keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Iloa ja surua samassa paketissa

Heipä hei. Viikonloppu kului tentiin lukien ja viimeisiä pakollisia opiskelujuttuja kirjoittaen. Pitkien unien sijasta lisäsin univelkaani. En oikein ymmärrä miksi ja miten se oli mahdollista, sillä en juurikaan poistunut kotoa. Mutta maanantaina olin siis valmiiksi jo töttöröö.

Alkuviikko ei tuottanut paljoa parempaa tulosta. Mutta nyt voin ylpeänä ilmoittaa, että maanantaina suoritin viimeisen tentin ja viime yönä palautin viimeisen korvaavan tehtäväni! Nyt tarvitaan vain suoritusmerkinnät rekisteriin, opintojen koonti ja valmista ollaan!! Jälleen kerran. ;) Henkisestihän minä olen ollut jo valmis tovin.

Iloa on hieman varjostaneet työpaikkaan liittyvät asiat. Olen joutunut tällä viikolla käsittelemään kuolemaa oppilaiden kanssa. Oppilaat ovat olleet uutisesta järkyttyneitä, mutta keskustelumme ovat olleet antoisia. On hienoa että olen päässyt keskustelemaan lasten kanssa näin suurista asioista. On hienoa huomata, että omista kärsimyksistä on ollut apua ja olen voinut omalta osaltani helpottaa lasten oloa avoimella keskustelulla asiaan liittyvissä tunteissa. Mutta ei, siltikään en olisi toivonut ikinä kohtaavani tämän kaltaista uutista. Elämä on välillä epäreilu. Olemme lähentyneet luokan kanssa todella paljon muutenkin viime viikkoina, salaa pidän sormet ristissä että saisin olla heidän kanssaan aina kevätjuhlaan asti. Rakastan tätä työtä ja sen monia ulottuvuuksia!

Tässä vielä kuvia Mona Koivusen tanssikoulun kevätnäytöksestä, jota olin katsomassa lauantaina. Aivan mahtava 2,5h tanssipläjäys... kyllä tuli mieli itsekin tanssia! Kuvien laatu on hieman heikko, sillä kännykällä otin... mutta tunnelma edes osittain. Suosittelen kyllä kaikille Mona Koivusen tanssikoulun kevät- ja talvinäytöksiä!

  










Tanssin innoittamana asettelin koruni uudelleen ;)


Tanssikoulusta saa tilattua myös esiintyjiä omiin juhliin. 
Suosittelen todella. Taitavia tyttöjä / naisia!

Mutta huvittavinta tässä kaikessa oli se, että olen melko varma että toinen tanssiesityksen miehistä oli poika rinnakkaisluokaltani yläkoulusta. Olin aivan korvianimyöten ihastunut häneen, salaa tietenkin!
Ah, koulumuistot! <3
Näin 10 vuoden poissaolon jälkeen on hauska törmätä tuttuihin naamoihin odottamattomissa paikoissa.

2 kommenttia:

Lady of the Mess kirjoitti...

Hurjasti onnitteluja! Ja hyvä, että oppilailla on opettaja, joka kykenee suuria ja vaikeita asioitakin käsittelemään. Aina ei näin ole.
Voimia ja viisautta sinulle - ja toivottavasti saat pitää sen luokkasi kevääseen!
Aurinkoa - ja muutama tanssiaskel väliin!

Saariston kasvatti kirjoitti...

Kiitos! Ei tätä vielä ole oikein tajunnut. Kaikki kurssimerkinnät pitäisi olla maanantaina kirjattuna. On tämä hassua. Tässäkö se sitten oli. Ei tämä 11-12 vuoden taival enää tunnu ollenkaan pitkälle...

Mutta tässä ajassa on kyllä kasvanut henkisesti paljon, onneksi! :)

Pidetään peukkuja tästä keväästä, rahan takiakin se olisi minulle todella tärkeää. Tokikaan en voi alkaa viranomistajaa estelemään palaamasta... mutta jos näen arvioinnin vaivan ym. niin jotenkin koen kohtuulliseksi että saisin olla myös viimeiset kevyemmät viikot. Mutta asioissa on aina niin monta puolta. Lopulta elämässä on niin paljon tärkeämpääkin kuin raha.