Taas on elelty hiljaiseloa, mutta siihen on ollut syynsä. Nimittäin suuret suunnitelmat, joita ei oikeastaan edes ollut, mutta välillä tulee tilanteita jolloin ei kannata kävellä onnensa ohi. Viikko sitten tämän kaiken pistin alulle kömpiessäni raskaan päivän jälkeen vähän väkisinkin katsomaan erästä asuntoa, ja nyt viikon päästä siitä...
Ostotarjouksemme meni läpi! :D Enä tarvitsee löytää yhteisymmärrys pankkineidin kanssa. Kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta koskaan ei voi tietää ennen kuin nimet ja ehdot on paperissa. Jos kaikki menee kuitenkin hyvin, ja talo todetaan vielä rakenteellisestikin terveeksi (ei todellakaan mitään diipadaapa kuntotarkastusta, vaan 70-luvun talojen tyypillisten ongelmien kunnollinen tutkiminen - erityisesti perustusten), niin sitten voikin pohtia mistä nurkasta aloittaisi 123 + 83 neliön projektin. Vai pesisikö sitä vain Kalevia kahden auton autotallissa, vai istuisiko vasta remontoidussa puusaunassa, vai makaisiko sitä x-asennossa aurinkoisella etupihalla... vai ihailisiko miten maalämpöpumppu pumppaa ekologista lämpöä asuntoon. Ei tule tekeminen loppumaan, mutta mitään ei myöskään ole pakko ennen muuttoa tehdä. Win win -tilanne. Asunnossa pystyy elämään hyvin vaikka jossain nurkassa pöllyytettäisiin. Ja ne pahimmat pöllyytykset on jo tehtykin, loppu on pelkkää sisustamishimoa.
Ja mikä kai herralle onnellisinta, hänen ei tarvitse sanoa itseään muutamiin vuosiin turkulaiseksi. :b
Mutta mikään ei toki ole varmaa ennen kuin kaikki on varmaa. Ensi panikoinnin jälkeen alan olemaan jo fiiliksissä! Sillä hän on aika söpö talo ikäisekseen... ja ainakin pinnallisesti myös todella hyvässä kunnossa. Suurimmat remontit on tehty (keittiö, kylppäri, sauna, maalämpö, käyttövesiputket - ammattilaisten tekemänä). Pintaremontti ja kattoremontti on to do -listalla lähivuosina. Eikä ole edes tasakatto, joskaan ei kunnon harjakaan, mutta peltikatteinen sentään. Ei ehkä kaikkein tyylikkäin vuosikymmen tuo 70-luku, mutta tällä talolla on selvästi sielu. Ja vain yhdet omistajat ennen meitä. En kuitenkaan viitsi esitellä tönöä ennen kuin kaikki on varmaa. Ja toisaalta halusin kertoa tästä nyt, koska jos joku menee kaupassa pieleen, on kiva kertoa sekin mikä se on. :)
Olisimme jättäneet tarjouksen jo eilen, mutta rapujuhlista pökertyneinä päätimme että on turvallisinta nukkua vielä yön yli.
Mutta ai että oli hauskat bileet! Parhaat kaverit mulla! Ensi vuonna sitten ehkä ihka omassa talossa ja sen puutarhassa! EHKÄ!
Tätä riskiä ei siis edes oteta: http://remontoiville.blogspot.fi/ Valesokkeli mahdollisuus on sisäänkäynti seinällä ja sen kunnon haluan erityisesti selvittää. Tai selvittää joka tapauksessa. Tämä on ainoa selkeä kohde, mihin kosteutta on voinut päästä kerääntymään huomaamatta. Ja ehkä jopa kuivahtaakin jo...
Mutta väittävät että 70-luvullakin on rakennettu hyviä taloja, varsinkin jos ne on rakennettu kymmenen vuotta vanhoja menetelmiä kunnioittaen rauhallisesti paikallaan. Onneksi kaikki on selvitettävissä. :)
6 kommenttia:
OOOOOOOO!!! Onnea! Nyt jänskättää! Odotan innolla vahvistusta, mutta jos tarjous meni läpi, eiköhän se ole siinä! Jee!!
Ihana uutinen ja nyt peukut vain pystyyn että kaikki ON 100% varmaa. WAUTI WAUDE odotan niin kans innolla lisä infoo tilanteesta <3
Peukut ja varpaat pystyssä täälläkin, että kaikki menee putkeen. Onnittelut tulee vasta sitten, kun homma on hanskassa. Mutta jännää on tuo odottaminen - ja aika pitkä.
jänskää!! kuvia ja lisätietoja odotellen...
