Töihin paluu osoittautuikin todella positiiviseksi asiaksi. Ensinnäkin kaikki ovat pimeän loman jälkeen edelleen väsyneitä ja varsinkin ensimmäisenä päivänä univelka painoi lähes jokaista. Meno yltyi siis lähes hysteerisen hauskaksi iltapäivää kohti. Ja ne lamput, mitä valohoitoa se onkaan siellä kaikkien kirkkaiden lamppujen alla. Oikein hyvä.
Nyt pieni aamuinen blogikierros aamukahvin ja riisipuuron (!) seuraksi. Kirkasvalolamppukin siirtyi keittiöön aamupalojeni seuraksi. Ehkä se tästä taas lähtee. :)
2 kommenttia:
Sä kuulostat niin ihanan pirteältä ja virkistävän energiseltä, että aloin tosissani pohtimaan pitäisikö hommata tekoaurinko lampun muodossa. Tämä harmauden aika on ollut raskasta kun ei ole aurinkoa nähnyt niin pitkään aikaan. Jos lamppu saa tuolleen iloiseksi, se kannattaa hankkia!
Kuulostan on juuri oikea sana. Melkosta aaltoliikettä on kyllä mielen myllerrys. Innostuin pitkästä aikaa neulomaan, se jotenkin piristää... sellainen leppoisa mutta konkreettinen työskentely. Ja se valo, sitä kyllä vain kaipaa ihmisen mieli, ei sille voi mitään. Kyllä se keinovalokin toimii, mutta eihän se sitä aitoa mollukkaa taivaalla korvaa. Onneksi mollukka on nyt pari päivää muistanut näytellä itseään ja kuukin on kiekunut kirkkaampana kuin aurinko moniin viikkoihin. :D
Lähetä kommentti