Yksi syksy taas lusittu tätä elämän polkua. Kiitoksena siitä viikon limainen yskä ja heikko olo. Tänään alistuin antibiooteille. Sitä tässä nyt jännään että onko kyse flunssasta vai sisäilmasairastelusta. Syksy on kaikkineen ollut kiintoisa. Mikään ei ole mennyt kuin Strömsössä, mutta matkassa on ollut paljon myös onnellisia sattumia. Olen saanut mm. asua kahden ihanan eläkeiläisrouvan luona lähinnä hymyä vastaan. Työrintamalla olen lähinnä pohtinut alanvaihtoa, koska en ole henkisesti valmistautunut ollenkaan siihen kuinka heikkotasoisia ja laiskoja nykyajan lapset ovat uusien asioiden oppimisessa. Itsetunto on kyllä kohdillaan, luullaan osaavansa kaikenlaista, vaikka edes pluslaskut eivät onnistu silloin kun pitäisi olla jo suunnilleen yhtälöissä. En tiedä onko vika nykyään opettajissa vai lapsissa. En oikein ymmärrä tätä nykyajan käsitystä siitä että leikkien oppii kaiken. No ei opi, joskus pitää vaivata niitä aivoja ja opetella oikeasti jotain. Mutta se siitä... Ei voi kuin luottaa että osaa itse opettaa työnteon alkeet ihmisen aluille.
Sitä ajatteli asioiden olevan jotensakin seesteisessä tilassa jouluun mennessä. Nyt sitä olettaa, että ehkä kesään mennessä. :) Tärkeintä kaikesta on kuitenkin se, että kalastajan kanssa kuljetaan yhä kohti samaa päämäärää. Mikä se on, selvinnee aikanaan.
Oikein rauhaisaa joulunaikaa! Olen kroonisessa blogiunessa, mutta en kuitenkaan kadonnut. Ehkä energia virtaa taas auringon lisääntyessä tai viimeistään asioiden kääntyessä positiivisesti päälaelleen. Vi hörs! Saaristorska vetäytyy taas peiton alle unelmoimaan paremmasta huomisesta. :)