lauantai 27. huhtikuuta 2013

Onnen varastajat

Iltasanomien sivuilla oli listattu neljä asiaa jotka varastavat onnellisuuden. Niinhän se varmasti menee, että ihmiset tekevät usein itse itsensä onnettomiksi kuvittelemalla että heidän pitäisi olla jotain muuta kuin ovat.


Uskomus 1. Kun siivoan vielä tään ja suoritan vielä tuon, onni tulee. Itse en ehkä ajattele niin, että siitä onni tulisi, mutta jotenkin paremman olon kuvittelen siitä tulevan kun hommat on hoidettu. Täytyy myöntää, että eihän se mene edes niin. Aina on jokin uusi homma hoidettavana. Itse en muita enää hetkeä kun minulla ei olisi ollut mitään hommaa tekemättä. Miksi siis kiirehtiä tekemään niitä vähemmän tärkeitä asioita, kun ei ne kuitenkaan lopu. Ylimääräinen suorittaminen, miten siitä pääsisi eroon?


Uskomus 2. Onni pitää ansaita. Tätä ajatusta olen aina itse vierastanut. Onni syntyy sisältäpäin, mistä se siis pitäisi ansaita? Taitaa olla kiihkouskovaisten peruja tämä ajattelutapa.


Uskomus 3. En voi olla onnellinen ennen kuin olen tehnyt jotain suurta ja hienoa. Kyllä, kuka meistä ei olisi sortunut tähän? Itse ainakin kuvittelin, että sitten olen onnellinen kun olen koulutukseni hankkinut ja pääsen työelämään. Noh... mikä on lopulta muuttunut ajattelussa? Ei mikään. Se mitä naivisti arvostin etukäteen ei osoittautunutkaan niin mahtavaksi ja hienoksi (yliopistokoulutus nimittäin). Vaikka olen saavuttanut sen mitä olen halunnut, en enää koe että se olisi mitään suurta ja hienoa! Uskon että näin käy useimmille kaikkien tavoitteiden kanssa. Kuinka moni kilpaurheilija mahtaa suuren voiton jälkeen todeta, että no, olihan se hienoa mutta... eipä se elämä tästä ihmeellisemmäksi muuttunut.


Uskomus 4. Minun pitää olla hyvä ihminen. Niinpä. Kukapa meistä ei ajattelisi myös näin? Itse koitan nykyään ajatella, että minun on tavoiteltava sitä että olisin hyvä ihminen. Onnellisuus taitaa kuitenkin olla pitkälle siitä kiinni miten hyväksyy oman keskeneräisyyden ja sen, että välillä ei onnistu tai tulee lipsautetuksi suustaan jotain mitä ei oikeasti tarkoita.


Kuvat Jurmosta lähes tasan parin vuoden takaa. Onni on saaristo. Onni on kesä. Tänä vuonna lupaan että vietän enemmän aikaa saaristossa. Siellä en osaa olla muuta kuin onnellinen. :)







P.S. Mitä tuli niihin tekemättömiin tehtäviin: tulevien viikkojen tunti/viikkosuunnitelmat, parin kokeen laatimista, arvioinnin pohtimista, kolmen oman kouluraportin kirjoittaminen, n.1000 sivua tentiin ja kurssitöihin luettavaa tekstiä, likaiset ikkunat... Ja kaiken tämän työn ulkopuolisen homman pitäisi olla paketissa parissa viikossa. Huoh. Melkein salaa toivon runsaita kevätsateita. :)

Mutta ei, mikäs tässä, linnunlaulua aamulla ja viimeiseksi illalla ennen nukkumaanmenoa. Kyllä kelpaa. Kevät on hienoa aikaa! Ja jotten antaisi itsestäni liian imelää ja positiivista kuvaa, niin kerrottakoon että eilen ärsyynnyin oikein kunnolla kun jouduin kuuntelemaan miestä joka nauroi puhelimeen kuin nainen... sellaista kikatusta, you know. En oikein ymmärrä miksi se minua niin ärsytti... Teki mieli sanoa hänelle, että yritä edes olla mies. Mutta miksi? Miksi hän ei saisi olla sellainen kuin on? Kas siinä taas pohdittavaa seuraavalle sessiolle. :) Onneksi pysyin hiljaa.

3 kommenttia:

Jovelan Johanna kirjoitti...

Hyviä pohdintoja, as usual, mutta nuo kuvat vasta upeita ovatkin! Huh, mitä fiilistelykuvia!

Pitkä Korva kirjoitti...

Samaa mieltä Johannan kanssa, hyviä mietteitä. Kuvatkin tosiaan upeita - on teillä siellä saaristossa vaan niin ihanan näköistä!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Heh, pohdinnat on aina parhaita. :) Valitettavasti täällä Turussa ei ole aivan noin ihania maisemia, mutta onneksi veneellä pääsee. :)