torstai 31. tammikuuta 2013

Irtoaa hysteerisesti nauraen kapinallisten joukoista

Parkkiruutuni on melkoinen lätäkkö. Olenkin tässä iltatuimaan miettinyt kenen on vika jos autoni jäätyy lätäkköön kiinni mikäli yöllä tulee oikeasti kunnon pakkanen? Onko vika minun joka jätin autoni siihen lätäkköön, ruutuun josta olen maksanut, vai onko syyllinen huoltomies jolle meidän pihan kunnossapito on aika ajoin mission impossible? 

Tosin no, eikai ne renkaat nyt yhdessä yössä ehdi kiinni jäätymään? Vai voiko sellaista edes tapahtua - ehkä ei. Mikä on rengaskumin ja jään suhde keskenään, hylkiikö ne toisiaan? Kyllä on nyt fysiikan lainalaisuudet hukassa. Ehkä vain nainen voi murehtia tällaista? En nimittäin kyllä koskaan ole kuullut, että kenenkään auto olisi jäätynyt maahan kiinni. :D Mutta ei noista pikkusorsista koskaan tiedä, eihän niillä pysty ajamaan edes parin sentin loskassa kun heti aletaan leikkimään ja liiraamaan.

Mua nauratti niin paljon eiliset uutiset (jotka kerron kohta). Siis olen ihan aidosti positiivinen ja iloluontoinen ihminen. Olen kyllä myös turhan kriittinen ja haluankin oppia löytämään asioista enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Tämä kehityskulku oli ihan hyvällä mallilla kunnes kohtasin tuulimyllyt. No itse olen tämänkin asian kanssa jo voitolla, eikä se lopulta vaatinut kuin halun kääntää nuppinsa oikeaan asentoon. Jatkossa olenkin panostamassa tähän entistä enemmän, sillä en jaksa / halua enää elämääni näitä negatiivisia kausia, ne on todella kuluttavia. Odotan innolla tätä matkaa.

Tämä nyt siis puolustuspuheeksi, jotta kyseessä ei suoranaisesti ole nyt minun valitustani, vaan pientä todistelua sille, että en ole kuvitellut kaikkea. Itsehän en ole ollut edes paikalla.

Eräänä päivänä tapahtui kuulemma sellaista ihanuutta, että eräällä piti olla kolmen tunnin luento. Hän lopetti kuitenkin kahden tunnin jälkeen. Tämän jälkeen eräs oli häneltä (voivoi, virhe numero 1) käynyt kysymässä että miksi luento kesti vain kaksi tuntia eikä kolmea kuten lukujärjestyksessä oli. Vastauksena oli, että aijaa, no minäpä annan teille korvaavan tehtävän... niin, siis opiskelijat saa korvaavan tehtävän siitä että opettaja ei tiedä lukujärjestystään?

Samaisena päivänä eräs opiskelija oli myös löytänyt eräälle opettajalle palauttamansa esseen rypistettynä käytävältä. Kysyessään kyseiseltä opettajalta, miksiköhän hänen esseensä löytyi koulun käytävältä vastaus kuului: "mitenköhän se on sinne joutunut?". Niin mitenköhän. Oli kuulema näyttänyt peuralta ajovaloissa, ja syystä. Kyllähän se melko asiatonta on, kun papereissa on nimet ja numerot kaikkineen. Ennakkoviisaana olen onneksi itse palauttanut kaiken sähköisenä, lähes aina se on ollut jopa mahdollista (ihana 2000-luku)... toisaalta mihin lie ne tiedostot sitten päätyneen?

No jotta asia ei olisi ollut tarpeeksi pihvi, oli eräs saanut sähköpostiviestin vielä kolmannelta opettajalta, jossa tämä kehoitti ko. opiskelijaa kertomaan muulle ryhmälle kuinka kiitollisia meidän pitäisi nyt olla hänen tekemästään suuresta uhrauksesta (asia on pieni, mutten nyt jaksa lähteä sitä sen tarkemmin esittelemään). Mietimmekin tässä, että järjestäydymmekö seuraavalla kerralla kaikki yhdessä riviin ja teemme hänelle kunniaa?

