Sain eilen yllättäen kutsun teatteriin katsomaan Kirsikkapuistoa. Trailerin pääset katsomaan tästä. Kannattaa katsoa, jotta saa käsityksen esityksen luonteesta. Ei kovin perinteistä Suomalaista teatteria. Tuo videointi on kyllä syönyt kaiken tunnelman, mutta eipä sillä nyt väliä.
 |
| Turun Kaupunginteatteri |
Vaatimaton 4.5 h spektaakkeli oli 5.25 heränneelle ihmiselle mielenkiintoinen kokemus. Esitys ei varmasti sovi kaikille, mutta filosofisuudessaan sopi minulle kuin nenä päähän. Esitys oli visuaalisesti ja äänimaailmallisesti mahtava. Puoliaikaan asti olin aivan haltioissani. Selvää juonikerrontaa esityksessä ei ollut laisinkaan. Näytelmä koostui erilaisista tunnetiloista, joita näyttelijät loivat lavalla. Katselija pystyi luomaan tulkintoja ihan omista lähtökohdistaan. Uskon että esitys saattoi tuntua monista myös ahdistavalta. Hienoja roolisuorituksia, hienoja tunnelmia. Krista Kosonen on vain mahtava. Rehellisyyden nimissä toinen puoliaika oli väsynyt. Oma nukkumaanmenoaikani oli jo mennyt, joten tarinan etenemisen hidastuminen entisestään ei jaksanut pitää minua hereillä. Suuriakaan muistikuvia ei ole tuosta toisesta puoliajasta loppua lukuunottamatta. :) Ilmeisesti Kirsikkapuisto jäi aiemmin samalla lavalla esitetyn Anna Kareninan jalkoihin. Nyt vähän harmittaakin etten sitä aikanaan käynyt katsomassa. Jos haluaa nähdä kuitenkin jotakin erilaista kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa tämä tai jokin muu Zholdakin ohjaama teos. Itse ainakin kiinnostuin tutustumaan enemmän tähän ohjaajaan. Toisaalta uskon, että hänen maneerinsa voi tulla nopeasti myös nähdyksi. En tiedä.
Katselin esityksen jälkeen minkälaisia kritiikkejä siitä oli kirjoitettu. Mielestäni tämä Irmeli Haapasen arviointi on aika osuva. Käykää ihmeessä lukemassa, jos kiinnostaa. Kas täällä. Itselle tämä oli hyvin erilainen teatterikokemus kuin mikään muu ennen, siksi pidin kovasti tästä tavasta esittää teatteria. Pidemmän päälle näin pitkät ja tämän kaltaiset esitykset, en tiedä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti