Oijoi, minulla on uusi naapuri. Kuvaa hänestä en ole vielä ottanut, sillä hän syntyi vasta aamulla. Mutta kuvan olen saanut. Ah... miten kaunis tyttö hän onkaan. Ihastuksissani lähetin kuvan edelleen kalastajalle, joka varmasti nyt ihmettelee mikäs minulle nyt on tullut kun vauvojen kuvia välittelen. ;)
Hetkellinen vauvakuume iski siis minuunkin. Pakkohan se on teillekin jakaa, jos vaikka katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin. :D
Selailin tuossa myös tunnin verran tarjolla olevia asuntoja, vaikka järkevintä olisi selata tarjolla olevia työpaikkoja...
Mutta tarvitseeko kaiken olla niin järkevää!
Toivottavasti viikonloppuna pääsee jo tuoksuttelemaan vauvan tuoksua. :) On se hassua miten itseäänkin yllättäen sitä joihinkin asioihin reagoi. Mutta sehän elämässä onkin parasta, yllätyksellisyys!
P.S. Pahimmat työ- ja opiskelukiireet alkavat olemaan takana, joten bloggailukin saanee kohta taas enemmän aikaa. Jee, kesäkin on melkein jo täällä!
6 kommenttia:
Ai jai, se vauvakuume se vasta paha tauti onkin;) - se kun tuppaa palailemaan aina takaisin. Ei parane. Ja vauvantuoksu on just sellainen tuoksu, että tämä lady alkaa haaveilemaan mummoksi tulemisesta ihan sillä siunaamalla.
Ja kyllä - kesä on just kohta täällä:)
Olet ihana naapuri kun iloitset uudesta tuttavuudestasi. Siellä on varmasti hyvä kasvaa. :) Meidät yllätti naapurustossamme tänään vastaantullut mukava nainen, joka tarjosi tyttärellemme yllättäin jäätelön kauniin päivän kunniaksi. Tuli hyvä mieli kaikille. :)
Ehheh... no tämä naapuri asuu parin talon päässä ja kuuluu parhaalle ystävälleni. Että se niistä kehuista sitten ;)
Mullakin tuo vauvakuume käväisi hetken kun kävin tapaamassa kahden päivän ikäistä vauvaa. Sitten tapasin vauvan 4- ja 2-vuotiaat isoveljet ja kuumeilu helpotti kummasti. Oli meinaan sellainen meno ja meteli, että oma hiljainen koti alkoi vaikuttaa taivaalta. :D
Joo täytyy myöntää että se arki kuume ei kyllä ole iskenyt minuunkaan ja realistina onneksi muistaa kaiken tämän näiden hairahdusten keskellä. :D Mutta katsos Kirsi kun itsehän me tehtäisiin kaikki kuitenkin paremmin, eikä meidän lapset pitäisi ollenkaan meteliä ;D hahhahhah...
siis siinä uskossahan pitää jokaisen olla, eihän siihen showhun kukaan muuten halua vapaaehtoisesti. Mutta ootan silti että näen pikkupalleron, se on niin helppoa, kun huuto alkaa voi poistua ;D Ja toisaalta pitää pitää itse huoli että edes yksi ystävistä ei poteroidu kotiin lapsensa kanssa... ajattelin olla pelastava enkeli joka estää tämän tapahtumasta.
Uu, vaunulenkit, here we come. Oujee!
Juuri kerroin Terolle tästä kokemuksesta ja sanoin että "meillähän ei tietenkään annettaisi lasten riehua niin". Juu, ei tietenkään. :D
Kesä on hyvää aikaa aloittaa vaunulenkkeily. Sitten talven tullen sopivasti nousee lenkkeilyn raskaus kun pääsee työntelemään lumihankeen. :)
Lähetä kommentti