Voi pieni ahdistus! Olen aidosti iloinen ystävieni tulevista lapsista... mutta se naisten yleinen hysteriä... vauva, vauva, vauva... Olen maailman tylsin ihminen, koska mielestäni lapsi ja lapsen syntymä - elämä ja kehittyminenkin, ovat maailman luonnollisimpia asioita. Miksi pitää vohkata, tehdä asiasta jotenkin niin iso juttu? Sitä en tajua, en vain tajua. Mutta siis juhla kuin juhla, aina on syytä juhlia. Niinpä lauantaina oli vuorossa elämäni ensimmäise vauvajuhlat. Itselläkin tämä asia kävi mielessä, mutta onneksi lopullisen idean alkuunpani eräs toinen.
Hysteeristä iloittelua sitten tai ei, mutta itse halusin ehdottomasti tehdä vaippakakun! Ihan must! Mini-me:lle vähän vaippoja, talkkia ja rasvaa vaippaihottumaan. Sekä tietenkin lelu vaunuihin roikkumaan. Oikein ihanaa! Hyödyllistä ensihätään!
Muut tytöt hoitivatkin sitten tarjoilut... voin sanoa, että melkein nielin kielenikin mukana! Niin herkkua!
Kuvista huolimatta, mukana oli myös suolaista. Itse juuri syöneenä heräsin vasta jälkiruokien kohdalla.
En voi olla palaamatta ajatukseen, että ehkä olenkin vain puhtaasti kateellinen. :)
Pieni tyttö, voih!