Huippua, että asiat on nyt mennyt eteenpäin! Toivottavasti kaikki menee hyvin tuon talon oston kanssa! Ja mukavaa, että teillä oli onnistuneet rapujuhlat. Harmitti kyllä ettei päästy osallistumaan. Toivottavasti siten ensi vuonna!
-Niina
Huh huh, tähän mennessä ei ole jännittänyt, mutta nyt jännittää. Kävin tänään pankissa. Lainan saaminen on mahdollista, muttei varmaa - suurimpana syynä tämän hetken pienet tuloni ja olemassa olevat opintovelat ja kalastajan autorahoitukset ja tietenkin lainan iso määrä (kaikki on suhteellista). Käsittelijä puoltaa, mutta myös johtajan ja aluejohtajan pitäisi puoltaa. Ja nämähän ovat tietenkin loppuviikon virkistyslomalla. :)
Noh, olen kyllä tyytyväinen että pankki ajattelee asiakkaan maksukykyä, mutta on mielenkiintoista ettei pankille riitä että meille jää lainan ja korkojen jälkeen 2500€ tuloja jäljelle (josta siis sitten pitää tietenkin maksaa kaikki muut lainat ja eläminen asumiskuluineen kaikkineen). Ja tämä on tosiaan tilanne minun minipalkan aikana, 100%:lla opintovelvollisuudella käteen jäävä osuus kasvaa vielä tuosta. Mutta siis... Näin 12 vuotta reilusti alle tonnilla/kk selvinneenä (myös Helsingin vuokrat), tuntuu vähän hoopolle että pankki yhtäkkiä epäilee että tuo 2500€ ei riittäisi meille kuussa. Toki voisimme saada myös pienemmän kk lyhennyksen, mutta haluaisimme kiinteän tasalyhenteisen lainan ja niitä myönnetään vain 20 vuoden lainoihin. Silloin kk lyhennys korkoineen kipuaisi sinne n. 1000 euroon. Onhan se paljon rahaa, mutta kun vertaa yksinasuvien vuokrakuluja, niin kuka yksin asuva selviäisi alle 500€:lla? Ihmiset haluavat investoida elämässään eri asioihin. Itse kotiin jossa olisi tilaa viettää aikaa ystävien kanssa ja jossa minulla olisi hyvä olla.
Väkisin tässä vain aloin miettimään kuinka paljon ihmiset yleensä maksavat lainanlyhennyksiä ja korkoja? Tai vuokraa?
Toki en kiistä etteikö halvempi ja pienempi asunto tulisi halvemmaksi. En myöskään kiistä etteikö jännitä omien töideni puolesta ja harmita tämä epätaloudellinen työvuoteni. Toisaalta emme mitään menetä vaikka emme tuota lainaa saisikaan, tuleehan sitä muitakin koteja sitten. Mutta tuo tuntui heti kodilta, kaikkine 70-luvun riskeineen. Vaikka jos rakenteita avaamalla ei mitään löydy, niin miksi niitä löytyisi jatkossakaan?
Kalastaja menee huomenna vielä pankkiin juttelemaan ja jätin tänään mielenkiinnosta toiseen pankkiin laina-anomuksen (tai kilpailuttaa tämä anyway pitää). Tänään juttelemani lainapäätös pitäisi olla hylätty tai hyväksytty keskiviikkona...
Jos hakemus hylätään, niin koitan saada kalastajan unohtamaan hetkeksi talon oston (vuodeksi) ja voisimme keskittyä hauskan pitoon.
Kaikella on puolensa.
Huomenna olemme kuitenkin menossa talolle keskustelemaan kuntokartoituksesta (koitimme siirtää sitä viikolla, jotta laina olisi varma). Välittäjän mielestä siirto ei tarpeen. Hänellä on selvästi parempi luotto meidän lainan saantiin kuin minulla :) mutta itsepä niin halusi. Pitää itse huomenna sanoa omistajille heti, että asia ihan oikeasti selviää vasta ensi viikolla. Toisaalta samanlaisen kuntokartoituksen halunnee kaikki ostajat, joten ei sen suunnittelu heiltä poiskaan ole.
On kyllä ollut raskas viikko, niin paljon selvitettävää... Huoh.
Lähetä kommentti