Ai miten niin oli vähän lumista ja liukasta tänään. Ei ole hetkiin ollut posket niin punaiset kotiin palatessa, ihan vain keskittymisestä. Mutta tiellä pysyttiin, onneksi oli isompi auto alla. Kalevi ois liukunut varmasti kauniisti kohti ojaa pahimmilla aavapaikoilla. Voi pientä. Nyt hän on lumen saartamana, koska Turussa ei tosiaan taideta aurata lumia ennen kuin lumisade on loppunut. Tämä on parin talven empiirinen tutkimustulokseni. Ihme kaupunki. Kunnon X:t vedin tuohon keskelle tietäkin tänään, nice! Mustelmia! Jee!
Tämän päivän tärkein anti opiskeluissa oli se, että jos ääni on poissa niin ei saa missään nimessä rykiä, eikä kuiskia. Kyllä sen takia jo kannattikin ajaa. ;) Jos rehellisiä ollaan, olin skippaamassa koko päivän. Tiesin kuitenkin että ystävälläni oli yksi pakollinen homma hoidettavana, enkä rehellisesti sanoen enää halunnut päästää häntä rattiin aavistaessani kuinka väsynyt hän on. Ja kyllä, jos olisin antanut, hän olisi varmasti nukkunut koko paluumatkan. Voi häntä. Ihana hän. Olemme kuin yö ja päivä, mutta hän on opettanut minulle niin paljon, ymmärrystä.
Illalla kävin katsomassa Åbo Svenska Teaternissa Hair musikaalin, koska ihana äiti vei! Mahtis oli. Teatteri itsessään on niin söötti, ihana, pieni ja vanha. Ihan parasta Turkua! Suosittelen lämpimästi. Itse ajattelin heti mahdollisuuden tullen käydä katsomassa jonkun muunkin pätkän. Juu, tekstistys löytyy suomeksi. Vähän meni tavaillessa jo högeriä ja vänsteriä penkkiä etsiessä, ei tässä vielä ihan valmista saaristålaista olla. :) Aloin vakaasti harkitsemaan ruotsin puhekurssia. Sillä nyt mulla on jo kontaktikin, jonka kautta saattaa löytyä aikanaan asunto saariståsta. Enä puuttuu se työ. :) Ja tietenkin varmuus kalastajan mahdollisesta jatkokoulutuksesta ja työn jatkosta. Paljon kiehtovia avoimia kysymyksiä. Ei auta olla kuin kärsivällinen. Tunnetusti ei mun paras ominaisuuteni.
Menkää ja harrastakaa kulttuuria!