Aina välillä sitä jää miettimään, että miten päin se nyt menikään, oliko opettajat palvelemassa oppilaita, vai oppilaat palvelemassa opettajaa. Kummat olivatkaan siellä vapaaehtoisesti ja kummat pakosta (koska nyky-yhteiskunnassa opiskelu ei lopulta ole enää vapaaehtoinen valinta, vaan pakko). No lohdutuksena sanottakkoon että kapinallisten joukko on voimistunut entisestään ja monet odottavatkin jo valmistumistaan peitset tanassa. Ja minä kieriskelen naurussa... ja irtoan hysteerisesti nauraen tästä kapinallisten joukosta. Lopultahan tämä on ihan parasta viihdettä, ainoa pelottava osuus siinä on se, että se on totta.

Ehkä tämä kaikki kokemamme on oikeasti kirjoitettava tarinaksi, siitä tulee hauska tarina, vuoden 2014 Finlandia voittaja! Opiskelun sietämätön keveys. ;D Koittakaahan pysyä housuissanne tätä bestselleriä odotellessanne. Tässä teille kansi esimauksi. ;D


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Vettä siellä, vettä täällä. Vettä sateenvarjonkin päällä.

















Sateisena päivänä sateisia matkakuvia, en edes muista miltä vuodelta. Italiassa on kuitenkin tullut käytyä, Milano, Venetsia, Riva, Verona, Gardajärvi... Pidin Italiasta paljon, haluan sinne uudelleen. 

Silti aina unohdan että olin tällä matkalla, miksi? Ehkä siksi että olin armottomasti liikkeellä 24/7. Onneksi nykyään osaan pyhittää lepopäivät (ai mitkä työhakemukset?). Kuinkakohan kauan flunssaa voi pitää tekosyynä väsymykseen? Ehkä vielä tämän illan? Mulla on ikävä mun crosstraineriä... ja energistä fiilistä. Kausiflunssat pitäisi kieltää lailla.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Haastava, haastavampi ja haastavin haaste

I did it!!

Kiitos haasteista Nanna (matkailuhaaste),  Lady of the Mess (new blog love) ja Virpi (8 asiaa haaste). Tartuin niihin nyt kerralla, kun sopivasti parvena ilmestyivät. ;) Haasteet menevät valitettavasti pitkälle samoille kuin aina ennenkin, mutta aivan tuolla lopussa on haastettuna uusia lähiaikoina löytämiäni "pieniä" blogeja.

MATKAILUHAASTE:

Kiitos Nanna. Tätä joutui vähän miettimään ja samalla kaivelemaan kuvia viimevuosien reissuista.

Itse heitän haasteen seuraaviin ihaniin blogeihin (bloggaaja saa itse päättää osallistuuko tähän vain tuohon seuraavaan haasteeseen (tai molempiin), vai jättääkö tekemättä kokonaan):
Jovelan emännälle
Lady of messille
Virpille - luonnollisesti tämä matkailuhaaste
Rantakallion rouvalle
Eiliseen paistoon
Hahmakettu (Nanna) - siis tuo toinen 8 asiaa haaste luonnollisesti ;)


Alkuu kuva-arvoitus ja sitten vastauksia kysymyksiin.

Mistä tämä kuva on?


Pelottavin lehtoyhtiö jolla olet lentänyt?

Finnair. :) Kyse oli hyvin pienestä koneesta, matka Turusta Tukholmaan eräs 1 päivä tammikuuta. Kone vapisi, minä vapisin (krapula) ja kaikki oli kamalaa vaikka koneessa oli pari hullua matkustajaa ja skumppakin oli ilmaista (jota en luonnollisesti pystynyt juomaan). Tämä joskus siellä 2000-luvun ensivuosina. Mutta siis eihän se lentoyhtiön vika ollut.

Suosikki matkakohde?

Melkein mikä tahansa luontokohde missä tahansa tällä pienellä pallollamme. Aika harvoin on tullut käytyä samassa paikassa kahteen kertaan. Norjassa olen tainnut matkailla eniten ja aina kyllä rakastan jäämeren rantoja yhtä paljon! Myös Islantiin toivon pääseväni toistamiseen, kesällä tällä kertaa. Mutta noin yleisesti kaikki uudet paikat ovat mieluisia matkakohteita ja niitä onneksi vielä riittää paljon.

