perjantai 22. helmikuuta 2013

Ruoka-aika

Tulin juuri kotiin lääkäristä. Taisteluni infektioastmani kanssa jatkuu. Tai sellaiseksi se nyt vihdoin sitten luokiteltiin. Olen ollut enemmän tai vähemmän sairas koko helmikuun ja nyt keuhkoni ovat jo niin sitkeässä limassa etten saa sitä kunnolla edes sieltä pois kröhittyä. Ehkäpä nuo uudet astmalääkkeet lähtevät nyt infektiota parantamaan ja maaliskuu voidaan taas aloittaa elävien kirjoissa. Eniten tässä kaikessa on ärsyttänyt se, ettei ole pystynyt liikkumaan ja tietenkin myös se että tämä koko helmikuun kestävä sairastelukierre toistuu vuosi vuodelta. Viime vuosi oli helpoin, silloinhan minulla olikin astmalääkkeet käytössä. Ne lopetettiin keväällä, koska todettiin ettei minulla mitään astmaa ole. Nyt sitten päästiin siihen ymmärrykseen, että kyseessä on infektioastma eli astma joka puhkeaa aina flunssien yhdeyssä. Kohdennettua hoitoahan sekin vaatii, on aika raskasta elämä kun kaikki voimat menevät hengittämiseen. ;D Voin sanoa, että nämä helmikuut eivät ole viime vuosina olleet lempikuukausiani.

Mutta siis se mitä piti tulla kertomahan oli tämä näky ruokapöydällä.


Miestä ei näy missään, enkä osaa nyt oikein tulkita onko tämä vinkki siitä että saan tänään istua valmiiseen pöytään, vai onko tämä vinkki siitä että voisin tehdä ruuan? Perusmukavuuden haluisena ihmisenä toki tulkitsen että kyse on ensimmäisestä ja jään mielenkiinnolla odottamaan kummasta oikeasti oli kyse. Että se siitä miesten yksinkertaisesta ja putkiaivomaisesta viestinnästä. :) Vai onkohan vika sittenkin tulkitsijassa, eli minussa tippaleipäaivoineni kun en osaa tulkita ehkä hyvinkin selkeää viestiä.

p.s. kielioppitentti läpäisty, jihaa!! En tosin saanut siitä kuin 3:n, jotta ei ne asiat nyt vielä mitenkään hanskassa ole. Harmi että tämä on sellainen aihe, jota en koe oppivani itse opiskelemalla. Opetetaanko näitä asioita jossain? Koska vähän vaikea niitä on opettaa, jos ei niitä itse 100% osaa. Näin ainakin itse ajattelen ja koen. Mitään niin suurta herkkua homma nimittäin ei ole, että yksin sen kanssa jaksaisin pakertaa, mutta oppia haluaisin vielä lisää.

p.p.s. Lapikkaat on mehiläisvahalla vahattu, saumat korjattu ja ah, ne on niin ihanat, melkein kuin uudet. Käytän niitä koko lopputalven ja jään jo nyt innolla odottamaan ensi talvea! :) Ansaittua kehua ovat jo kaupungilla herättäneet (ai miten niin suomalaiset eivät puhu ventovieraille?).

7 kommenttia:

Jovelan emäntä kirjoitti...

Onpa jännää! Toivottavasti ykkösvaihtoehto on toteutumaisillaan ;)

Nainen yleensä pohtii moisia. Miehet todennäköisesti joko eivät huomaisi, eivät ajattelisi asiaa sen kummemmin tai enintään, että "se on taas kuvannut jotain blogiinsa" :D

Me naiset ;D

Nopsakkaan sait lapikkaat jalkaan!

Jovelan emäntä kirjoitti...

Kerro jo :D

Saariston kasvatti kirjoitti...

Hah hah. Noh. Herra tuli kotiin ja ensimmäinen kysymys oli "onko ruoka jo valmista?". Sellainen pienen pieni masennuksen aalto kävi lävitseni, kunnes hän korjasi "vitsi vitsi" - kyllä minä ole tekemässä ruokaa.

Huh.

Itse istuin koko päivän tiiviisti historian tehtävää näpyttelemässä ja sain kuin sainkin sen puserrettua itsestäni ulos. Kun homma klo 18 (8h ahkeroinnin jälkeen) oli valmis, sain käteeni myös skumppalasin ja mätileivän. Herra myös imuroi koko asunnon.

Ehkä pientä sympatiaa, kun olen tosiaan pari päivää yskinyt sen kuuloisesti että keuhkot pullahtaa oikeasti kohta pihalle.

Nimimerkillä; miehellä voisi useamminkin olla 2 viikon loma.

Jovelan emäntä kirjoitti...

Sua on hemmoteltu, asiaa! Tuo sun köhis on kurjaa. Itselläni on pölyallergiaa, joka aina välillä muistuttelee olemassaolostaan noin kolmen sadan perättäisen aivastuksen voimalla. Tai siltä se joka kerta tuntuu. Onneksi mulla siihen auttaa vielä käsikauppaääke.

Sulla on muuten tuossa blogilistassasi vielä linkki mun vanhaan blogiin ;)

Saariston kasvatti kirjoitti...

Totta, tämä suuri operaatio on ollut työn alla jo pitkään ;D Ehkäpä hoidan sen pois alta samantien...

Jovelan emäntä kirjoitti...

*aaltoja* :D

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin jännitin, että kummasta tuo kattaus vihjasi, mutta hyvä sitten niin.

Ja nuo sun uudet lapikkaat on tosi makeet. Minä ostin kirpparilta vuosi sitten lapikkaat. Ne oli mulle pienet, mutta tytölle sopivat, onneksi.