maanantai 21. joulukuuta 2015

I'm alive!


Yksi syksy taas lusittu tätä elämän polkua. Kiitoksena siitä viikon limainen yskä ja heikko olo. Tänään alistuin antibiooteille. Sitä tässä nyt jännään että onko kyse flunssasta vai sisäilmasairastelusta. Syksy on kaikkineen ollut kiintoisa. Mikään ei ole mennyt kuin Strömsössä, mutta matkassa on ollut paljon myös onnellisia sattumia. Olen saanut mm. asua kahden ihanan eläkeiläisrouvan luona lähinnä hymyä vastaan. Työrintamalla olen lähinnä pohtinut alanvaihtoa, koska en ole henkisesti valmistautunut ollenkaan siihen kuinka heikkotasoisia ja laiskoja nykyajan lapset ovat uusien asioiden oppimisessa. Itsetunto on kyllä kohdillaan, luullaan osaavansa kaikenlaista, vaikka edes pluslaskut eivät onnistu silloin kun pitäisi olla jo suunnilleen yhtälöissä. En tiedä onko vika nykyään opettajissa vai lapsissa. En oikein ymmärrä tätä nykyajan käsitystä siitä että leikkien oppii kaiken. No ei opi, joskus pitää vaivata niitä aivoja ja opetella oikeasti jotain. Mutta se siitä... Ei voi kuin luottaa että osaa itse opettaa työnteon alkeet ihmisen aluille. 



Sitä ajatteli asioiden olevan jotensakin seesteisessä tilassa jouluun mennessä. Nyt sitä olettaa, että ehkä kesään mennessä. :) Tärkeintä kaikesta on kuitenkin se, että kalastajan kanssa kuljetaan yhä kohti samaa päämäärää. Mikä se on, selvinnee aikanaan.

Oikein rauhaisaa joulunaikaa! Olen kroonisessa blogiunessa, mutta en kuitenkaan kadonnut. Ehkä energia virtaa taas auringon lisääntyessä tai viimeistään asioiden kääntyessä positiivisesti päälaelleen. Vi hörs! Saaristorska vetäytyy taas peiton alle unelmoimaan paremmasta huomisesta. :)




tiistai 7. heinäkuuta 2015

Suokki on Suokki, Töölö on Töölö










Jos jossain olen onnistunut, niin itselleni tekemässäni lupauksessa vierailla Helsingissä useammin. Tämä oli jo kolmas kerta kahden kuukauden sisään. Silti on vielä kymmeniä ja kymmeniä ystäviä joiden näkeminen on ollut katkolla LIIAN pitkään. Pidän enemmän pääkaupunkiseutulaisten elämänrytmistä, perheiden elämäkään ei ole niin jämähtänyttä kuin täällä maaseudumpana. Edellisen sukupolven virheiden ja valitusten toistamisen sijaan monet elävät rohkeasti aivan omanlaistaan elämää, ja se on aktiivisesti näkyvissä ja iholla kaduilla ja kujilla. 

Mitä pidempi aika muutosta on, sitä houkuttelevammalle paluumuutto kuulostaa. Se nyt ei tullut itselleni yllätyksenä, eikä talon tilanne varmasti vähennä tätä ajatusten kierrettä että ennen oli paremmin. Näin lomalla joutuu oikein tekemään töitä että koittaa muistaa mitä haluaa, mistä nauttii ja että kaikki tämä on väliaikaista vaikka onkin pitkänlinjan väliaikainen tila. Tästäkin pitää muistaa nauttia eikä jossitella ja sitkutella. On se vain vaikeaa, varsinkin näin syntymäpäivänä. Muistan jo kymmenvuotiaana olleeni saunan katolla ja miettineeni juurikin syntymäpäivänä onko tässä elämässä mitään järkeä. :) Eihän siinä juuri ole, mutta väliäkö sillä. Edelleen matkalla kohti taitoa nauttia elämän sietämättömästä keveydestä...




sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Sumua siellä, sumua täällä







 











Jussaro jäi mieleen sumuisena paikkana.

:)




torstai 2. heinäkuuta 2015

59°58′30″N, 023°26′10″E

Tiesin että se on ihana.






Olin täysin unohtanut kuinka ihana se onkaan. 























Tammisaari nimittäin. 










Tarjosi oikein kauniin juhannusaaton illan.



Aito pieni hengähdys kaikesta stressistä ensimmäistä kertaa koko lomalla.
Ehkä pieni positiivinen nousuhumalakin! :)

Ja jotta idylli ei olisi liian täydellinen, niin johan se aamulla taas... 




Oli muuten ensimmäinen juhannus erillään Kalastajan kanssa. 
Ihan suunnitellusti. 
Hänellä oli olevinaan parempaa poikien menoa. ;D
Tämä sinällään ehkä hyvä, en oletakkaan suurta rakkauden kukoistusta ennen kuin projekti on jotensakin valmis. Molemmilla pinna tasaisen kireällä vaikkei kumpikaan toiselle siitä haluaisi kiukutella, niin siihen se valitettavasti silti menee, kun ulkopuoliselle vasta hölmöä olisikin kiukuta turhautumistaan. 

Uteliain mielin kyllä odotan tulevia, juhannuksia ja muuta. 
Elämä on lopulta kriisien sijaan vain mielenkiintoinen retki.
En yhtään ymmärrä miksi ihmiset jaksaa tehdä parisuhteista niin suuria ongelmia. 
Tai edes hometaloista.
V-käyrää se kyllä nostattaa, mutta kuolemaksi ei ole (jos tajuaa korjata ongelmat).

Lopulta jokainen on vastuussa ensisijaisesti omasta onnellisuudestaan.
En enä yhtään ihmettele, että onnellisimpia ovat he, jotka ovat käyneet läpi monia kriisejä.

Jotenkin sitä toivoo että talo tulisi jo kuntoon, olisi jonkinlainen mahdollisuus jaksaa yrittää,
ylipäätään mitään.
Olen kyllä ihan kaput.

Rakennusala on perseestä!
Jos se ei olisi, emme varmasti enä pyörisi paikallaan.
Tällä kertaa homma sössi sitten insinööritoimisto, 
jolle 15 000€ heitto kustannuksissa on kai pieni juttu... RÄYYYYYYYH! 
Saimme uuden piirustuksen mikä säästää kustannuksia n. 6000€
En tiedä riittääkö...
Kyllä siinä pinna kiristyy jos homma alkaa TAAS alusta...

Mutta eiköhän tämä kroppa saada rentoutumaan ennen uuden työn alkua.
Juuri olen lähdössä itselleni vuokrayksiötä vuokraamaan.