Kaksi viikkoa siinä meni, vai meniköhän kolme. Tapettien repimiset, pohjatyöt - saamarin paklaaminen ja hiominen, maalaukset (pohjat ja pinnat) sekä kruununa päälle vielä tapetti. Ja siis ihan itse, minä vain omin pikku kätösineni. Ei ollut Kalastajasta paljoa tässä urakassa apua. Ehkä olisi ollut, jos olisin jaksanut odottaa, mutta en jaksanut. En jaksa tarttua tähän aiheeseen juuri nyt, sillä haluan koittaa pysyä hyvällä tuulella ja olla pirun ylpeä itsestäni. Ihan ensimmäiset remontointini ikinä, tässä mittakaavassa. Tuota tapettia jännitin kovasti, mutta ihan hyvin se sujui. Eihän se täydellinen ole, mutta ensimmäiseksi kerraksi todella hyvin (olen selvästi oppinut tämän itseni kehumisen).
Mutta on se hienoa kun onnistuu. Ja olisinko voinut onnistua jos en olisi yrittänyt? Olen vähän allerginen lauseelle "en mä osaa"... no et varmasti osaa, jos et edes yritä. Itse en epäillyt niinkään osaamista, mutta keskittymiskykyä epäilin. Olen niin hätäinen etten yleensä jaksa tehdä asioita kunnolla. Olisihan tässäkin projektissa voinut monta asiaa vielä korjata, mutta osasin myös pistää rajan johonkin. Listat vielä puuttuu katosta, ovista ja osin lattiastakin. Saa nähdä millaiset kattolistat laitetaan, vanhat eivät mene takaisin.
Olisi ollut kyllä kiva laittaa katto samalla, mutta kun ei tiedä kattorempan laajuutta, niin ehkä se on järkevää jättää odottamaan vielä. Pääseepähän vihdoin sisustamaan.
Sen vinkin voin kuitenkin ensikertalaisille remontoijille antaa, että ÄLKÄÄ aloittako asunnon paraatihuoneesta. Aloittakaan jostain sivukopista! :D Mutta takapuoli edellä pitää itse mennä, aina.
Koska tykkään itse paljon ennen ja jälkeen kuvista, niin laitanpa tähänkin väliin muistutuksen siitä miltä näytti ennen (tai lienenkö koskaan näyttäneenkään?).
Noin muuten olen ollut vähän allapäin viimeaikoina, flunssat toisensa perään myös vaivaavat. Toivottavasti ne tästä, kun ehtii taas ulos lenkille. Ai että olen kaivannut raitista ilmaa. Ei ole vain tullut lähdettyä. Pitää ottaa niskalenkki, ettei oikeasti erakoidu tänne korpeen (no ei tämä ole korpea).
Mutta tiedättekö mistä olen hirveän onnellinen! Esimiehestäni. Olen viimeaikoina herännyt psykoterapiassa pohtimaan omaa herkkyyttäni. Taidan olla kovin tunneherkkä, siis omien tunteiden kanssa, mutta myös muiden tunteiden aistimisessa. Se on muuten tajuttoman raskasta kun aistii enemmän kuin ihminen sanoilla sanoo (toki nämä aistimukset voivat olla myös erheellisiä, mutta se ei auta asiaan, että niitä aistimuksia tulee). Mutta tämä esimieheni. Minulla on tunne että hän on oikeasti hyvä ihminen ja välittää myös minusta työntekijänä, haluaa minulle hyvää. Se tuntuu kuulkaas hienolta. Muuten tämä niin hieno työyhteisöni on alkanut vaikuttamaan hieman tylsältä. Pitää ehkä joskus pohtia opettajien syvintä olemusta. Mutta se on varmaa, että minun mielestä mielenkiintoiset ihmiset löytyvät poikkeuksetta muualta kuin luokanopettajista. Aineenopettajatkin ovat jo kiehtovampia, koska heillä on joku fokusoitunut kiinnostuksen kohde. Mutta palaan tähän enemmän... olen ehtinyt asiaa pohtimaan paljon maalia seiniin telatessa. :D
3 kommenttia:
Hienosti oot osannu!!!
Upea seinä. Meillä värillisiä seiniä löytyy lastenhuoneista - muissa tiloissa seinään asennettu boordipalkki rajoittaa mahdollisuuksia.
Minulla on taas pitkästä aikaa lievä pesänrakennusvietti päällä. Makkaria vähän tuunailin ja aulakin uudistui tänään. Täytynee esitellä virityksiä joku päivä. Tosi kiva lukea sinulta näitä remonttijuttuja. Muista ottaa taipaleesta paljon kuvia - ne ovat parhaita muistoja sitten joskus kun aika kultaa muistot ja tuntuu että ennen kaikki oli paremmin :)
Se on kyllä totta, että niitä kuvia on hyvä olla. Jotenkin tässä hämärässä vuodenajassa ne jää helposti ottamatta. Mutta onneksi tuskin tulee koskaan ajatusta, että ennen asiat olisivat paremmin. Mutta eihän siitä omasta muistista tosiaan koskaan voi olla varma.
Ja olen niin ylpeä itsestäni, että tein olohuoneen oikeasti ihan itse. Vielä kun saisi sisustettua, niin avot. Mutta ehkä uusi sohva ei ole nyt se ensimmäinen pakko ostos. :)
Lähetä kommentti