tiistai 12. helmikuuta 2013

23

Pitelee haipakkaa! Mutta palailen asiaan kun vähän hidastuu. Nyt maaginen luku on 23!! Eli 23 lähiopintopäivää jäljellä. Tänään olin onneksi sairas. Sillä voi olla että olisin räjähtänyt silmille siinä vaiheessa kun pienryhmällemme annettiin kuulemma palautetta "tiedättekö että maitopurkin voi liimata alustaan suoriltaan, eli laittaa liimaa pohjaan ja liimata sitten alustaan". Siis MITÄ!? Miten muuten se sitten tehtäisiin? Ja siis miksi olette keskustelleet jostakin näinkin oleellisesta?

Minä niin sanon, että 23 päivässäkin voi luultavasti menettää vielä järkensä.

Mutta eiii... ei menetetä! On niin ihanaa kun on ollut töitä, sopivaa tasapainottelua tuolle pelleilylle. Huomennakin pääsen koko päiväksi taas töihin. <3 Toivottavasti torstaina ei tulisi sijaisuuksia, sillä haluaisin keskittyä taiteiluun. Olen niin innoissani noista kuvataidekursseista. Voih ja oih. Ja iso historianprojektikin takoo takaraivossa. Mutta työt voittaa yllättäen kuitenkin vaihtoehtona kaiken. ;)

Taide kuitenkin innostaa vähintäänkin jo siksi kun tällä viikolla kävin erään ryhmän kanssa Wäinö Aaltosen museossa Kuutti Lavosen näyttelyssä ja työpajassa. Oli kyllä todella onnistunut kokonaisuus. Mietinkin pitäisikö käydä tutustumassa näyttelyyn ihan vielä omalla ajallakin, näyttely on auki 24.2. asti. Lavosen työt ovat hienoja ja kiehtovia! Kuva toimii linkkinä museon sivuille ja lainattu samaiselta sivulta as you can see...


Mutta jee! Muuten kaikki asiat menevät tällä hetkellä enemmän kuin paremmin. Olen saanut tällä viikolla pari todella odotettua kirjettä. Ja jee, kerrankin saan asioita läpi ilman suurta taistelua, kerrankin asiat menevät eteenpäin kohtuu kivuttomasti. Se on vain niiin ihanaa!! :)

Happy happy happy!

4 kommenttia:

Jovelan emäntä kirjoitti...

Onpa kerrassaan korkeakoulutasoinen oivallus, että maitopurkin voi liimata askartelupohjaan. Wau! Ehkäpä jatko-osassa teille esitellän 2-puolitarraoivalluskin ;D

Taidenäyttelyihin a museoihin tekisi omakin mieli matkaa. Ensi viikolla, kun isännällä on talviloma, voisimmekin jossain käydä pitkästä aikaa. Yhteiset arkivapaat ovat niin harvinaista herkkua, että pidän kyllä yhden arkivapaan ensi viikolla itsekin.

Ihastelin myös Louhisaaren linnakartanon kotisivuja viikonloppuna, kun talon myyjä kertoi nähneensä siellä samanlaisen kaakeliuunin, jollainen on meidän talossamme. Muutenkin tuo paikka kiinnostaa, mutta tietysti tuollainen pieni yhteneväisyys meidän röttelömme kanssa tekee siitä vielä houkuttelevamman. Kesällä täytyy päästä käymään sillä ihastelemassa rkennusta, sen historiaa ja englantilaista puistopuutarhaa.

Kävin eilen Turussa hoitamassa talokaupan virallisen vahvistuksen. Oli se jännää katsella Turkua sillä silmällä, että tästä tulee lähikotikaupunki vielä. Työparin kanssa kävelimme kuin pahaiset turistit silmät selällään erilaisia rakennuksia ihastellen.

