sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Wet wet wet

Love is all aroud. Muistatteko tämän ysärihitin?

No se ei liity viikonloppuuni oikeastaan mitenkään. Kunhan mainitsin. Vietin koko viikonlopun kaatosateen keskellä (wet wet wet). En yhtään ihmettele Pohjanmaan tulvia. Ei siinä sateessa ollut päätä eikä häntää. Sitä vettä tuli ihan tauotta ja aivan tolkuttomia määriä. Mutta nyt on saatu eräs muutettua, yksi mökki talviteloille ja lähes räjäytettyä oma pää turhautumisesta palasiksi. Alunperin minun ei pitänyt lähteä mukaan ollenkaan. Pelkäsin kuitenkin Kalastajan nukahtavan rattiin perjantaina, enkä uskaltanut häntä varsinkaan siinä kelissä päästää ajamaan. Mutta viikonlopusta on selvitty ja kotona ollaan taas. Ja täällä pysyn. Ei ole minulla näiden hermojen kanssa toviin siihen suntaan enää asiaa.

Mutta sen sanon, että eläkeläisten vasta leimahtanut rakkaus. Yh. Ajatuksena kaunis, mutta jotenkin kornia katseltavaa. Ei millään pahalla. Tai sitten olen vain kateellinen - ja näin se on! Where is my honeymoon?????? Ja ettei nyt ymmärretä väärin, niin lopulta mikään ei ole niin kaunista kuin iäkkään ihmisen löytämä uusi onni. Ei kenenkään tarvitse olla yksin tai suruissaan. Silmäni vain näkivät viikonlopun aikana enemmän kuin olen tottunut, tai olisin vielä halunnut nähdä. Rauha vainajan sielulle. Olen vanhanaikainen. Toivon että omalla kohdalla mieheni suruaika olisi vähän pidempi kuin 2 viikkoa. 8) Mutta summasummarum, parempi onni, tuki ja turva kuin loputon sydäntä raastava ikävä. Olen nähnyt senkin läheltä, ei sekään ollut mukavaa. Kuolleet eivät tule takaisin, muttei elämän jatkuminen heidän muistoaan poiskaan vie.

Mutta, maanantaina uuteen nousuun. ;)

2 kommenttia:

Riitta Sinikka kirjoitti...

Toivotaan että alkaa jo pikkuhiljaa sateet väistyä ja tulee kauniita ja kuulaita syyspäiviä!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Eiköhän ne, tänään jo pilkahteli kauniisti minunkin ylläni! Harmi että kaikki kauniit ruskalehdet tuntuu varisseen noissa sateissa. :/