärtämään että juu, lähtökohtani tavoitteilleni voivat todellakin olla hieman erilaiset mitä monilla muilla vastavalmistuneilla, mutta eivät ne oikeasti poikkea mitenkään perinteisestä. Nyt olen kohdannut vihdoin koulutuksessa ensimmäiseen kurssiin, jossa selvästi painotetaan poistumista oppikirjojen maailmasta. Olen tätä odottanut kuin kuuta nousevaa, ja kuvitellut että tämä on jo ajan trendi. Mutta eipä kai sitten vielä olekaan.

Itse olen lähtökohtaisesti ajatellut, että opetukseni pohjautuu kyllä oppikirjoissakin mainittuihin sisältöihin (tietenkin), mutta opetukseni ei kuitenkaan mitenkään pohjautuisi näihin oppikirjoihin vaan tavoitteita poimisin nimenomaan niistä opetussuunnitelmista. En tiedä mistä se ajatus on edes lähtenyt, mutta steinertyyppinen opetus jossa oppilaat valmistavat itse oppimateriaaliaan ja oppivat kokemalla on aina ollut enemmän minun juttuni. Oppiminen on tutkimista, kiinnostumista uusista asioista ja niiden hallinnasta. Opetuksen pitäisi aina liittyä lapsen arkeen ja elämään, eihän se muuten ole innostavaa. Oman opetusmateriaalin valmistaminen on myös ollut osa koko ammatin viehättävyyttä. Sitten törmään asiaan ohimennen viitatessani lausahdukseen "kukas sitä nyt itseään niin työllä uuvuttaisi?", siis what? Opetusmateriaalin ja opetusmenetelmien kehittäminen uuvuttavaa? Miten kukaan opettajaksi aikova voi kokea sen uuvuttavana, luulin että kaikilla opettajaksi aikovilla olisi se puuhastelu geeni joka nimenomaan intouttaisi heitä kehittämään omaa opetusmateriaalia. Luulin että se koko työn suola on niissä vähän vastahakoisissa oppilaissa, jotka pitäisi saada innostumaan opetuksesta ja oppimisesta. Aika harva niistä oppikirjoista mitään mielettömiä kiksejä vielä alakoulussa saa, jos saa koskaan myöhemminkään. 

Itse olen aina ajatellut, että työn pitää olla myös mukavaa. Minä tykkään juuri tuollaisesta touhusta, puuhastelusta. Olen ajatellut että se tulee luonnollisena osana elämää myös kotiin, enkä koe sitä ajatusta yhtään ahdistavana. Naivisti toivon, että jaksaisin vuodesta toiseen kehittyä työssäni, lukea alaan liittyvää kirjallisuutta joka rohkaisisi kokeilemaan uusia menetelmiä. Suoraan sanoan olen ajatellut, että se puuhastelu olisi yksi harrastuksistani, ei väkisin tehtävää työtä. Olen siis ajatellut, että opetuken ja opetusmateriaalien kehittäminen on työn lisäksi myös harrastukseni. Ja suoraan sanoen naivisti olen kuvitellut, että suurin osa luokanopettajista jakaisi kanssani tämän kaltaisen ajattelumaailman. Mutta ei, ei tämä ilmeisesti olekkaan ollut kaikille se ensisijainen ajatus. Mikäköhän se sitten on mahtanut olla?

Ei kai sillä väliä mitä se muilla on. Eihän mistään työstä voi sanoa yhtä ja oikeaa tapaa tehdä kyseinen työ. Opettajia on tuhansia erilaisia, jokaisella vähän omat menetelmät. Kaikki sen tietävät etteivät kaikki pääse yhtä hyviin lopputuloksiin, mutta jokaisella on varmasti se oma paras tapansa lähteä ainakin liikkeelle. Enkä väitä että omani olisi yhtään sen parempi, tai alkuun edes kaikista toimivin. Varmasti ensimmäisten vuosien aikana joutuu turvautumaan haluttua enemmän niihin oppikirjoihinkin. Mutta lähtökohdaksi en sitä haluaisi ottaa missään vaiheessa. Kyllä ne sisällöt pystyy läpikäymään ja opettamaan ilman oppikirjaakin. Oppikirja voi olla oppilaan tukena, sieltä voi lukea sitten niitä samoja asioita. Vaikka monet menetelmät toimivat, silti jotenkin olen odottanut, että opettajilla ja opettajaksi aikovilla olisi havaittua enemmän tätä kaltaistani puuhastelugeeniä. Vai kuljenko minä yhä silmät jotenkin ummessa enkä vain näe sitä?

Vai masentaako työ minutkin? Olenko jotenkin naivi näiden ajatusteni kanssa? Ensimmäistä en toivo, jälkimmäiseen en usko. Uskon kuitenkin nähneeni, että kaikki ajattelemani on mahdollista, vieläpä ilman minkään näköistä työn uuvuttavuutta. Saapas sitten nähdä mikä tulee olemaan lopputulos, sitä odotellessa. Kyllä tässä alkaa töiden haku jo kovasti kutkuttamaan sormia.