Intoa ja iloa viimeiselle kakskolmoselle! Pidä järki hallussa ja rutista sisulla loppuun saakka. Mikä voittjafiilis kun se on ohi! Rinta rottingilla voit kulkea!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Tuo Louhisaari on minunkin listallani. Jotenkin se jäi viime kesänä käymättä. Onko, tai on varmasti, kakluuni ihan Turkulaista tekoa? Täällä on kyllä ihania kakluunia näissä vanhoissa taloissa, harmi että värit ovat aina vähän ei kovin nättejä - myrkyn vihreää ja epämääräisen ruskeaa - ainakin tuossa "meidän" talossa tien toisella puolella. Mutta sisustushan pitää vain saada sopimaan kakluuniin. :D

Ja kyllä, odotan taas aurinkoisia päiviä ja kävelykuvausreissuja. Itsekin olen alkanut heräämään kaupungin rakennusten kauneuteen. Harmi että niitä rumiakin vain riittää niin paljon, että kauniita ei melkein huomaa välillä. :D

Ja siis nämä älyvapaat kommentit ovat kuulema lentäneet vielä opiskelukavereiltamme. Mikä lie sairaus imbesillikohtaus heihinkin tarttunut tässä viimeisen vuoden aikana. Suunapäänä valitetaan kommentoidaan vähän kaikkea, mutta kellään ei ole kuitenkaan mitään parannusehdotuksia yhtään mihinkään (tai sitten ne on tätä tasoa), saati että he oikeasti asioille sitten saisivat jotain tehtyä. Alkaa menemään hermo koko porukkaan ja touhuun. Ihan onnea vaan tekee osalle mieli toivottaa työelämään, toivottavasti pärjäävät. Erilaisuus on valttia - juu :) Varmasti. Aika huuli pyöreänä olin ystäväni puolesta (jolta oli sentään pari pyytänyt anteeksi heidän käytöstään, onneksi) ja nyt olen oikeastaan jo kiukkuinen luettuani itse saamani vastauksen yhteen kysymykseeni. Kyllä voi naiset olla munattomia, välillä tuntuu ettei omaa ajattelua ole ollenkaan. Arghs.

Mutta no, olen jälleen jatkokysymykseni esittänyt, saas nähdä mikä hepuli niistä sitten tulee. Mutta pitäähän asioiden mennä eteenpäin eikä jauhaa asioista jotka jo tiedetään. En tajua. Kyllä taitaa lähteä opettajalle taas viestiä. Olen vain toistaiseksi niin hiilenä, että parempi käydä ainakin salilla ensin. :D Kyllä voi ihminen vastuutaan pakoilla, aika tyhjästä olemisesta taas hänkin palkkansa saa.

Minunhan kun piti suorittaa vain oma osuuteni - mutta kun siitä on nyt saatu joku suuri yleinen ongelma... mikään mitä me haluamme, mikä ei ole paljoa, ei nyt yhtäkkiä muka käy tai onnistu. Vaikka kyse on siitä, että ne vain pitäisi laittaa onnistumaan. And that´s it. Tuntuu olevan vieras käsitys monille tuo että asiat yleensä onnistuu kun ne laittaa onnistumaan. hohhoijaa. Pakko purkaa koska V-käyrä nousi niin korkealle.

Mutta onneksi on ne 23 päivää. Ja ihanaa että on ollut töitä, muistaa taas miksi tämän pelleilyn jaksaa loppuun. Tänäänkin oli niin ihana työpäivä että! Toivon että pääsisin tuohon kouluun useasti - tai vaikka pysyvästikin töihin. :D

Mutta suu muikealle, elämää se vain on. Välillä saa korventaa, mutta siitä ei saa tulla elämää suurempaa asiaa enää. Jokaisella on oikeus kommenttiinsa, järkevään tai järjettömään. :D

Jovelan emäntä kirjoitti...

Meillä ei ole aavistustakaan kuka noi talon kakluunit on tehneet. Laitoin eilen meiliä Louhisaareen ja odottelen tuskissani vastausta sieltä ;D

Ja joo, kakluunit, love them, väri, usein ihan karseita! Onneksi nuo kaksi meidän talossa ovat kivoja. Toinen on kuin kermaista sitruunakiisseliä ja toinen valkoinen. Mä en oikeasti tiedä mitä olisi tullut tehtyä jos siellä olisi ollut ripulinruskea ja karseanvihreä kakluuni. Perinnerakentajaoppi-isät olisivat joutuneet kauhun valtaan. maalia..

Saariston kasvatti kirjoitti...

Mitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa. :D Nuo teidän värit on kieltämättä ihan hyvän kuuloiset. Innolla odotan vastausta siis minäkin... mulle selvisi vasta muuta vuosi sitten että täällä on ollut joku sellainen tehdas. Mutta niin selvisi kyllä sekin, että täällä on ollut tulitikkutehdas - tikkumäentiellä. ;D Missäköhän nykyajan tikut tehdään...