Omena opettajalle...

Saanko tirauttaa kyyneleen? Juteltuamme ruokapöydässä siitä mihin haluaisin töihin valmistuttuani eräs neljännen luokan poika sanoi: "kyllä sä pääset mihin kouluun haluat, ainakin sä olet hyvä opettaja". Harvoin liikutun, mutta jotenkin tämä lause ja tuo poika, voih... Meinasi oikeasti tirahtaa.

Nämä täydellisen ihanat työpäivät eivät jatku loputtomiin. Väliin tulee varmasti mahtumaan paljon heikompiakin päiviä. Mahdollisen huonon päivän varalle olen tallentanut alla olevan kuvan, se makailee tässä tietokoneeni työpöydällä etten varmasti unohda sitä! Tai ehkä sellaisia huonoja päiviä ei tule. Ehkä olen löytänyt paikkani maan päällä. :) (no joojoo, tottakai niitä huonoja päiviä tulee, ainakin semihuonoja)

Viimepäivät on kuitenkin sujuneet kuin leikki. Nautitaan siitä.

Tänään kävin myös taiteilemassa. Kyllä tuollainen usean tunnin taidetauko on vain mieltä rauhoittava. Nyt alkaa kyllä päälle puskeva flunssa ja koko viikon haipakka ottamaan veronsa. No yksi päivä vielä ja sitten alkaa hiihtoloma (=tiivis opiskeluviikko). Aamukammassa 22 päivää, viikon päästä taas monta monituista päivää vähemmän!! :D Oujeah. Pieniä tanssiaskelia. TipTip...

Jokainen päivä on ystävien päivä!

Friendship is born at that moment when one person says to another:

" What! You too?

I thought I was the only one."

-C.S. Lewis

23

Pitelee haipakkaa! Mutta palailen asiaan kun vähän hidastuu. Nyt maaginen luku on 23!! Eli 23 lähiopintopäivää jäljellä. Tänään olin onneksi sairas. Sillä voi olla että olisin räjähtänyt silmille siinä vaiheessa kun pienryhmällemme annettiin kuulemma palautetta "tiedättekö että maitopurkin voi liimata alustaan suoriltaan, eli laittaa liimaa pohjaan ja liimata sitten alustaan". Siis MITÄ!? Miten muuten se sitten tehtäisiin? Ja siis miksi olette keskustelleet jostakin näinkin oleellisesta?

Minä niin sanon, että 23 päivässäkin voi luultavasti menettää vielä järkensä.

Mutta eiii... ei menetetä! On niin ihanaa kun on ollut töitä, sopivaa tasapainottelua tuolle pelleilylle. Huomennakin pääsen koko päiväksi taas töihin. <3 Toivottavasti torstaina ei tulisi sijaisuuksia, sillä haluaisin keskittyä taiteiluun. Olen niin innoissani noista kuvataidekursseista. Voih ja oih. Ja iso historianprojektikin takoo takaraivossa. Mutta työt voittaa yllättäen kuitenkin vaihtoehtona kaiken. ;)

Taide kuitenkin innostaa vähintäänkin jo siksi kun tällä viikolla kävin erään ryhmän kanssa Wäinö Aaltosen museossa Kuutti Lavosen näyttelyssä ja työpajassa. Oli kyllä todella onnistunut kokonaisuus. Mietinkin pitäisikö käydä tutustumassa näyttelyyn ihan vielä omalla ajallakin, näyttely on auki 24.2. asti. Lavosen työt ovat hienoja ja kiehtovia! Kuva toimii linkkinä museon sivuille ja lainattu samaiselta sivulta as you can see...

Mutta jee! Muuten kaikki asiat menevät tällä hetkellä enemmän kuin paremmin. Olen saanut tällä viikolla pari todella odotettua kirjettä. Ja jee, kerrankin saan asioita läpi ilman suurta taistelua, kerrankin asiat menevät eteenpäin kohtuu kivuttomasti. Se on vain niiin ihanaa!! :)

Happy happy happy!

Valohoitoa

Kyllä kirkasvalolamppu on itselleni aivan ehdoton jo tässä marraskuun lopussa. Aivan eri on vireystaso sen valossa hengailtua kuin ilman. Tässä aika hauska esimerkki siitä miten valkotasapaino vaikuttaa kuvien väreihin. Tilanne kaikissa sama, valkotasapaino(ttomuus) eri. Kai sitä voisi harkita valokuvauskurssia, olisihan se hienoa oikeasti oppia ja tietää mitä tekee. Joskos vaikka isä tytär harrastuksena. Pitääkin ehdottaa. Näen jo ilmeen. 8) Jos jollekin näistä kuvista on jotain hyötyä, niin senkus käytätte vain...