Reykjavik

Maapallon laitamilla kaukana kiireestä ja hälystä:

Näin maantieteen opettajana täytyy sanoa, että pallon laitamilla on aika vaikea olla. :) Tai oikeastaan olemme jatkuvasti pallon laidalla, jos pallossa voi laitaa katsoa olevan. Tiivistän tämän siis parilla kuvalla:

Islanti. Vatnajökull tai jonkin muun jäätikön "sulamisjoen suulta".


Thaimaa
Kambotza


Mieluisin matkaopas?

Paikallinen ihminen, joka kertoo ihmisten tavallisesta arjesta, perinteista ja tavoista.

Jokimarkkinat Vietnamissa
Kalasatama Vietnamin keskiosissa
Seuramatka vai itsekseen?

Riippuu mielialasta ja kohteesta, mutta mieluummin ehkä itsekseen, yleensä helpompaa ja halvempaa. Jos seuramatka on halpa ja kohde oikea niin lähden, en kammoksu niitä vaikken kyllä nautikkaan. Turistikohteissa tykkään kyllä käydä, joten ihan itsekseen ei ole tarvetta haahuilla.

Angkor Wat - Kambotza

Pahin paikka vatsataudin saamiseen?

Vessaton linja-auto. Kuin ihmeen kautta aina on tähän mennessä löytynyt vessa juuri siitä linja-autosta jossa tämä kriisi on päässyt iskemään. Eräs vessa sijaitsi kyllä niin oudossa paikassa, että sinne piti aina kontata sisälle. Sitä ripulia ei kyllä unohda. Tämä tapahtui joko Kambotsassa tai Vietnamissa. Aika vähällä olen kyllä vatsataudeissani päässyt, uskon että usein tämäkin on jokseenkin enemmän psykologinen ongelma kuin aito vatsatauti... Tietyt ihmiset nimittäin sairastuvat aina reissussa (kohdistuu se mihin tahansa kodin ulkopuolelle) ja se tuntuu hieman hassulle.

Ensimmäinen kulttuurishokki?

Mitä, Suomessa on muitakin kuin turkulaisia? Täytyy myöntää etten muista yksittäistä kulttuurishokkia, mutta Venäjä on maana ollut ehkä kiehtovin ja vaikeiten saavutettava. Olen siitä tylsä matkailija, että erilaisuus ja erilaiset tavat ovat ihan luonnollisia enkä ihan kauheasti osaa hämmästellä niitä.  Lähtökohta matkalle lähtöön on se, että näkee ja kokee jotain omasta kulttuurista poikkeavaa. Mutta ehkä se shokki on vielä tulossa...

Vesinukketeatteria Hanoissa

Ulkomaille muutto?

Ehkä väliaikaisesti jos jokin järkevä syy, mutta en koe tarvetta sille muuten. Rakastan Suomea ja elinpiiriäni. Jos mies lähtisi Norjaan (tai minne vain) töihin ja minä voisin jäädä "kotiin", muuttaisin. ;)

Halong bay - Vietnam


-------


8 ASIAA HAASTE:

Kiitos Virpi.
Tähän haasteeseen haastan siis samat kuin edelliseenkin:




Sitten asioihin:

1. Olin ennen todella sosiaalinen, nykyään tykkään olla paljon itsekseni. Ihmiset pitävät minua siitä huolimatta hirveän sosiaalisena ihmisenä ja kuvittelevat minun tuntevan puoli Suomea. Itse koen oman sosiaalisen piirini melko kapeaksi, mutta sitäkin paremmaksi.

2. Minusta on ihana tavata ihmisiä, mutta yleensä odotan että muut ehdottavat treffejä. Nykyään koitan itse olla aktiivinen osapuoli. Treffit venyvät helposti pitkiksi sillä heittäydyn hetkeen ja unohdan ajan kulun. Sitten on taas kiire.

3. Mielestäni ihmisten kiire on usein pitkälle itseaiheutettua. Kiire on usein tekosyy olla näkemättä, tekemättä, olematta... Syyllistyn kiireeseen vetoamiseen myös itse ja häpeän sitä (sillä todellisuudessa minulla on kiire olla vain itsekseni).

4. Minut saa mukaan lähes kaikkialle, jos minulla vain on rahaa. Keskustelut etenee yleensä jotensakin näin...
- Lähdetkö...?
- Joo. Niin siis minne?

