tiistai 16. huhtikuuta 2013

Ajattelin kirjoittaa niistä opettajan potkuista, mutta...

Mihinköhän kulunut viikko mahtoi kulua? Olen kyllä lueskellut ahkerasti blogeja, mutta omaani olen totaalisesti unohtanut päivittää. Olen panostanut opetusmateriaalin laatimiseen oikein urakalla, ehkä vähän liikaakin, mutta ajattelen että se on sitten tulevaisuudessa helpotusta siihen arkiseen aherrukseen kun on jotain omaa jo plakkarissa (korostan sanaa OMAA!). Erityisesti olen panostanut historiaan ja biologiaan (yllätys yllätys). Työni siis ovat jatkuneet ja jatkuvatkin toistaiseksi määrittelemättömän ajan. Niin se vain menee, että toisen suru on toisen ilo. Pidän silti sormet ja varpaat ristissä, että kaikki kääntyy kuitenkin hyväksi ja vakituinen opettaja pääsisi vielä vaikka keväällä takaisin (tai siis että kotona kaikki kääntyy hyväksi). Mutta rehellisesti tietenkin toivon, että saisin jatkaa koko kevään. :) Saas nähdä. On miten on, kuten tämäkin osoittaa, olen harvinaisen usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Kahden viikon sijaisuus on venynyt jo neljään. :) Vaikka kaipa niitä ensi syksyn töitäkin pitäisi silti jo katsella ja kysellä... huoh. Voi sitä päivää kun ei tarvitse etsiä töitä...

Mutta kevättä ei tarvitse enää etsiä. Se on täällä. Lumen alta paljastuu myös syksyn rippeet.


Ja kyllä, vihdoin bongasin minäkin leskenlehden! Sinivuokkomeri onkin jo rinteellämme valloillaan, joten olihan se aikakin tämä keltainen kaunotarkin löytää (kuljin kirjaimellisesti ojanpohjalla, sillä kun tavoite on asetettu, se pitää myös saavuttaa). :)



Uskon että en ollut ainoa, joka nautti siitä aamuherätyksestä kun sadepisarat ropisivat ikkunalautaan. Kevään ensimmäinen sade. <3 Toisaalta tämä lumeton harmaus on saanut itseni pohtimaan, pitäisiköhän se kirkasvalolamppu sittenkin kaivaa varastosta takaisin ylös.

Pikkuhiljaa pitäisi orjentoitua puutarhan ja mökkipihan kehitämiseen. Tässä mennään toki äitini ehdoilla, mutta avuksi riennän toki jos tarvetta on. Jovelan Johannalla oli aivan mahtava lamppuidea, klik.


Mutta eipä tässä muuta kuin jään lähtöjä odottamaan...



Metsässäkin tuoksui jo metsä. Maailman ihanin tuoksu!



Taidan kirjoittaa niistä potkuista toiste. Sillä ajatuksia asia herätti. Ei itse potkut, vaan suomalainen media yleensä. Alan olemaan hieman kypsynyt tähän tapaan miten media Suomessa toimii. Asiaa vatvotaan ja vatvotaan, mutta faktat unohdetaan (kuten se, että kyseessä oli viran sijainen, SIJAINEN. Hän ei siis saanut potkuja virasta, kuten monet kuvittelivat...). Itse olen siis sitä mieltä, että voimankäyttö oli liiallista suhteessa tilanteeseen, muitakin ratkaisuja olisi ollut ja monia olisikin. Varoitus olisi toki riittänyt, potkut oli yliampuva reaktio. Mutta kuka meistä oikeasti tietää mitä muuta taustalla on, ei kukaan! Mutta palailempa näihin opettajuus pohdintoihin sitten kun ajatus rullaa... taidan kömpiä tästä hyvin ansaituille yöunille, vaikka tiuku kilisee vasta yhdeksää! Ja toivon etten saa ryhmähalien takia potkuja. ;D Voidaanhan se kaukaa katsoen tulkita lähentelyksi... hohhoijaa tätä maailman menoa.

Ainiin, ja on aikaa kulunut tähänkin. Oppilaat halusivat, että opetellaan soittamaan joku oikea kappale, mielellään englanninkielinen. Valitsin sitten tänään randomisti tämän. Itse olen sen opetellut soittamaan tänään pianolla, kitaralla ja bassolla... ensimmäinen sujuu jo moitteettomasti. :D Näin sitä opettajat aikaansa sitten käyttävät ilta toisensa jälkeen. Mutta voiko tätä nyt työksi edes kutsua?


5 kommenttia:

Jovelan Johanna kirjoitti...

Tämä kevät on ollut jotenkin poikkeuksellisen tuskallisen pitkä ja junnaava. Iloissani luin aamulla nettilööppiä, joka lupaili 10C päivälämpötilaa. En sitten tiedä minne saakka olisi pitänyt lähteä, mutta meillä ainakin oli täällä 30km Stadista tasan 3C ja ytimiin saakka hiipivä koleus.

Toisaalta sitten saatiin meiliä puutarhatyypeiltä, jotka laittelivat muutaman kuvan talon pihalta. Olivat tänään siellä puuhanneet. Lauantaina vielä pihalla oli lunta, nyt kuvissa paistaa paljas maa muutaman lumityökinoksen jämän ympärillä. Että tulee se kuitenkin sitten. Vaan on aikansa ottanut.

Katselin kamerasta kuvia viime keväältä. Kuvat on otettu 3,5 viikkoa aikaisemmin, mitä nyt on. Pihalla ei ole lunta ja aurinko on elvyttänyt luontoa jo.

2 viikon päästä olisi vappu. Mielentila on jämähtänyt tammikuulle. Ehkä tältä osin tilanne on vielä paikkailtavissa parilla munkilla, ilmapallolla ja serpentiinillä? Tuli sitten kissoja tai koiria ;D

Saariston kasvatti kirjoitti...

Täytyy myöntää, että itsekin ihmettelin mitä ne nyt jo niitä serpenttiinejä lähikauppaan ovat ottaneet... niin 2 viikkoa. Ei ikinä uskoisi! :D

Mari a kirjoitti...

Olen jonkin aikaa seuraillut kivaa blogiasi, ja nyt täällä olisi sulle haaste:
http://marinkirjablogi.blogspot.fi/

Saariston kasvatti kirjoitti...

Mukavaa. Koitan toteuttaa sen lähiaikoina.

Saariston kasvatti kirjoitti...

Mukavaa. Koitan toteuttaa sen lähiaikoina.