Isot ongelmat??

Ei kai niitä hommia ihan päin takapuolta ole tullut hoidettua, jos rehtori pyysi tänään jo kolmatta kertaa jäämään myös ensi vuodeksi... :) Huutaisin riemusta, mutta kyse on paikasta joka ei ole ihan täysillä tunneilla. :( Tämähän vaikuttaisi tietenkin palkkaan alentavasti.

Aineet olisi kuitenkin aika rentoja, pitkälle taito- ja taideainepainotteista, mikä on lähellä sydäntäni. Ilmaiseen viittomakielenkoulutukseenkin pääsisin. Virkakin olisi talossa auki parin vuoden päästä, tai ei välttämättä virkaa, mutta ainakin eläkeelle jäävä opettaja. Rehtori myös sanoi, että kukaan resurssiksi jäänyt ei koskaan ole talosta pois joutunut lähtemään... milläs kaikella muulla se oikein paikkaa mainostikaan?


Koulu olisi ihana, olosuhteet opetukselle hyvät, sijainti hyvä vaikka muutto tulisi minne päin Turkua tahansa, opettajatkin pitkälti nuoria salskeita miehiä ja naisten kanssa on synkannut alusta asti...

Kai sitä vähän hullu on jos ei olisi suostuvainen, en kuitenkaan ole talon ainoa sijainen tänä keväänä...

Vihaan päätöstentekoa, sisäinen perfektionisti kun tietenkin haluaa heti täydet tunnit. Mutta mikä tulee siihen elämän keventämiseen, tähän rentoon elämästä nauttimiseen, niin miksi minun pitäisi saada täydet tunnit? Sillä sijaistamisia toki tulee varmasti paljon ja lähes täyden palkan saisin joka kuukausi. Miksi minä ajattelen että pitää mennä raha edellä. Saisin luvatuilla tunneilla riittävästi rahaa elämiseen, itseasiassa saisin niillä tunneilla saman palkan mitä sain kaupanalalla 40h viikkotunnilla. Asioita pitäisi suhteuttaa, olla järkevä...

Ja luulenpa että tulen olemaan järkevä!

Joten melkein saa jo onnitella! Sain töitä! Ja mikä itselleni tärkeintä, sain töitä työ edellä, omilla näytöillä!!! Se tässä tuntuu kaikista parhaalle!!!!! Wuhhuuu!

Kävin mökillä työpäivän jälkeen tuulettamassa pääni, morjenstamassa kissaa ja hakemassa neuvoja isältä ja äidiltä suurien päätösten tekemiseen. Mahtavat sadekuurot purkivat paahtavan helteen. Auton mittarini näytti 28 astetta. Huhheijaa.