5. Haluan tehdä työni yksin ja itsenäisesti, olen tolkuttoman huono ryhmätöissä ja hermostun nopeasti kun asiat etenevät hitaasti tai toisin kuin itse olin ajatellut. Haluan ottaa vastuun mieluummin kokonaan itselleni kuin jakaa sitä muille - näin ei ajaudu syyttämään muita mahdollisesta epäonnistumisesta. Olen myös usein tyytymätön muiden työhön, ihan kuin itse muka olisin yhtään sen parempi. Toisaalta olen myös tiimipelaaja, mutta haluan että kaikki ovat projektissa samalla intensiteetillä mukana - eli täysillä tai evvk asenteella. :D

6. Olen vasta viime vuosien aikana oppinut arvostamaan ihmisten erilaisuutta, mutta mielestäni näistä asioista ei pystytä vieläkään puhumaan avoimesti. Mielestäni jokaisen ihmisen tulee olla tietoinen vahvuuksistaan ja heikkouksistaan - tekee niillä sitten jotain tai ei. Heikkoudet eivät ole pysyviä, vaan ihmisten motivaatio kehittyä vaikuttaa niihin merkittävästi. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.

7. Mulla on hyvät hoksottimet, mutta heikko muistikapasiteetti.

8. Opin arvostamaan miestäni viikko viikolta enemmän. Kun ensimmäisen kerran kohtasimme ajattelin vitsi mikä urpo. Nyt ajattelen itsestäni vitsi mikä urpo. Suhteemme on ollut elämäni suurin oppimisprosessi ja olen oppinut korjaamaan paljon aiemmissa suhteissa huonoiksi todettuja tapojani ajatella ja toimia. Olemme malliesimerkki siitä miten vastakohdat täydentävät toisiaan, toisella on lehmän hermot ja minä hermostun nanosekunnissa (jos olen hermostuakseni). Hän osaa olla myös välittämättä asioista, kun minulle lähes kaikki asiat ovat merkityksellisiä (varsinkin ne mihin en varmasti voi itse mitenkään vaikuttaa). Eli hän osaa tehdä elämästä kohtuu yksinkertaista ja helppoa, ja minä taas tosi monimutkaista pohtimalla eri vaihtoehtoja ja sitä miten kaikelle pitäisi pystyä tekemään muka jotakin - mieluiten heti. :D



Bonus: Vihaan sanontaa "minäkin olen vain ihminen". Etkä ole, sinä olet opettaja, alasi ammattilainen!!! ;)

Toteutus:

1. Kiitä haasteen antajaa 
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta.
4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.

-----------



NEW BLOG LOVE HAASTE:


Tunnustuksen säännöt ovat:

1) Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2) Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä 
kommentti heidän blogiinsa.
3) Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen laittavat sen eteenpäin.

Toivon onnea ja menestystä blogistaniassa seuraaville viidelle ihanalle blogille ja bloggaajalle. Koska tiedän etteivät kaikki pidä haasteista, en ole milläänsäkään jos asianosaiset eivät jaksa vastata. Haluan kuitenkin esitellä lukijoilleni nämä uudet blogit jotka olen kuluneen vuoden aikana löytänyt. :)

Rannoilla




 




Kotimerikotka


Väylä














Musiikintentit läpäisty kunnialla. Kappaleita en oppinut tehokkaasta harjoittelusta huolimatta täydellisesti, mutta riittävästä (en tajua mikä siinä on niin vaikeaa? se pakko? ulkoa opettelu ei koskaan ole ollut minun juttu, vaan koitan nykyään panostaa enemmän siihen ymmärrykseen. Mutta mitään muutakaan keinoa en keksinyt kun en tajunnut niistä sinfonioista/orkesterisarjoista/aarioista mitään). Paitsi sitten kun myöhemmin päivällä luimme tenttiin yhdessä ja eräs fiksu vähän avasi sinfonian/ooppera perusrakenteita. Aikakaudetkin loksahtivat kohdilleen ja opetusmenetelmät nyt sivuavat suoraan yleisiä taidonoppimisen perus periaatteita. Varsinaista asioiden pikaoppimista tai sisäistämistä, mutta asiat loksahtelivat kolisten kohdilleen ja tentti meni oikeasti hyvin vaikken ikinä olisi aamulla moista uskonut. Hyvä näin. Kyllä yhteistyössä on voimaa.

Nyt on aikaa uinua/sairastaa vielä yksi päivä jonka jälkeen olen päättänyt olla terve! Atshii ja snif.