maanantai 15. lokakuuta 2012

30 minuutin usva

On pitänyt jo monena päivänä kirjoittaa vaikka ja mistä. Opinnot ja väsymys on vain painaneet päälle. Kyllä se kolme 5:25 herätystä tekee selvästi tehtävänsä viikossa. ;D Mutta anti oli kyllä mahtavaa. Nyt on menossa pari todella antoisaa kurssia, kiitos ihanille opettajille niistä! Yksi on yllätys yllätys historia... ensin kirosin etten saa mitään hyväksilukuja, mutta nyt kuuntelen ilolla vapaaehtoisilla luennoilla sekä demoilla vahvistuksia omaan historianopettajuus ajatteluuni. Joitan hyväksilukujakin saan, mutta en enää tiedä haluanko niitä käyttää! Että niin, jos jollain on tullut minusta neksu vaikutelma niin ei, oletan vain saavani hyvää opetusta asiastaan innostuneilta ihmisiltä. Nyt sitä taas saa. Jihhaaa. Äidinkieli, matikka, fysiikka ja kemiakin uppoavat! Eikä liikunnassakaan mitään vikaa, harmi että omat kädet estävät olemasta yli-innokas. Huomenna pääsee harjoittelemaan aakkosten kirjoittamista. 8) Ja joku tenttikin pukkaa, pitäisi kai alkaa lukemaan.


Viikonloppu meni pitkälle nukkuessa. Yksi asia kuitenkin kolahti perjantaina. Nimittäin ihminen joka on minulle lähinnä hymyillyt, tai sanonut vain kiitos tai ole hyvä. Nyt hän avautui, enemmän kuin avautui. Sain kuunnella totaalisen tunteenpurkauksen, aiheellisen sellaisen.


Kävin nimittäin naapurin pizzapaikan omistajan kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Hänen liikkeensä ikkuna oli jälleen rikottu, hän oli silminnähden väsynyt. Hän ihmetteli miksi suomalaiset ovat niin rasistisia, eikö jokaisen ihmisen sydän ole yhtä arvokas. Hyvä kysymys? 


Kuvittelevatko ihmiset oikeasti toisten jättävän vapaaehtoisesti kotimaansa? Kuvittelevatko he oikeasti, että joku haluaisi olla Suomessa yrittäjänä? Ei, jokaisella on varmasti ollut muita haaveita, mutta silti he yrittävät ja tekevät parhaansa. Sitten tulee suomalainen sossun (?) rahoilla elävä idiootti, joka päättää kaikilla mahdollisilla tavoilla masentaa nämä yritteliäät ihmiset.


Itse olin juuri lukenut kirjan Afganistanin historiasta ja henkilö on kotoisin eräästä Afganistanin naapurivaltioista. Eihän tilanne kyseisessä valtiossa ole ollut täysin sama, mutta saman suuntainen kuitenkin. Keskustelu kosketti tästä syystä todella kovasti, tuntui että tulin kyyneleet valuen pizzojen kanssa kotiin. Ihmiset suojelevat perheitään, ovat yriteliäitä ja sitten me hyvinvointivaltioiden kasvatit kohtelemme heitä aivan ala-arvoisesti. En jaksa ymmärtää, en halua ymmärtää.


Onneksi minä voin tehdä tulevaisuudessa osani. Onneksi paha rasismi on katoavaa kansanperinnettä. Asenteet muuttuvat. Kiitos siitä.









Katsokaa näitä kuvia sillä silmällä, että olisitte olleet haravoimassa kattoa (joo kattoa). Ensin katselet, että jaa, naapuri polttaa roskia. Tämän jälkeen ihmettelet, että ei, ei tuo olekkaan savua. Sitten idästä ja lännestä saapuu ihminen hihkuen "katso mikä usva". Usva suoraan sanoen vyöryi meren pintaa pitkin. Puoli tuntia se sitä vyörymistään jatkoi ja sitten lopetti. Tunnelma usvan sisällä oli maaginen. Toivottavasti olen saanut vangittua tunnelmasta edes murto-osan näihin kuviin.

Mahtava kokemus!
Kiitos luonto!


Ei kommentteja: