Kevätretki

Tajusin tuossa ettemme ole sopineet tälle keväälle mitään kevätretkikohdetta. Edellisvuonna kävimme Jurmossa ja viime keväänä Utössa. Sitä aiemmin olimme telttailemassa Jurmossa Kalastajan kanssa. Kyseisillä saarilla olen pyörinyt viime vuosina jo niin paljon sekä keväällä, kesällä ja syksyllä että niiden osalta voisin pitää jo parisen vuotta taukoakin. Ehkä omalla veneellä sitten seuraavaksi? :)

Mutta minkäs ottaisi sitten seuraavaksi retkikohteeksi?

Appiukon vierailu poiki itselleni aivan uuden retkikohde ajatuksen, nimittäin Pietarsaaren seudun ja 7 sillan saariston. Kyllä, siinä yksi kesäretkikohteeni, en malta odottaa. Toki lainasin jo Kreikan saaristoa käsittelevän matkaoppaan, sillä jos työtä riittää nykyistä mallia, niin Kreikan reissukin saattaisi olla taloudellisesti mahdollinen. Myös Kökarissa tekisi mieli käydä pitkästä aikaa. Saas nähdä ehtiikö tässä keväällä edes käymään missään, kun pitää säästää kesää varten. :) 

Vaikka ulkona ei näytä keväälle, niin kalenteri juoksee kyllä kamalaa vauhtia eteenpäin. Todella toivon että seuraava viikonloppu on viimeinen talvinen viikonloppu.

Mutta nyt kesää odotellessa vähän jäätelöä iltapalaksi, huutokauppakeisaria ja sitten nukkumaan jotta jaksaa huomenna painaa pitkän päivän ensin töissä ja sitten kummitytön valmentamista yo-kirjoituksiin ruokapalkalla. :D

Pelkkää tulppaania ja kalaa tämä elämä?

Näin välillä tuntuu. :) Mutta kas kas, nämä tulppaani eivät ole minun ostamia! Rakas ukkeli repäisi perjantaina ja tuli kimpun kanssa kotiin. Ohhoh! Hienoa sanoisin, ja hyvin hyvin harvinaista myös. Toivon että iloni näkyi. Ja voih tuota sohvaamme. Pitäisi pehmusteet uusia... liian iso haaste vain tähänkin väliin se. Taidan peittää taas kankaalla - mitä ei näe sitä ei ole. Niinhän se menee. :)

Tästä taas tuli tänään lohikeitto. Väittävät ettei kaloilla ole tunteita, mutta mielestäni tämä pakasteesta nostettu fisu näyttää kyllä kovastikin kauhistuneelta kuolinhetkenään. :( En tiedä, minun on jotenkin helpompi syödä lihaa kuin kalaa, siis ihan henkisesti, en tajua miksi. Ehkä siksi etten pahemmin ole nähnyt teurastusta. Tänään sitä kuitenkin taas mietin, miksiköhän en myöskään pidä kalan mausta kovastikaan. Syön sitä kyllä, mutta jos itse saisin valita ruokani (aikuinenhan ei muka saa) niin kala ei välttämättä kuuluisi listalleni. Ehkä tästä otan haasteen ja opettelen valmistamaan kalaruokia joista tykkään. Tuota kalan tuloa kun ei sattuneista syistä voi estää. Ehkä kalastajakin olisi iloinen jos minä joskus tekisin kalasta jotain... hyviä reseptejä siis lohesta, siiasta, kuhasta, ahvenista otetaan vastaan... Mutta niin se kai menee, että se mitä on tarjolla ei houkuta... niinhän se aina menee.

Nyt on menossa myös korvapuustikausi. Leivoin toisen kerran viikon sisään. Hmm... tosin eilen syynä oli kylään tulossa oleva appiukko.

Tänään sitten ulkoilimme. Jäältä löytyi kauneutta.

Hiihtäessä tuli hiki, onneksi matkalla oli tolppia mihin riisuuntua. :D

Niin ja kävinhän minä perjantaina konsertissakin. Täytyy myöntää että vaikka Ainolaiset lailoivat kauniisti ja pientä showtakin olivat koittaneet rakentaa, niin en kyllä allekirjoittanut Sinikkä Svärdin ajatusta naisena olemisesta. Välillä vähän synkkä ja epämääräisen riippuvainen miehistä. Mutta antaa hänen pitää ajatuksensa, itse ajattelen ettei nainen tarvitse onnellisen elämisen elämään välttämättä miestä. Kyllä se onni voi jostain muustakin rakentua (vaikka naisesta) tai sitten vain ystävistä jne. Olen niin kyllästynyt tähän perhe on ainoa oikea tapa elää ajatteluun, että se alkaa jo ärsyttämään itseäni. Turhaan. Eläkööt jokainen kuten haluaa ja olkoot kaikki arvostelematta toisten ratkaisuja tai mahdollisia pakkotilanteita. Niin...

Aurinkoa silti kaikkien viikkoon. Itsellä se alkaa niinkin mehevillä aiheilla kuin telinevoimistelu (poikien), afrikan lähetystyö sekä seitsemän veljestä... onpa mukana myös nuijasotaa ja Ruotsin nousua ja tuhoa. :D Minä niin sanon, että vähän voi olla haastetta. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi.

Ostin tulppaaneja, 2 euroa nippu. Halpaa oli. Kaksi nippua ostin. 

Kävin tänään tekemässä minipäivän vanhassa tutussa työpaikassa, ihana nähdä tutut pienet lapset. Ihanat tytöt jotka pyörivät jaloissa, saavat tuntemaan että olet tehnyt työsi hyvin, ollut henkisesti ainakin läsnä. Ei he muuten ilakoisi. Huomenna kanssa. Iltakoidaan yhdessä. Sitten pääsekin taas kolmeksi päiväksi kouluun. Ihanaa olla terve, ihanaa että on taas vähän töitä. Yes. Me like. Viikonlopuksi kiitos pakkasta ja kevään toivottavasti viimeiset hiihdot.

Ulkovintillä

Talon vintillä olen vieraillut useasti, mutta ulkovaraston vintillä harvemmin. Tänään paistoi aurinko, joten kävin kurkkimassa. Pimeällä tai pilvisellä siellä lamputtomassa tilassa kun ei näe mitään. Ja siellähän oli ihan potentiaalisia aarteita jatkotyöstöä varten

Taitaa olla pellitysten alla vanha pärekatto? Vai onko tuo vaan muuten joku ajan tapa... tiilikate tuon päällä on voinut olla, tai olisiko muuten vieläkin. En muista enää onko peltiä vai tiiltä. Kyseessä on siis ihan ulkotila/varasto, mutta katto jatkuu kyllä myös hirsirakenteiden päälle.

Vintiltä löytyi paljon pärekoreja, osa todella pölyisiä osa taas pienellä pyyhinnällä käyttövalmiita. Ainakin kaksi potkukelkkaa, ensi katselmuksella ainakin koristeeksi helposti kunnostettavia. Vanhat lasten leikkivaunut (ellei jopa aidot lastenvaunut, en tiedä, pitää kesällä tutustua tarkemmin. Vanhat joka tapauksessa, varmasti jostain 40-50-luvulta). Noita isoja puuvateja, niissä on varmasti pesty aikanaan talouden pyykkejä. Taustalla oli nimittäin myös vesipumppu. Ja sitten oli tietenkin yksi minun sinne raahaama sohva sekä vielä ulkokalustesarja, sellainen oikein ihana vanha rautarakenteinen (niin kesällä tutkimuksen kohteeksi tämäkin ja ehkä mökille siirto). Olen myös ihmetellyt miten mökiltämme ei löydy yhtään sellaisia pikkuikkunoita joista voisi rakentaa vaikka peilin, mutta tuollahan ne kaikki sitten olikin. Kyllä siellä olisi taas projektia kerrakseen. Pitäisi vaan jo alkaa tekemään jotain ja lakata näiden uusien projektien krooninen etsintä. Mutta minkäs kissa raidoilleen voi.

Vintin aarteita vol 2.

Vihdoin sain mä oman lakupatukkain, 

oijoi se olikin tyhjä laatikko vain.

Rahaa en siitä maksanut lain,

vaan palkaksi sen lumitöistä sain.

Hölmömpi ei ole laukkukaan

jolla sen sisään kotiin kantaa sain.

Vintin aarre

Ajattelin aluksi että toinen nauraa, mutta oonkin tainnut ottaa siltä tutin pois... ei taidakkaan olla niin hauskaa. :) Voi raasua.

Saunaa, pullaa...

Valoa tunnelinpäässä. Nyt ei asialistalla ole enää kuin omituinen paineentunne päässä ja silmässä!!! Voiton puolella siis vihdoin. Huh. Lienikö aurinkoisella ilmalla, saunalla ja tuoreilla korvapuusteilla merkittävästikin parantava vaikutus? Harmi että tänään on taas harmaata ja olokin sen mukainen... väsynyt ja harmaa. Pläh. Josko kevyt lumenkolaus nostattaisi mielialaa.

Tänään tarjottiin työksi sairaan lapsen hoitoa 8h. Sattuneista syistä en uskaltanut ottaa vastaan. Ärsyttää. Todellisuudessa ei olisi varaa kieltäytyä enää yhdestäkään tarjotusta keikasta, on se sitten mitä tahansa. Haluan takaisin kehiin... sosiaalista elämää... ja silleen. Kalastajakin lähti kahden viikon loman jälkeen taas pois. Olipas hälläkin vähän ankea loma tälläisen vaivaisen kanssa. ;) Vaikka eipä ihan terveenä pysynyt lopulta hänkään. Meni kivat suunnitelmat ihan plörinäksi, harmittaa sekin.

Päivä 4. Aihe: "Haluan, tarvitsen"

Toivoa on

Takatalvi. 

Olo kuin viimeisiä päiviä vetelevillä tulppaaneilla. 

Mutta vielä täältä noustaan kuin narsissit keväthangen alta.

Hitaasti ja varmasti.

Muistikirjaan dokumentoitu maaliskuu, päivät 1-3.

Heis,

koska voimani palailevat hyvin hitaasti, aivan liian hitaasti (en tajua, en käsitä, pakko soittaa huomenna taas lääkärille kun henki kulkee niin raskaasti), päätin aloittaa kuukauden rennosti. Pientä tuskahikeä tämäkin projekti on aiheuttanut, miten istuminen voikin olla niin raskasta?, mutta ajattelin sinnitellä projektin kuitenkin loppuun. Kyseessä on nimittäin Hupsistarallaa- ja Ikomi-blogien maaliskuun muistikirja haaste:

Ohjeisiin voitte tustua lähemmin ko. blogeista jos kiinnostaa. Tiivistettynä ideana on, että he antavat maaliskuun jokaiselle päivälle aiheen ja osallistujat sitten tekevät aiheen pohjalta vapaasti haluamansa kaltaisen muistikirjasivun. Olen monta kertaa aiemminkin halunnut osallistua vastaaviin haasteisiin ulkomaisissa blogeissa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi. Tässäpä siis kolmen ensimmäisen päivän haasteet ja toteutukseni. Jatkossa koitan päivittää tuotoksiani päivittäin tai vähintään kahden päivän välein. Erityisen paljon pidän itse tuosta kannesta ja kolmannen päivän haasteen toteutuksesta. :)

Päivä 1. Aihe: "Etukansi"

Päivä 2. Aihe: "Minä"

Päivä 3. Aihe: "Kevät fiilikset"

Jälkimmäinen vielä "lähikuvissa", kun tuosta kokonaiskuvasta tulikin nähtävästi epätarkka.

  

Että sellaista. Tänään ajattelin uskaltautua hitaalle ulkoilulenkille, iltapäivällä ystäväni lämmittää minulle saunan. Onni on ystävä joka muutti naapurista vielä lähemmäs naapuriin. Vieläkään emme suoraan toistemme ikkunoihin näe, mutta eiköhän he seuraavaksi muuta jo ihan kylkeen. :D No ei vais, toivon yhä pääseväni kauas tästä asunnosta... kauas kauas kauas. Ystäväni naapurissa olisi kyllä asunto myynnissä... harmi että taloutemme ei vieläkään ole pankin mielestä siinä kuosissa että laina heltiäisi, saati että meillä tosiaan olisi sitä varaa maksaa. Mutta ehkä jo ensi vuonna tähän aikaan... ehkä. TOIVOTTAVASTI!

P.S. Muiden sivuja voi käydä tarkastelemassa myös täällä:

http://www.flickr.com/groups/2206796@N22/  

Ihan mielettömiä... uuh ja ooh! Tässä muuten ideaa kouluihinkin, hyvin vastaavaa skräppäystä voisi harrastaa myös oman luokan kanssa, joskin jollain "opettavalla" teemalla.

Help!

Olen niistänyt itsestäni kirjaimellisesti mehut ulos kuluneiden kolmen viikon aikana. Kuinka kauan flunssa voi oikein jatkua? Ja miksei antibiootitkaan auta? Välillä saan hirveitä yskäkohtauksia. Eikä nuo astmalääkkeetkään mitään avaa. Lääkäri nostaa annostuksia vähän väliä. Nokkakannukaan ei pelasta, eikä höyryistäkään ole apua. Sanon sopimukseni irti tämän taudin kanssa ensi yönä, toivottavasti tauti on samaa mieltä. Kiitos!

Jos moista ihmettä ei kuitenkaan tapahdu, ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä luontaistuotteista tai kansanperinneparantamisen tavoista jotka auttavat tukkoiseen oloon. Kiitos.